Sotasairaala

Sotasairaala on sairaala, jossa hoidetaan ensisijaisesti sodassa haavoittuneita. Nimitys viittaa sodan aikana toimivaan organisaatioon. Rauhanaikaisesta sodassa vammautuneiden hoitolaitoksesta on käytetty ainakin nimitystä sotavammasairaala.

Mower Hospital oli Yhdysvaltain sisällissodan aikainen pohjoisvaltioiden suuri sotasairaalakompleksi. Huomaa myös kuvan sairasjuna. Kuva noin vuodelta 1863.

Toisen maailmansodan sotasairaalat SuomessaMuokkaa

Jatkosodan aikana Suomessa oli noin 50 sotasairaalaa, joiden ohella myös 29 kenttäsairaalaa ja 10 sairasjunaa. Tällaisissa junissa kuljetettiin noin 237 000 potilasta. Niistä oli merkittävä apu sota- ja kenttäsairaaloiden välisenä yhdyssiteenä.[1] Etulinjojen tuntumassa oli joukkosidontapaikka (JSp).[2]

Päämajassa lääkintähuollon johtajana toimi lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti. Lääkäreitä oli sotien aikana noin 1 400, mutta tarve olisi ollut moninkertainen. Sairaanhoitajia oli puolustusvoimien palveluksessa noin 5 500. Lisäksi oli lääkintälottia.[2] Sotasairaaloiden avustavat hoitajat olivat kuitenkin ensisijaisesti Suomen Punaisen Ristin apusisaria. Päämajan lääkintäosasto antoi käskyn, jonka mukaan sotasairaaloiden henkilökunta muodostettiin pääosin sairaanhoitajista ja apusisarista.[3]

Sotasairaala oli haavoittuneen toipumisen kannalta tärkeä paikka. Niistä siirryttiin edelleen kuntoutukseen, kotiin ja työelämään. Jotkin sairaalat erikoistuivat tiettyjen vammojen hoitoon. Vammoista tavallisimpia olivat käsi- ja jalkavammat sekä keskikehon vammat. Hoito kesti usein pitkän aikaa. Ilmapiirin kohottamiseksi järjestettiin viihdytys- ja aseveli-iltoja sekä askartelua. Henkilökunta oli kovassa paineessa, kun esimerkiksi yhdellä kertaa saapui kokonainen sairasjunallinen hiljaisia ja tuskaisia haavoittuneita.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Sairaanhoitajat sekä lääkintälotat Rintamanaisten Liitto ry. Arkistoitu 4.1.2006. Viitattu 25.2.2011. (suomeksi)
  2. a b c Syttä, Jaana: Sairaanhoidon valtaisa ponnistus. Historia-lehti, 2008, nro 10, s. 26-29. Storia. ISSN 1795-4215.
  3. Virtanen, Ritva: Sairaanhoitajat Suomen sota-ajan lääkintähuollon tehtävissä 1900-luvulla, s. 166. Väitöskirja, Kuopion yliopisto, Hoitotieteen laitos. Kuopio: Kuopion yliopisto, 2005. ISBN 951-27-0069-7. Väitöskirjan verkkoversio (pdf) (viitattu 5.4.2020). (suomeksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.