Avaa päävalikko

Shu Han -kuningaskunta (蜀漢 (yksinkertaistetuilla merkeillä 蜀汉) [shǔ hàn], 221263) oli yksi Kiinassa Kolmen kuningaskunnan kaudella vallasta kilpailleista valtioista, se sijaitsi osapuilleen nykyisen Sichuanin ja Hanzhongin alueella. Shu Han oli näin ollen hyvin suojattu vuoristoilla ja helposti puolustettavissa, mutta toisaalta vuorien vuoksi sieltä oli vaikeaa hyökätä, koska armeijan huoltaminen oli hankalaa. Sen lisäksi Shu Han oli heikoin kolmesta kuningaskunnasta väestönmäärässä mitattuna. Valtion nimi tunnetaan myös ilman Han-dynastiaan viittaavaa 漢 [Hàn] päätettä, eli Shu-kuningaskuntana, jota ei saa sekoittaa alueella muinaisaikoina sijaitseesta Shu-kuningaskuntaan.


Han-dynastian aikana Sichuan tunnettiin Yi-provinssina eli Yizhouna, Han-dynastian romahtaessa provinssia hallitsi kuvernöörinä Liu Zhang, keisarilliseen Liu-sukuun kuulunut sotalordi, jonka isä Liu Yan oli pyytänyt pyytänyt keisarilta Yizhoun kuvernöörin paikkaa välttääkseen turvattomaksi muuttunutta pääkaupunkia. Tultuaan Yizhouhin Liu Yan solmi suhteet paikallisten mahtisukujen kanssa ja kukisti alueella syntyneet kapinat. Tämän jälkeen hän pysyi erossa muualla Kiinassa raivoavasta sisällissodasta ja tätä politiikka jatkoi hänen poikansa.

Noin vuotta ennen Chibin taistelua (208 jaa.) Liu Bei, joka oli etäistä sukua Läntisen Han-dynastian keisari Jingille (188-141 eaa) piti valtaa Xinye nimisessä kaupungissa Yizhoun naapuriprovinssissa Jingzhoussa provinssin kuvernöörin Liu Biaon luvalla (myös keisarillista sukua). Liu Bei värväsi tuolloin erittäin lahjakkaan oppineen Zhuge Liangin neuvonantajakseen ja hän pyysi strategiaa Han-dynastian pelastamiseksi. Zhuge Liang kertoi hänelle suunnitelman joka tunnettiin siitä lähtien kuuluisana Longzhong-suunnitelmana. Suunnitelman mukaan Liu Bein piti ottaa valta Jingzhoussa, vallata tähän mennessä sodalta säästynyt Yizhou ja käyttää näiden kahden suuren provinssin resursseja kukistaakseen kahden rintaman pihtihyökkäyksellä Pohjois-Kiinaa hallinnut sotalordi ja pääministeri Cao Cao, joka käytännössä piti Han-dynastian keisaria vankinaan ja hallitsi keisarin nimissä. Zhuge Liang myös neuvoi solmimaan ystävälliset Kaakkois-Kiinaa hallineeseen Itäisen Wu-valtion kanssa.

Suunnitelma alkoi mennä kuitenkin heti pieleen, koska Liu Bei oli haluton toimimaan Liu Biaouta vastaan, jonka suojeluksessa hän oli, Liu Biao oli jo iäkäs ja kuoli kuitenkin luonnollisista syistä pian tämän jälkeen ja hänen seuraajakseen nimettiin hänen nuorempi poikansa Liu Qi, joka ei kuitenkaan saanut nauttia Jingzhoun hallinnasta kauan. Vuonna 208 Cao Cao käynnisti valtavan sotaretken, jonka tarkoituksena oli valloittaa Jingzhou ja kukistaa Itäinen Wu ja näin yhdistää Kiina takaisin hovin eli Cao Caon hallintaan. Jingzhou valloitettiin nopealla tahdilla ja Liu Bei pakeni yhdessä Liu Congin, Liu Biaon vanhimman pojan kanssa Wuhun ja he solmivat liiton Wun hallitsijan Sun Quanin kanssa. Huolimatta Cao Caon suuresta miehistö ja materiaalisesta ylivoimasta Wu onnistui kukistamaan ratkaisevassa Chibin taistelussa Cao Caon laivaston ja armeijan. Cao Cao vetäytyi tämän jälkeen takaisin Jingzhouhin ja palasi Pohjois-Kiinaan. Liu Bei ja Liu Cong valloittivat pian osan Jingzhousta takaisin, Liu Cong kuitenkin kuoli pian sairauteen ja Liu Bei solmi Wun kanssa sopimuksen, jolla hän "lainasi" strategisesti tärkeän Nan-alueen. Tämän lisäksi Liu Bei solmi avioliiton Sun Quanin siskon kanssa liittolaisuuden vahvistamiseksi. Sun Quan kuitenkin piti Jingzhoun kuuluvaksi omaan alueeseensa ja lainan ehtoina oli että Liu Bei etsisi itselleen uuden valta-alueen jonka saatuaan hän palauttaisi Nanin alueen takaisin Wulle.

