Soinnutus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Soinnutus tarkoittaa sointujen lisäämistä melodian säestykseksi. Se on eräs musiikin säveltämisen ja toisinaan myös esittämisen tekniikka. Soinnutus pohjautuu harmonian käsitteeseen, jonka mukaan kaksi tai useampi yhtä aikaa soivaa ääntä (stemmaa) voivat soida yhteen joko sopusointuisesti (konsonanssi) tai ristiriitaisesti (dissonanssi). Harmonian ajassa tapahtuva musiikillinen liike perustuu sointujen tonaalisiin tehoihin eli niiden erilaiseen purkautumiseen toinen toiseensa.
Se, miten nopeasti melodian eri äänet seuraavat toisiaan, muodostaa melodiarytmin ja se, miten nopeasti eri soinnut seuraavat toisiaan, puolestaan muodostaa sointurytmin. Useimmiten melodiarytmi on nopeampi kuin sointurytmi. Kun melodia- ja sointurytmi ovat yhtä nopeat, kyseessä on vertikaalisoinnutus. Soinnutus voi toimia hetken ajan itsenäisenä musiikkina myös ilman melodiaa (esimerkiksi sävellyksen alkusoitossa eli introssa).
Koska tietty sävel tai sävelkulku voi esiintyä monissa erilaisissa soinnuissa tai sävelasteikoissa, soinnutus voidaan tehdä hyvin monella tapaa. Traditionaalisesti musiikkikappale tehdään osina, joissa sävellaji pysyy samana. Tällöin soinnutuksessa on käytettävä pääasiassa sointuja, joiden sävelet kuuluvat vastaavaan asteikkoon. Yleinen poikkeus on molliin perustuvissa kappaleissa esiintyvä 5. asteen duuriseptimisointu, jonka käyttö kadenssissa on niin yleistä, että tietyntyylisissä kappaleissa se esiintyy jokaisen osan lopussa tehden täten kappaleiden säestämisestä helpompaa. Esimerkiksi C-duurissa kulkevalle melodialle voidaan varsin helposti käyttää nelisointuja C(maj7), F(maj7), G(7), Am(7), Dm(6) ja Em(7) sekä vähennettyä sointua Ho, jota klassisessa sävellystyössä karsastetaan sen vaatiman tasavireisyyden johdosta. Eräät jazzin tyylisuunnat pyrkivät tarkoituksellisesti hajottamaan soinnutuksesta tavallisesti syntyvät soinnulliset harmoniat käyttämällä eri sävellajeihin kuuluvia sointuja.
Länsimaisesta tonaalisesta musiikista noin 80 % voidaan soinnuttaa kolmella soinnulla: toonikalla, subdominantilla ja dominantilla, sekä duurissa että mollissa. Tätä usein rock-musiikin puolella kutsutaan kolmen soinnun perus-rockiksi. Erikoistapaus soinnutuksesta on ns. akuankkakierto, jota käytetään varsinkin melodisessa rock-musiikissa paljon.