Sinikka Laine
Sinikka Laine (nyk. Sinikka Laine-Törmänen) (s. 17. lokakuuta 1945 Riihimäki[1]) on suomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti nuortenkirjallisuutta.[2] Hän on julkaissut kymmenen nuortenkirjaa vuosina 1982–1996.[2] Laineen esikoisteos Ohari ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1982 kuuden vuoden kirjoittamisen jälkeen.[3] Ennen esikoisteoksen julkaisemista Laine oli kirjoittanut runoja ja saanut J. H. Erkon runokilpailussa 3. palkinnon vuonna 1972.[4]
| Sinikka Laine | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1945 Riihimäki, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | nuortenkirjallisuus |
| Esikoisteos | Ohari (1982) |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Laine on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja hänen vuonna 1986 ilmestynyt teoksensa Tyttö tuulesta, poika pimeästä sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.[2][5]
Laineen teemoja ovat olleet muun muassa rakkaus, perhe sekä äidit ja tyttäret.[6][7][8] Lisäksi hän on usein kuvannut pohjoissuomalaista pikkukaupunkia, jonka voi tunnistaa Ouluksi ja hänen romaaneihinsa sisältyy oululaista ajankuvaa.[9][10]
Laine syntyi Riihimäellä, asui nuoruusvuosinaan Hausjärvellä ja muutti Ouluun vuonna 1967.[5] Hän työskenteli pitkään kolmiokirjassa toimittajana ja muun muassa nuortenlehti SinäMinän päätoimittajana vuosina 1980–1982.[11] Laine on naimisissa kuvataiteilija Veikko Törmäsen kanssa ja asuu Oulun Pikisaaressa.[2][11] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[12].
Tuotanto muokkaa
Romaanit muokkaa
- Ohari. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11369-7.
- Ei kenenkään, ei koskaan. WSOY, 1984. ISBN 951-0-12189-4.
- Tyttö tuulesta, poika pimeästä. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13861-4.
- Silkkiuikku. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15266-8. (ilmestynyt tanskaksi nimellä Sommerpigen, 1990)
- Sininen ruoho. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16616-2.
- Jos et pelkää pimeää. WSOY, 1991. ISBN 951-0-17070-4.
- Töyhtö. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18245-1.
- Myrtti, yhden talven tyttö. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19020-9.
- Kuujuhla. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20404-8.
- Hyvästi, valkoinen. WSOY, 1996. ISBN 951-0-20654-7.
Novellit muokkaa
- Sata munkkipossua teoksessa Sanojen portille lyhyesti (Toim. Asko Martinheimo), WSOY 1986
- Taiteilijaelämää, Kaltio 4/2003
Lähteet muokkaa
- ↑ Sinikka Laine Pakkala - kirjailijatietokanta. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Arkistoitu 13.2.2013. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ a b c d Sinikka Laine - Nuorten elämää kylmässä kaupungissa Oulu kaunokirjallisuudessa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Arkistoitu 25.11.2007. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ Kirjallinen keskiviikko: Sinikka Laine-Törmänen Kirjallinen keskiviikko -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Arkistoitu 26.2.2007. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ Sinikka Laine - Kirjailijan työstä Kirjailijat Oulussa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 19.8.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Laine, Sinikka Riihimäen kaupunginkirjasto. Arkistoitu 14.10.2008. Viitattu 18.2.2008.
- ↑ Sinikka Laine – Rakkaus Kirjailijat Oulussa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Arkistoitu 26.3.2012. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ Sinikka Laine – Perhe Kirjailijat Oulussa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 19.8.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Sinikka Laine – Äidit ja tyttäret Kirjailijat Oulussa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 19.8.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Sinikka Laine - Oulu Kirjailijat Oulussa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 19.8.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Sinikka Laine – Oululaista ajankuvaa Kirjailijat Oulussa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Arkistoitu 26.3.2012. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ a b Sinikka Laine – Elämä Kirjailijat Oulussa -sivusto: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 19.8.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.