Helena Futtari

suomalainen näyttelijätär

Eila Helena Futtari (19. lokakuuta 1919 Kokemäki22. syyskuuta 1973 Porvoo) oli suomalainen näyttelijä, lausuntataiteilija ja lausunnanopettaja.

Elämä ja uraMuokkaa

”Tummanuhkeassa Helena Futtarissa ruumiillistuu kypsän naisen kuuma seksuaalisuus, joka etsii tyydyttämistään. Sillankorvan haulikko on yhtä varmoissa käsissä kuin kaulinkin.”

Kansan Uutisten arvostelija luonnehtii Futtarin suoritusta Sillankorvan emännässä[1]

Helena Futtarin vanhemmat olivat maanviljelijä Hannes Futtari ja Elina Turro.[2] Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Futtari teki opintomatkoja Euroopan taidekeskuksiin. Hän toimi lausunnanopettajana Kuopiossa, Helsingissä ja Kotkassa. Vuosina 1956–1960 hän oli kiinnitettynä Intimiteatteriin. Futtari työskenteli vierailevana näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa ja Kotkan kaupunginteatterissa.[2]

Futtarin näyttämötehtäviä olivat muun muassa Herrojen Eeva (kappaleessa Kihlaus), rouva Tabret (Pyhä liekki), rouva Vuorinen (Kunnioittaen), Ama (Suezin itäpuolella) ja Varja (Kirsikkapuisto). Näytelmässä Niskavuoren Heta hän tulkitsi nimiosan.[2]

Valkokankailla Futtari nähtiin kolmeen otteeseen. Kolmiodraamassa Sillankorvan emäntä hän teki vahvan roolitulkinnan maalaistalon valtiattarena.[1] Lisäksi hänellä oli radio- ja televisiotehtäviä.[2]

Helena Futtarin puoliso oli hovioikeudenneuvos Hannes Hartikainen. Hänellä on tytär, Elina Maaria (s. 1961).[2]

FilmografiaMuokkaa

ElokuvatMuokkaa

TelevisiotuotannotMuokkaa

  • Rippiaita (1959)
  • Kuopion takana (1959)
  • Juomalasi (1960)
  • Ei koskaan pilanpäiten (1964)
  • Lapsuuteni (1967)
  • Teatterituokio (1969)

LähteetMuokkaa

  • Elonet
  • IMDb

ViitteetMuokkaa

  1. a b http://sedis.blogspot.com/2007/06/sillankorvan-emnt.html
  2. a b c d e Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 148. Helsinki: Tammi, 1965.

Aiheesta muuallaMuokkaa