Sisu-nestemoottori
Sisu-nestemoottori oli Suomen Autoteollisuuden valmistama, insinööri Ilmari Louhion (1919–2015) kehittämä hydraulimoottori, jota käytettiin ajoneuvojen voimansiirrossa.[1] Moottori asennettiin sen vetoa käyttävän laitteen, kuten tykin tai perävaunun, akselille erikoisrakenteiseen pyörännapaan.
Suunnittelu muokkaa
Moottorin keksi Suomen Autoteollisuudella suunnittelijana työskennellyt Ilmari Louhio 1950-luvun lopulla. Se oli rakenteeltaan yksinkertainen, ja kun Louhio esitti ideansa ensimmäistä kertaa yrityksen johdolle ja tekniselle osastolle, hänelle vastattiin: ”Jos tuo toimisi, olisi se jo ajat sitten keksitty”. Louhio ei kuitenkaan lannistunut, vaan suunnitelmaa lähdettiin viemään eteenpäin työryhmässä, johon kuuluivat hänen lisäkseen Pentti Tarvainen, Antti Saarialho ja Lasse Airola. Kehitystyöhön osallistui kaikkiaan kymmeniä ihmisiä eri osastoilta. Työn aikana rakennettiin useita prototyyppejä ja suoritettiin lukuisia testejä. Järjestelmälle myönnettiin patentti tammikuussa 1961.[1]
Toimintaperiaate muokkaa
Moottorin navassa oli viisi hydraulisylinteriä, jotka oli asetettu säteittäisesti navasta ulospäin. Männät painoivat vasten ulkokehää, jonka sisäpinnalla oli kahdeksannokkainen, aaltomainen muoto. Männät työnsivät viistoja pintoja vasten pakottaen ulkokehän pyörimään. Keskiössä oli jakoventtiili, joka sääteli virtausta sylintereihin ja niistä pois. Moottorin kanssa samaan kokonaisuuteen oli rakennettu rumpujarru. Kokonaisuuden pystyi sovittamaan 20-tuumaisen vanteen sisään.[2]
Vaikka moottori oli ulkomitoiltaan pieni, sillä saatiin aikaan 800–1 000 kpm:n suuruinen vääntömomentti. Erillistä planeettavälitystä ei tarvittu, sillä nokkarengasrakenteen ansiosta moottorin sisäinen välityssuhde oli kahdeksankertainen. Työiskuja oli 40 jokaisella kierroksella, joten momentti oli myös varsin tasainen. Moottorissa oli myös vapaakytkentämahdollisuus, jolla männät voitiin painaa kokonaan sisään siten, että moottori ei jarruttanut ajoneuvon kulkua ollessaan kytkettynä pois päältä.[2]
Sovellukset muokkaa
Moottorista suunniteltiin lukuisia sovelluksia erilaisiin käyttökohteisiin. Ensimmäinen tuotantosarja valmistui vuonna 1964.[2]
Kokeilut ja käyttö puolustusvoimissa muokkaa
Vuonna 1965 yksi uusista Tampella 122 K 60 -kanuunoista varustettiin Sisu-nestemoottoreilla. Tykin telissä käytettiin aluksi yksikkö-, sittemmin paripyöriä. Vetäjänä oli Sisu KB-45 -maastokuorma-auto, johon oli rakennettu kiinteä hydrauliikkajärjestelmä. Hydraulipumppu oli asennettu moottorin eteen, öljysäiliö sijaitsi lavan ja ohjaamon välissä ja hallintalaitteet sisällä ohjaamossa. Kokeet jatkuivat kesällä 1967, kun Santahaminassa testattiin yhdistelmää KB-45-vetoauto ja Suomen Autoteollisuuden valmistama perävaunu. Auton kokonaismassa oli 6 490 ja perävaunun 5 220 kilogrammaa. Kokeessa vetoauton vetovoimaksi mitattiin 4 800 kp ja pelkän perävaunun 3 000 kp. Yhdistelmän vetovoima oli 7 200 kp. Testeissä ei otettu huomioon rengaskoon vaikutusta.[2]
Myöhemmin järjestelmää kokeiltiin myös Sisu K-141 4×2 -kuorma-auton ja nestemoottoreilla varustetun 130 K 54 -kanuunan sekä Vanaja KK-69 ET 6×6:n ja omasta aggregaatista voimansa saaneen kaksiakselisen lavetin yhdistelmillä.[2]
Puolustusvoimien suorittamissa testeissä havaittiin, että ällistyttävän kevyillä, sinänsä maastoon kelpaamattomillakin vetoautoilla sekä traktoreilla kyettiin vetämään raskaita tykkejä maastossa nestemoottorin avulla. Koetilanteissa vedettävä ajoneuvo suorastaan puski vetäjäänsä eteenpäin.[2]
