Avaa päävalikko

Konsonanssi (lat. soida yhteen), musiikillisena terminä voi viitata joko tasasointiseen harmoniaan, sointuun tai intervalliin. Yksinkertaistetusti konsonanssi tarkoittaa sitä, että kaksi yhtä aikaa soivaa säveltä kuulostaa miellyttävältä ja sävelet ns. sulautuvat toisiinsa. Konsonanssia ja dissonanssia pidetään usein vastakohtina toisilleen. Kun dissonanssi koetaan epävakaaksi, konsonanssi edustaa vakautta sekä tehoa, jota ei tarvitse purkaa tai käsitellä. Tonaalisessa musiikissa jännitteiset intervallit pyrkivät etenemään vakaampaan intervalliin eli dissonanssit purkautuvat konsonanssille.

Länsimaisessa musiikissa käsitetään intervalleista konsonansseiksi yleensä puhdas oktaavi, kvartti ja kvintti sekä suuri ja pieni terssi ja seksti. Näille on yhteistä se, että niissä olevien sävelten taajuuksien suhteet voidaan esittää pelkästään kokonaislukujen 1–6 avulla. Soinnuista ovat konsonansseja ne, joissa on pelkästään konsonoivia intervalleja; tällaisia ovat duuri- ja mollikolmisoinnut.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Tammen musiikkitietosanakirja, 1. osa, s. 220, art. Konsonanssi. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5915-4.