Soljokasvit

Soljokasvit (Commelinaceae) on yksisirkkaisten Commelinales-lahkoon kuuluva noin 650-lajinen kasviheimo.

Soljokasvit
Rikkasoljo (Commelina communis)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Streptophyta
Kaari:	Versokasvit Embryophyta
Alakaari:	Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka:	Koppisiemeniset Angiospermae
Ylälahko:	Yksisirkkaiset Monocotyledoneae
Lahko:	Commelinales
Heimo:	Soljokasvit Commelinaceae Mirb., nom. cons.
Synonyymit
Cartonemataceae Pichon, nom. cons. Ephemeraceae Batsch, nom. rej. Tradescantiaceae Salisb.
Katso myös
Soljokasvit Wikispeciesissä   Soljokasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Tuntomerkit

Soljokasvit ovat ruohoja, joiden varsissa on turvonneet nivelet. Lehdet ovat melko pehmeitä ja meheviä, kierteisasentoisia, joskus kahdessa rivissä, ja niissä on vahva keskisuoni sekä umpinainen lehtituppi. Andromonoeekkisyys on soljokasveilla tavallista, so. samassa kasvissa on kaksineuvoisia ja yksineuvoisia hedekukkia. Kukinnot sijaitsevat tavallisesti lehtihangoissa, harvoin terminaalisesti, ja koostuvat tavallisesti monikukkaisista kiemuroista. Toisinaan kukinnossa on huomiota herättävät venemäiset suojuslehdet, jotka voivat sijaita lehtiä vastapäätä. Kukat ovat avoinna vain yhden päivän, ja niissä on tavallisesti verhiöksi ja teriöksi erilaistunut kehä; terälehdet ovat vetistyviä, väriltään tavallisesti sinisiä tai vaaleanpunaisia. Kukat voivat olla vastakohtaisia. Hedelmä on selkäluomainen rakokota. Sirkkalehti on koleoptiilin eli itutupen suojaama.

Kukan symmetria ja rakenne vaihtelee soljokasvien heimossa. Kukka voi olla vastakohtainen teriöltään, jolloin yksi terälehti on hyvin surkastunut (soljot Commelina). Vastakohtaisuus voi näkyä myös hetiössä, ja vastakohtaisuuden ilmeneminen voi vaihtua kukan kehityksen aikana. Hovijuorujen (Dichorisandra) suvussa kukan symmetria-akseli on poikittain, kun taas muissa suvuissa se on vinottain. Alaheimossa Commelinoideae suurin osa kukista on käänteisiä eli niiden perät on kiertyneet. Cochliostemon-suvussa on epäsymmetriset kukat. Soljokasveilla esiintyy silloin tällöin myös enantiostyliaa, jolloin vartalot ovat kääntyneet kukinnossa vuoroin vasempaan vuoroin oikeaan. Kukassa voi olla myös erilaistumaton kehä, jolloin heteet sijaitsevat kohdakkain kehälehtien kanssa. Kehälehdet saattavat olla yhteen kasvaneita, kuten suvussa Weldenia, tai toisiinsa nähden vuorottaiset terälehdet ja heteenpalhot voivat olla yhtyneet torveksi.

Levinneisyys

Soljokasveja esiintyy kaikkialla maapallon trooppisissa osissa ja osin lauhkeassa eli temperaattisessa vyöhykkeessä, ei kuitenkaan Euroopassa.

Luokittelu

Soljokasveja tunnetaan 652 lajia, jotka ryhmitellään kahdeksi alaheimoksi ja 39–40 suvuksi. Heimon ikä lienee noin 89 miljoonaa vuotta. Lähin sukulaisheimo on Hanguanaceae.