Nestemoottorijärjestelmä oli mahdollista rakentaa kaikkiin tykkeihin ja valtaosaan vetäjistä. Vuonna 1968 järjestelmän hinta oli 30 000 markkaa siten, että se jakaantui suunnilleen puoliksi vetäjän ja tykin kesken. Tämän voi suhteuttaa siihen, että siviilimallinen kuorma-auto maksoi tuolloin 50 000–60 000 markkaa, mutta toisaalta myös siihen, että tykinvetäjäksi suunniteltu AT-S -telavetäjä maksoi 130 000 markkaa. Puolustusvoimilla oli samaan aikaan 1 800 kenttätykkiä. Niihin sopivien vetäjien määrä oli niin vähäinen, että liikekannallepanon tapahtuessa niiden liikuttelu olisi ollut pääosin ottoajoneuvojen varassa. Nestemoottorijärjestelmä nähtiin ratkaisuna, mutta järjestelmän laajemman käytön esteenä oli varojen puute.[2]
Vuonna 1970 puolustusvoimat kuitenkin hankki kolmentoista kappaleen sarjan Sisu AH-45 -kuorma-autoja, joissa oli nestemoottorien käyttämistä varten rakennettu hydrauliikkavarustus. Samalla asennettiin nestemoottorit haupitsiin 152 H 38, neuvostoliittolaiseen 130 K 54 -kanuunaan sekä Tampellan kanuunaan 122 K 60, joka oli varustettu telillä. Yksi kokonainen patteristo varustettiin nestemoottorillisilla 130 K 54 -kanuunoilla. Vuonna 1976 AH-45:ia hankittiin 14 kappaleen ja seuraavana vuonna 13 kappaleen sarja, jolloin käytössä oli jo kolme nestemoottorivetoista patteristoa.[2]
Puolustusvoimissa nestemoottoria käytettiin myös vuonna 1975 tilatussa telillä varustetussa vaihtokorillisessa ammusperävaunusovelluksessa, jossa etummainen akseli oli varustettu jarruin ja takimmainen nestemoottorein. Nestemoottorit oli rakennettu siten, että perävaunulla oli suuri maavara. Vaunuja rakennettiin yksi prototyyppi, joka ei johtanut myöhempiin tilauksiin.[2]
Siviilisovellukset muokkaa
Muualla kuin puolustusvoimissa nestemoottorille löytyi käyttökohteita traktori- ja kuorma-autovetoisissa metsäperävaunuissa, metsäkaivureissa, niveldumpperin takapyörien voimansiirrossa, kaivosjunan vetävässä vaunussa, teleskooppinosturien vintturin käyttömoottorina, portaalinosturin ajomoottorina ja vaijerilossin kelauslaitteen voimakoneena.[1]
Valmistus muokkaa
Nestemoottorien valmistus aloitettiin Helsingissä Sisun Fleminginkadun akselistotehtaalla, josta se siirrettiin vuonna 1973 Nesco Oy:lle, jossa oli osakkaina Suomen Autoteollisuuden lisäksi raisiolainen Multilift Oy 40 prosentin sekä kehitysyhtiö Sponsor 20 prosentin osuudella. Valmistus tapahtui Multiliftin vaihtolavatehtaalla Iisalmessa.[1]
Partekin ostettua Multiliftin myös Sisun omistama 40 prosentin osuus myytiin Partekille. Myöhemmin valmistus siirrettiin Valmetin hammaspyörätehtaan yhteyteen Jyskään, johon perustettiin Valmet Hydraulics Oy -niminen yritys. Tämän jälkeen tehtaan omistajaksi päätynyt Metso myi tehtaan Sampo Rosenlew-konepajakonsernille vuonna 2003.[1]
Lähteet muokkaa
- Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 319–328. Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
- Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000, s. 108–120. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.
- Saarialho, Antti: Ilmari Louhio 1919-2015: insinööri keksi Sisu-nestemoottorin. Helsingin Sanomat, 2.10.2015, s. B 15.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 319–328. Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
- ↑ a b c d e f g h i Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000, s. 108–120. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.