Sisämoottori

Sisämoottori eli keskimoottori on vene- ja laivakäyttöön tarkoitettu propulsiojärjestelmä. Sisämoottoreiksi kutsutaan yleensä veneiden moottoreita ja laivakäytössä nimenä on pääkone erottamassa näitä moottoreita laivalle sähkövirtaa tuottavista apukoneista.

RakenneMuokkaa

Sisämoottori on aluksen perään tai keskelle sijoitettu moottori, josta voima johdetaan potkurinakselin ja yleensä vaihteiston kautta potkuriin. Sisämoottoriratkaisussa voidaan myös vesisuihkupropulsiota. Perämoottorista sisämoottori eroaa aluksen sisällä olon suhteen ja sisäperämoottorista akselivedon suhteen. Molemmista sisämoottorijärjestely eroaa siten, että siinä missä perämoottorin tai perävetolaitteen kääntäminen ohjaa alusta, sisämoottorialuksessa ohjaus tapahtuu peräsimen ja mahdollisesti keulapotkurien avulla. Tällainen järjestely on ohjattavuudeltaan huonompi erityisesti taaksepäin liikuttaessa kuin perämoottori, sisäperämoottori tai ruoripotkuri.

Jäähdytys hoidetaan yleensä ulkoisen veden kylmyyttä vesipumpun avulla hyödyntäen. Pienimmät moottorit voivat käyttää jäähdykseen suoraan meri- tai makeaa vettä, mutta nykyään yleensä käytetään makeaa vettä sisältävää jäähdytysjärjestelmää lämmönvaihtimella meriveden korroosiovaikutuksen vuoksi. Suoravesijäähdytteisissä moottoreissa korroosiota torjutaan uhrautuvien sinkkianodien avulla.

Sisämoottori joudutaan veneilykäytössä yleensä asentamaan hieman vinoon veneen pituussuuntaan nähden, jotta potkuri saadaan riittävän syvälle veteen. Tästä ja potkurien osoittamisesta taaksepäin aiheutuu ylimääräistä voimansiirtohävikkiä verrattuna perä- ja sisäperämoottoreihin. Tämän välttämiseksi ja ohjattavuuden parantamiseksi on kehitetty sekä vene- että laivakäyttöön potkurinakselin korvaavia ruoripotkurijärjestelmiä kuten Volvo Penta IPS[1], jossa käytetään veneen pohjan läpi meneviä perävetolaitetta muistuttavia podeja ja eteenpäin suunnattuja potkureita. Laivakäytössä tällaiset järjestelmät ovat yleensä sähkömoottoreilla toteutettuja ja huomattavasti akselivetoa kalliimpia toteuttaa.

HistoriaMuokkaa

Ensimmäiset sisämoottorit olivat 1800-alussa käyttöönotettuja höyrykoneita. Höyrykoneen koko, paino ja tulipesä tekevät sisämoottorin ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi. Vuonna 1887 Gottlieb Daimler kehitti ensimmäisen toimivan bensiinimoottorin veneilykäyttöön ja testasi sitä Neckar-joella. Ensimmäiset käyttökelpoiset moottoriveneet ilmaantuivat 1890-luvulla ja olivat perämoottorin keksimiseen asti varustettuja sisämoottoreilla. Rudolf Dieselin vuonna 1897 kehittämä uusi moottorityyppi omaksuttiin pian aluskäyttöön. Alkuaikojen sisämoottoreissa suosittu moottorityyppi oli kuulamoottori ja moottoreita valmistettiin myös bensiini- ja petrolikäyttöisinä. Diesel on syrjäyttänyt nämä polttoaineet nykyään sisämoottoreissa. Akseliveto ja sisämoottori olivat sisäperämoottorin kehittämiseen asti kookkaiden veneiden pääasiallinen propulsiotapa.

Käyttö ja ominaisuudetMuokkaa

Perämoottorit ja sisäperämoottorit ovat varsinkin perämoottoritekniikan kehittyessä vallanneet merkittävän osan pienten ja keskikokoisten veneiden markkinoista ja sisämoottoria tavataan nykyään lähestulkoon yksinomaan dieselmoottoreina kookkaissa purje- ja moottoriveneissä, tai perinteisillä malleilla tehdyissä puuveneissä. Laivoissa sisämoottori on aina ollut ainoa mahdollinen propulsioratkaisu moottoreiden koon vuoksi. Moottoreiden iskutilavuus ja sylinterimäärä vaihtelevat purjeveneiden ja avopuuveneiden muutaman hevosvoiman ja yhden sylinterin moottoreista aina suuriin tuhansien hevosvoimien V-moottoreihin laivakäytössä. Alkujaan moottorit olivat kaksitahtisia, mutta nykyään suuria laivamoottoreita pienemmät ovat kaikki nelitahtisia. Aiemmin dieselsisämoottorit olivat vapaasti hengittäviä. Nykyään dieselsisämoottorit ovat pienimpiä malleja lukuun ottamatta ahdettuja.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Volvo Penta AB: Volvo Penta IPS volvopenta.com. Viitattu 24.07.2015.