• 1. Cartonematoideae G.C.Tucker
  • Alaheimon kasvit ovat yksivuotisia tai mätästäviä monivuotisia ruohoja, harvoin sipulikasveja. Kasvia peittää rauhaskarvoitus, mutta kolmesoluiset karvat puuttuvat (vrt. Commelinoideae). Lehdet ovat pitkiä ja tasasoukkia. Kukat ovat enemmän tai vähemmän perättömiä, keltateriöisiä. Siemenessä on erilaistumaton alkio. Kromosomiluku n = 12. Alaheimossa on kaksi sukua, joissa on 12 lajia Australaasiassa (Cartonema), suku Triceratella kasvaa Zimbabwessa.
• 2. Commelinoideae Eaton
  • Melko meheviä (sukkulenttisia) ruohoja, harvoin yksivuotisia. Kasvien pinnalla on kolmesoluisia erityskarvoja. Kukat ovat tavallisesti sini-, vaaleanpuna- tai valkoteriöisiä, harvoin keltaisia. Heteitä on yhdestä kuuteen, ja yleensä ne ovat keskenään eripituisia. Ponnet avautuvat rei'illä, ja palhoja peittää tiheä karvoitus. Viehättävän näköisiä joutoheteitä on usein kaksi, kolme tai neljä. Suoria tai luokkimaisesti taipuneita siemenaiheita on vähintään yksi kussakin emilehdessä. Hedelmä on tavallisesti kota, harvoin marja. Sukuja alaheimossa on 38, lajeja 640, ja ne kasvavat heimon koko levinneisyysalueella. Alaheimon evoluutiopuu lienee alkanut haaroittua noin 62 miljoonaa vuotta sitten.

Suvut

Soljokasvisukujen tieteelliset nimet, auktorit ja suomenkieliset nimet:

• Aetheolirion Forman
• Amischotolype Hassk.
• Aneilema R.Br. – siipijuorut
• Anthericopsis Engl.
• Buforrestia C.B.Clarke
• Callisia Loefl. – liisanjuorut
• Cartonema R.Br.
• Cochliostema Lem.
• Coleotrype C.B.Clarke – partajuorut
• Commelina Plum. ex L. – soljot
• Cyanotis D.Don – karvajuorut
• Dichorisandra J.C.Mikan – hovijuorut
• Dictyospermum Wight
• Elasis D.R.Hunt
• Floscopa Lour.
• Geogenanthus Ule – kurttujuorut
• Gibasis Raf. – harsojuorut
• Gibasoides D.R.Hunt
• Matudanthus D.R.Hunt
• Murdannia Royle – munshinjuorut
• Palisota Rchb. – pampukit
• Plowmanianthus Faden & C.R.Hardy
• Pollia Thunb.
• Polyspatha Benth.
• Porandra D.Y.Hong
• Pseudoparis H.Perrier
• Rhopalephora Hassk.
• Sauvallia C.Wright ex Hassk.
• Siderasis Raf. – ruusukejuorut
• Spatholirion Ridl.
• Stanfieldiella Brenan
• Streptolirion Edgew.
• Tapheocarpa Conran
• Thyrsanthemum Pichon – terttujuorut
• Tinantia Scheidw. – kyyneljuorut
• Tradescantia Ruppius ex L. (syn. Zebrina) – venhojuorut eli juorut
• Tricarpelema J.K.Morton
• Triceratella Brenan
• Weldenia Schult.f.

Käyttö

Joitakin lajeja käytetään huone- ja puutarhakasveina, kuten venhojuoruja (Tradescantia), soljoja (Commelina), karvajuoruja (Cyanotis) ja hovijuoruja (Dichorisandra). Joidenkin juorujen ja soljojen lehtiä tai juurakoita käytetään satunnaisesti ravinnoksi. Rohtoja saadaan afrikkalaisen Aneilema beniniense -siipijuorulajin ja trooppisen Aasian lajin Floscopa scandens lehdistä ja varresta.

Lähteet

• Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 5. – Otava, Helsinki, 1981. ISBN 951-1-06363-4
• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. (englanniksi)