Avaa päävalikko

Kihlaus (näytelmä)

Aleksis Kiven vuonna 1866 kirjoittama näytelmä

Kihlaus (ruots. Förlovningen) on Aleksis Kiven vuonna 1866 kirjoittama näytelmä. Se on käännetty seitsemälle eri kielelle ja näytelmästä on tehty myös kolme elokuvasovitusta.[1] Sen virallinen ensi-ilta oli Kansallisteatterin edeltäjän Suomalaisen Teatterin esittämänä 25. lokakuuta 1872 Porissa, josta näytöksestä myös suomenkielinen ammattiteatteri sai alkunsa. Kihlauksesta muodostui myöhemmin Suomalaisen Teatterin esitetyin näytelmä 1800-luvulla.

Kihlaus
Kirjoittaja Aleksis Kivi
Alkuperäiskieli suomi
Tyylilaji komedia
Kantaesitys 25. lokakuuta 1872
Kantaesityspaikka Suomalainen Teatteri, Pori
Henkilöt
Henkilöt
  • Aapeli, kraatari ja vanhapoika
  • Eenokki, kraatari ja vanhapoika
  • Eeva
  • Jooseppi, Aapelin oppipoika

Sisällysluettelo

Kirjoittaminen ja julkaisuMuokkaa

Aleksis Kivi kirjoitti Kihlauksen keväällä 1866 Siuntiossa. Se julkaistiin samana vuonna Kirjallisen Kuukauslehden elo–syyskuun numeroissa. Vuonna 1877 se ilmestyi Kiven kokoelmassa Valitut teokset ja itsenäisenä vihkosena lopulta 1903. Näytelmä on käännetty seitsemälle kielelle.[1] Ruotsiksi sen käänsi taidemaalarina tunnettu Per Åke Laurén vuonna 1916.[2]

EsityksetMuokkaa

Kihlauksen virallinen ensi-ilta oli 25. lokakuuta 1872, jolloin Suomalainen Teatteri, eli nykyinen Suomen Kansallisteatteri, esitti näytelmän Hotelli Otavan salissa Porissa. Pääosia esittivät tuolloin Oskari Vilho (Aapeli), Aurora Toikka (Eeva) ja Ismael Kallio (Eenokki). Myöhemmin Suomalainen Teatteri esitti näytelmää vielä Tampereella saman vuoden joulukuussa[3] ja Helsingin ensi-ilta oli maaliskuussa 1873.[1]

Kihlaus oli esitetty ensimmäistä kertaa jo ilmeisesti keväällä 1869, jolloin Suomen kaartin upseerit esittivät sen Helsingissä. Varma tieto on kuitenkin vain edellisenä syksynä tapahtuneista näytelmän harjoituksista.[3] Myöhemmin näytelmä kuului Suomalaisen Teatterin ohjelmistoon vuosina 1884 ja 1890 sekä Suomalaisen Kansanteatterin ohjelmistoon 1888.[4] Se oli 1800-luvun esitetyin näytelmä Suomalaisessa Teatterissa, vuoteen 1902 mennessä Kihlauksella oli yhteensä 98 esityskertaa.[3] 1900-luvun alkuvuosista lähtien sitä ovat esittäneet myös kymmenet muut teatterit eri puolilla maata. Näytelmän ruotsinkielisen version ensi-ilta oli Helsingin Svenska Teaternissa vuonna 1934.[4] 2000-luvulla se on kuulunut säännöllisesti Nälkäteatterin ohjelmistoon.[5]

ElokuvaversiotMuokkaa

Kihlauksesta on tehty kolme elokuvasovitusta: Oski Talvion ohjaama mykkäelokuva vuodelta 1920, Teuvo Puron vuonna 1922 ensi-iltaan tullut mykkäelokuva ja Erik Blombergin ohjaama vuoden 1955 elokuva.

