Kolme kuningaskuntaa
Kolme kuningaskuntaa (yksink.: 三国; perint.: 三國; pinyin: Sānguó) oli kausi Kiinassa vuosina 220–280.[1]
Itäinen Han-dynastia ajautui 100-luvun lopulla sisäiseen kaaokseen, ja sen viimeinen keisari oli käytännössä nukkehallitsija. Hän luovutti vallan vuonna 220 Cao Pille, joka oli sotaherra Cao Caon poika. Cao Pi oli Wei-kuningaskunnan (220–265/266) ensimmäinen hallitsija, mutta hänen valtansa käsitti vain Kiinan pohjoisosan. Kaksi muuta Han-dynastian kenraalia käytti tilannetta hyväkseen ja perusti omat kuningaskuntansa. Shu Han -kuningaskunta (221–263/264) hallitsi nykyisen Sichuanin aluetta ja Wu-kuningaskunta (222–280) Jangtsen eteläpuolta.[2]
Kolmen kuningaskunnan kausi oli melko lyhyt, ja vuosien 263–264 aikana Wei valtasi Shu Hanin. Wei-kenraali Sima Yan kaappasi vallan 266 ja julisti Jin-dynastian alkaneeksi. Jin valtasi vuonna 280 myös Wu-kuningaskunnan ja yhdisti näin koko valtakunnan.[2]
Kolme kuningaskuntaa ei juuri ehtinyt vaikuttaa kiinalaiseen kulttuuriin, vaikka siltä ajalta tunnetaan savinukkien käyttöä näytelmissä. Aikakausi on kuitenkin vaikuttanut monella tavalla myöhemmin, sillä lyhyt ja verinen ajanjakso on innostanut monia taiteilijoita ja kirjailijoita. Tunnetuimpia Kolmea kuningaskuntaa käsitteleviä romaaneja on Sanguo yanyi.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri, s. 48. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-15943-7
- ↑ a b c Three Kingdoms Encyclopædia Britannica. 7.2.2022. Viitattu 17.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kolme kuningaskuntaa Wikimedia Commonsissa