Sillä välin Liu Zhang oli ajautunut vaikeuksiin Yizhoussa kapinallisten kanssa, joita hän ei kyennyt kukistamaan. Eräät Liu Zhangin neuvonantajat pitivät häntä kykenemättömänä johtajana ja siirsivät katseensa Jingzhoussa valtaa pitävään Liu Beihin, jonka he näkivät parempana ehdokkaansa johtajakseen. Neuvonantajat neuvoivat Liu Zhangia pyytämään Liu Beita johtamaan armeijansa Yizhouhin ja auttamaan kapinallisten kukistamisessa. Liu Zhang innostui ajatuksesta saada vahva sukulaismies avukseen ja teki neuvon mukaisesti, vaikka osa neuvonantajista oli tätä vastaan. Liu Bein neuvonantajat neuvoivat Liu Beita käyttämään tilaisuutta hyödykseen ja ottamaan Yizhou valtaansa. Liu Bei kuitenkin kaikkien yllätykseksi kieltäytyi tästä ja johti armeijansa kapinallisia vastaan, jättäen Jingzhou Guan Yun ja Zhuge Liangin valvontaan. Liu Zhangin ja Liu Bein välit olivat aluksi hyvät, mutta ajan myötä Liu Zhang tuli entistä epäluuloisemmaksi Liu Beita kohtaan, kun Liu Bein suosio Yizhoussa kasvoi. Kun Liu Zhangin neuvonantajien vehkeily paljastui julisti Liu Zhang sodan Liu Beita vastaan, mutta hänestä ei ollut vastusta Liu Bein harjaantuneille sotataidoille, Liu Zhang joutui antautumaan. Tämän jälkeen Liu Bei valtasi strategisesti tärkeän Hanzhoun alueen Yizhoun pohjoispuolella. Hanzhoun valtaaminen oli myös tärkeä symbolinen ele, koska Liu Bang, Han-dynastian perustaja nosti alueelta armeijan, jonka avulla hän kukisti Chun kuningaan Xiang Yun ja perustamaan Han-dynastian.

Valloitettuaan Yizhoun Sun Quan pyysi takaisin lainaamaansa aluetta, mutta Liu Bei kieltäytyi tästä, minkä johdosta Sun Quan yllättäen rikkoi liittolaisuuden Liu Bein kanssa 219 jaa. ja valloitti Jingzhousta Liu Beille kuuluneet alueet. Tappion vuoksi Guan Yu teki itsemurhan, mikä sai Liu Bein raivoihinsa, Liu Bei ja Zhang Fei syyttivät Wuta Guan Yun kuolemasta.

220 jaa. Liu Bein päävihollinen Cao Cao kuoli ja hänen poikansa Cao Pi nousi hänen seuraajakseen. Samana vuonna Cao Pi pakotti viimeisen Han-keisarin Xianin luopumaan kruunusta ja julisti itsensä uudeksi keisariksi. Tämän katsotaan olevan Han-dynastian päättymispäivä ja Kolmen kuningaskunnan kauden alkupäivä. Cao Pin johtama valtio sai nimen Cao Wei.

Liu Bein kuultua tästä hän puolestaan julisti itsensä Han-dynastian lailliseksi keisariksi 221 jaa. Liu Bei näki valtionsa olevan Han-dynastian jatkoa, mutta myöhempi aika tuntee tämän valtion Shu Hanina, erotuksena muista Han-nimisistä valtioista Kiinan historiassa.

222 jaa. Liu Bei aloitti suuren sotaretken Wuta vastaan kostaakseen Guan Yun kuoleman ja palauttaakseen menettämänsä alueen. Ennenkuin sotaretki ehti edes käynnistyä Zhang Fein murhasi hänen alaisensa, joita Zhang Fei oli kaltoinkohdellut. Aluksi hyvin edennyt sotaretki huipentui Xiaotingin taisteluun, jossa Liu Bei koko karvaan tappion ja hän vetäytyi Baidichengiin jossa hän kuoli 223 jaa.

Liu Bei nimitti kuolinvuotellaan seuraajakseen nuoren poikansa Liu Shanin ja valtionhoitajiksi Zhuge Liangin ja Li Yanin. Liu Shan ei ollut yhtä kyvykäs ja voimakas hallitsija kuin monien sotien karaisema isänsä, eikä myöskään ollut halukas johtamaan Shu Hanin armeijoita taisteluihin. Hän jätti käytännössä valtionhoidon Zhuge Liangin ja muiden ministerien käsiin. Zhuge Liang solmi ystävälliset suhteet Wun kanssa ja jatkoi aina kuolemaansa asti 235 jaa. yrityksiä valloittaa Cao Wein viidellä sotaretkellä joista jokainen epäonnistui muuttamaan pattitilanteeksi muodostunutta jakoa kolmeen kuningaskuntaan. Tämän lisäksi Zhuge Liang oli taitava siviilihallitsija ja Shu Hanin kuningaskunnan aikana Sichuanin alueen infrastruktuuria ja tuottavuutta parannettiin huomattavasti.

Zhuge Liangin kuoltua hänen seuraajansa Jiang Wei yritti myös useampaan otteeseen valloittaa Cao Weita, mutta myös epäonnistuen.

Liu Shan hallitsi aina vuoteen 263 asti, kun Cao Wein armeija onnistui lopultakin kukistamaan Shu Hanin armeijan. Jiang Wei sai surmansa ja Liu Shan antautui. Hänet vangittiin ja vietiin Cao Wein pääkaupunkiin. Cao Wein keisari antoi hänelle muodollisen tittelin ja Liu Shan pystyi eläkepäiviään vauraudessa ja rauhassa.

Han-dynastian rappeutuessa, nykyisen Sichuanin ympäristö (silloin Shu) oli Liu Bein, Han-keisarin kaukaisen sukulaisen, hallussa. todelliseksi hallitsijaksi.

Katso myösMuokkaa