Sillankorvan emäntä

vuoden 1953 elokuva

Sillankorvan emäntä on Ilmari Unhon ohjaama elokuva vuodelta 1953. Elokuvan 1950-luvulle sovitettu käsikirjoitus perustuu Hilja Kilven näytelmään Sillankorvan emäntä (1915). Elokuva jäi Unhon viimeiseksi ohjaustyöksi.

Sillankorvan emäntä
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Usko Kemppi
Perustuu Hilja Kilven näytelmään Sillankorvan emäntä (1915)
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Einari Marvia
Kuvaaja Erkki Imberg
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Ville Hänninen
Pääosat Helena Futtari
Aku Korhonen
Elina Pohjanpää
Helge Herala
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1953
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kovasydämisen emännän pääosa näyttelee varsinaiselta ammatiltaan lausuja Helena Futtari. Leskeksi jäänyt emäntä on iskenyt silmänsä naapurin nuoreen isäntään Hallan Jaakkoon (Helge Herala), joka kuitenkin on kääntänyt katseensa tämän tyttäreen Johannaan (Elina Pohjanpää).[1]

Tuotanto

muokkaa

Aiheen filmaus on tiettävästi ollut suunnitteilla jo 1945 mutta toteutui eri yhtiössä vasta 1950-luvun puolella. Käsikirjoituksen pohjana ollut Kilven näytelmä on vuodelta 1915, ja sen asenteet ovat siirtyneet muuttumattomina 1950-luvulle.

Elokuvassa on puolittain dokumentaarinen jakso Käpylässä ajetusta ravikilpailusta, jossa Helge Herala on ohjastajana.[2]

Vastaanotto

muokkaa

Aikalaisarviossa Leo Nordberg (Uusi Suomi) moittii elokuvaa asenteellisuudesta: ”Suomalaisen maalaistalon emännän on näköjään oltava kivikova, häikäilemätön naishirmu kelvatakseen meikäläiseen näytelmään tai elokuvan päähenkilöksi.” Toisaalta Helena Futtari roolissa saa kiitosta: ”Hänen olemuksestaan ja osuvista ilmeistään uhkuu mahtavuuden ja ylpeyden henki ja hänen replikointiaan on ilo kuunnella.” Vaikka Juha Nevalainen, (Ilta-Sanomat) antaa Unholle arvon ohjaajana, hän moittii ohjausta laahaavaksi, kun taas Satakunnan Kansan Kauko Peltola piti ohjausta varmatyylisenä. Kaiken kaikkiaan aikalaisarvioiden näkemykset elokuvasta olivat melko ristiriitaiset.[3]

Myös televisioajan kritiikeissä suhtautuminen elokuvaan vaihteli. Toisaalta on todettu, että elokuva on mainettaan parempi[4] ja että se on lajissaan hyvin puhutteleva[5]. Toisaalta sitä on luonnehdittu innottomaksi kuvaukseksi ”rakkauden ristipistoista”. Eräs kriitikko kiinnittää huomiota emännän henkiseen sukulaisuuteen Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjan kovasydämiseen emäntään Hetaan. Elokuvan valopilkkuna nähdään varakkaan naapurin Savelan Eetun hahmo (Aku Korhonen).[6]

Näyttelijät

muokkaa
 Helena Futtari  Mailiisa, Sillankorvan emäntä  
 Aku Korhonen  Savelan Eetu  
 Elina Pohjanpää  Sillankorvan Johanna  
 Helge Herala  Hallan Jaakko  
 Anni Aitto  Kreeta, Sillankorvan emäntäpiika  
 Eero Leväluoma  Tapani, Mailiisan setä  
 Salli Karuna  Anttilan Anni, ompelijatar, Johannan täti  
 Alli Häjänen  Anttilan Elli, ompelijatar, Johannan täti  
 Tommi Rinne  Paavo, Sillankorvan renki  
 Topo Leistelä  rovasti  
 Arvo Lehesmaa  Hallan vanha isäntä  
 Irja Elstelä  1. juoruakka  
 Laina Laine  2. juoruakka  
 Rosi Rinne  3. juoruakka  
 Aino Lohikoski  4. juoruakka  
 Heimo Lepistö  isäntä muistotilaisuudessa (kreditoimaton)  
 Uljas Kandolin  Janne, Sillankorvan isäntä (kreditoimaton)  
 Paavo Honkamäki  1. isäntä raveissa (kreditoimaton)  
 Joel Asikainen  2. isäntä raveissa (kreditoimaton)  

Lähteet

muokkaa
  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 3.9.2012, sivu D 7
  2. Sillankorvan emäntä Elonet. Taustaa
  3. Sillankorvan emäntä Elonet. Lehdistöarvio
  4. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 9.7.2011, sivu D 7
  5. Juonikuvaus ja lehdistöarvioita Elonet.fi, viitattu 31.8.2012
  6. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 25–26/2011 sivu 17

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.