JuoniMuokkaa

Kihlaus on pienimuotoinen yksinäytöksinen komedia, jossa on neljä roolihahmoa; naimattomat kraatarit Aapeli ja Eenokki, Aapelin kanssa avioliittoon aikova Eeva ja Aapelin oppipoika Jooseppi. Tapahtumapaikkana on Aapelin ja Joosepin asuinhuoneisto, jonne kahden varakkaan herrasmiehen taloudenhoitajana toimiva Eeva saapuu riitaannuttuaan miesten kanssa. Sitä ennen hän on lähettänyt kirjeen, jossa ilmaisee suostumuksensa avioliittoon. Tapahtumien edetessä todistajaksi kutsuttu Eenokki pitää puheen, jossa hän korostaa avioliiton solmimisen olevan lopullisen ja ”hautaan vievän” sekä muistuttaa samalla Eevan joutuvan ajan lakien mukaisesti alistumaan miehensä määräysvaltaan. Puheen jälkeen vapaaseen elämään tottunut Eeva tajuaa olevansa avioliiton myötä satimessa ja peruu suostumuksen. Hienostunut Eeva ei myöskään ole innostunut Aapelin vaatimattomasta asumuksesta. Tämä puolestaan suututtaa Aapelin ja Eenokin, jotka haukkuvat Eevaa muun muassa ”lutkaksi” ja ”portoksi”. Eevan loukkaannuttua verisesti kihlaus purkaantuu lopullisesti ja asioiden saamaan käänteeseen tyytyväinen Eenokki hakee näytelmän lopuksi Aapelia tanssiin. Hän ei ilmeisestikään halunnut Eevaa rikkomaan miesten välistä yhteisöä, josta Kivi näytelmän alussa käytti nimitystä ”perhe”.[1]

TulkintojaMuokkaa

Joidenkin tulkintojen mukaan näytelmän taustalla ovat mahdollisesti vuonna 1864 voimaan astuneet lakimuutokset, jotka myönsivät 21 vuotta täyttäneille naisille oikeuden avioitua ilman naittajana toimineen holhoojan suostumusta ja antoivat naimattomille naisille täysivaltaisuuden 25-vuotiaina. Ei ole kuitenkaan selvää, asettuuko Kivi 1800-luvun puolivälissä nousseen naisasialiikkeen ja naisten asemassa tapahtuneiden muutosten puolelle, vai onko Kihlaus tulkittavissa hänen kannanotokseen naisille annetun päätösvallan seurauksista. On myös väitetty, että näytelmässä kosinnan suorittaakin Eeva, joka olisi aikakauden tapakulttuurissa ollut todella poikkeavaa. Asia ei kuitenkaan käy suoranaisesti ilmi Kiven tekstistä. Kihlauksesta on peräisin myös toisinaan petollisena ja huonomaineisena pidetystä naisesta käytetty nimitys ”Herrojen Eeva”. Näytelmässä on lisäksi nähty viittauksia Kiven ja Charlotta Lönnqvistin väliseen suhteeseen. Hän oli Kiveä 19 vuotta vanhempi ja myös Eeva osoittautuu ainakin jonkin verran Aapelia vanhemmaksi.[1][6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Sinnemäki, Anssi: Aleksis Kiven Kihlaus naisnäkökulmasta 2/2012. Tieteessä Tapahtuu. Viitattu 13.7.2015.
  2. Förlofningen (Kihlaus) Lustspel i en akt af Alexis Kivi WorldCat. Viitattu 13.7.2015.
  3. a b c Aleksis Kivi näytelmäkirjailijana Aleksis Kivi – Suomen kansalliskirjailija. Viitattu 13.7.2015.
  4. a b Esityshaku Suomalaisen teatterin tietopankki ILONA. Viitattu 13.7.2015.
  5. Aleksis Kivi, anno domini 2010 8.5.2011. Voima. Viitattu 13.7.2015.
  6. Leikola, Anto: Kraatarit, Herrojen Eeva ja eläimet 3/2012. Tieteessä Tapahtuu. Viitattu 13.7.2015.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Aleksis Kivi: Kihlaus. Leo ja Liina. Selman juonet. Kriittinen editio. Nummi, Jyrki (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma (toim.). Helsinki: SKS, 2015. ISBN 978-952-222-683-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa