Sima Marković
Sima Marković (8. marraskuuta 1888 Kragujevac, Serbia – ? Neuvostoliitto) oli jugoslavialainen poliitikko ja Jugoslavian kommunistisen puolueen (CPY) puoluesihteeri. Hän joutui lopulta Neuvostoliitossa Stalinin vainojen uhriksi ja katosi saatuaan kymmenen vuoden pakkotyötuomion heinäkuussa 1939.
| Sima Marković | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1888 Kragujevac |
| Kuollut | heinäkuun 1939 jälkeen Neuvostoliitto |
| Ammatti | poliitikko |
Elämäkerta muokkaa
Marković syntyi Kragujevacissa. Hänen isänsä oli ammatiltaan opettaja. Vuonna 1907 hän liittyi Serbian sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja valmistui matematiikan opinnoista Belgradin yliopistosta vuonna 1913. Ensimmäisen maailmansodan ja Jugoslavian kuningaskunnan perustamisen jälkeen hän luennoi Belgradin yliopistossa, mutta hänet erotettiin vallankumouksellisten aatteidensa takia. Sittemmin Marković kuului Jugoslavian kommunistisen puolueen johtoon siitä lähtien kun se perustettiin huhtikuussa 1919. Kesäkuussa 1920 hänet valittiin puolueen pääsihteeriksi ja edustajaksi maan parlamenttiin. Vuoden 1921 kesäkuussa Marković osallistui Kominternin kolmanteen kongressiin, ja hänet valittiin sen toimeenpanevaan komiteaan. Kun Marković palasi Jugoslaviaan, hänet pidätettiin ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan.[1]
Vankilatuomionsa jälkeen Marković matkusti Moskovaan, jossa hän salanimeä Semić käyttäen osallistui Komiternin toimintaan. Huhtikuussa 1925 Marković otti yhteen Josif Stalinin kanssa kritisoiden tämän suhtautumista nationalistisiin aiheisiin. Yhteenoton takia Komitern erotti hänet tehtävistään, mutta tästä huolimatta hänet valittiin jälleen CPY:n pääsihteeriksi vuonna 1926 Wienissä. Komiternin painostuksen takia CPY erotti Markovićin puolueesta kongressissaan Dresdenissä vuonna 1929 hänen väitettyjen "oikeistolaisten" mielipiteidensä takia. Marković palasi Jugoslaviaan, jossa hän kirjoitti useita teoksia matematiikan ja filosofian alalta salanimellä V. Bunić. Vuonna 1931 Jugoslavian viranomaiset pidättivät hänet, mutta hänen sallittiin palata Neuvostoliittoon vuonna 1934, jossa hän asui tällä kertaa nimellä Milan Milić. Marković hyväksyttiin jälleen CPY:n jäseneksi vuonna 1935, mutta hänellä ei ollut virallisia asemia puolueessa. Hän työskenteli Neuvostoliiton tiedeakatemian filosofian instituutissa, kunnes heinäkuussa 1939 hänet pidätettiin "imperialistien agenttina". Marković tuomittiin kymmenen vuoden pakkotyörangaistukseen, minkä jälkeen hän katosi.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 631-632. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)