Sixten Wackström

Sixten Konstantin Wackström (s. 2. elokuuta 1960 Porvoo) on entinen suomalainen kilpapyöräilijä.

Wackström edusti Suomea kaksissa olympialaisissa. Moskovassa 1980 hän sijoittui 100 kilometrin joukkueajossa seitsemänneksi yhdessä Harry Hannuksen, Kari Puiston ja vanhemman veljensä Patrick Wackströmin kanssa sekä keskeytti henkilökohtaisessa 189 kilometrin maantieajossa. Radalla hän sijoittui 4 000 metrin takaa-ajossa 11:nneksi Suomen ennätyksellä 4.50,17. Los Angelesissa 1984 hän sijoittui 100 kilometrin joukkueajossa 13:nneksi yhdessä Harry Hannuksen, Kari Myyryläisen ja Patrick Wackströmin kanssa sekä karsiutui 4 000 metrin takaa-ajon alkuerissä.

Sixten Wackström sijoittui viidenneksi 3 000 metrin takaa-ajossa nuorten MM-kilpailuissa vuonna 1978. Aikuisten MM-kilpailuissa hän sijoittui 100 kilometrin joukkueajossa parhaimmillaan 11:nneksi vuonna 1983 sekä 4 000 metrin takaa-ajossa 17:nneksi ja joukkuetakaa-ajossa 11:nneksi vuonna 1981. Hän sijoittui Berliinin neljän päivän ajossa kolmanneksi vuonna 1981. Ikämiessarjoissa hän voitti kaksi maailmanmestaruutta 1990-luvun lopulla, ja mm. 2010 EM-kisoissa pisteajon kultaa.

Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Wackström voitti kultaa henkilökohtaisessa maantieajossa vuonna 1980 sekä 4 000 metrin takaa-ajon henkilökohtaisessa ja joukkuekilpailussa vuonna 1984. Vuoden 1980 maantieajon palkintojenjaossa hän sai alun perin hopeamitalin, koska hän irrotti kätensä ohjaustangosta ennen maaliviivaa ja hänet silloisten sääntöjen mukaisesti pudotettiin lopputuloksissa oman ryhmänsä viimeiseksi eli tuossa tapauksessa toiseksi. Mestaruusarvo palautettiin hänelle vasta vuonna 2000.

Seuratasolla "Sicke" Wackström edusti Porvoon Akillesta. Hän voitti maantie- ja ratalajeissa vuosina 1979–1998 yhteensä kymmenen henkilökohtaista Suomen-mestaruutta ja viisi joukkuemestaruutta. Hän ajoi 4 000 metrin takaa-ajon lisäksi Suomen ennätyksen myös 1 000 metrin aika-ajossa, 1.09,68 vuonna 1984.

Sixten Wackströmin isä Ole Wackström oli 1960-luvulla Suomen parhaita kilpapyöräilijöitä ja toimi myös poikiensa valmentajana.

Lähteet

• Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 366. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
• [1]^{[vanhentunut linkki]}