Avaa päävalikko

Sisu KB-46 oli Sisun vuonna 1968 valmistama raskaan maastokuorma-auton prototyyppi. Se oli varustettu kolmella vetävällä akselilla[1] ja sen kantavuus oli noin kolme tonnia. Auto oli suunniteltu puolustusvoimien käyttöön raskaiden tykkien vetäjäksi.[2]

Sisu KB-46
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Valmistaja Oy Suomen Autoteollisuus Ab
Valmistusvuodet 1968
Tuotantomäärä 1 prototyyppi[1]
Mitat ja massat
Kantavuus noin 3 000 kg
Omamassa 8 000 kg[2]
Suurin sallittu perävaunun massa ei-vetävä perävaunu: 5 000–7 000 kg;
vetävä perävaunu: 7 000–10 000 kg[2]
Iskutilavuus 13,12 l
Teho 275 hv
Polttoaine dieselöljy
Vetotapa 6×6[1]

Teknisiä tietojaMuokkaa

Voimanlähteenä oli Leylandin valmistama V8-diesel tyypiltään O.801, josta Sisu käytti mallinimeä BY. KB-46 oli ensimmäinen Sisu, jossa sitä käytettiin.[1]

Kantavana rakenteena oli jäykkä putkirunko, joka toimi samalla myös polttoainesäiliönä. Autossa oli Sisun nestemoottorijärjestelmä, jonka avulla siihen voi kytkeä hydraulivetoisen perävaunun.[2]

Akseleissa oli neuvostoliittolaisista kuorma-autoista tuttu renkaiden keskustäyttöjärjestelmä. Tätä varten renkaina oli Goodyearin valmistamat leveät, matalailmatilaiset erikoisrenkaat.[2]

Auton omamassa oli vain 8 000 kg ja kantavuuskin vaatimattomat kolme tonnia.[2]

OminaisuuksiaMuokkaa

Kuljetusvälinevarikolla rakennetulla miehistönkuljetuskopilla varustettu KB-46 -prototyyppi sekä sen taakse kytketty nestemoottorilla varustettu Tampella 122 K 60 -kanuuna kiertelivät esiintymässä maatalousnäyttelyissä puolustusvoimien osastolla. Sen enempää kanuuna kuin autokaan eivät päätyneet sarjavalmistukseen; KB-46 oli suunniteltu lyhyessä ajassa ja siinä oli käytetty useita teknisiä ratkaisuja, joiden toimivuudesta ei ollut aikaisempaa kokemusta. Tämän takia siinä esiintyi lukuisia vikoja.[2] Myös moottori osoittautui teknisesti epäonnistuneeksi.[1]

KB-46:a ei koskaan tyypitetty, mutta maatalousnäyttelyjä kiertänyt prototyyppi jäi Kuljetusvälinevarikon käyttöön. Toistuvasti rikkoutuneen auton kunnostamiseen kyllästynyt armeijan kantahenkilökunta päätti 1970-luvun alussa viivytellä auton korjausta, kunnes se muutaman vuoden varikolla seistyään museoitiin.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 108. Leylandista lähes vakiomoottori. Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
  2. a b c d e f g h Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Sisu KB-46, s. 102–103. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.