Avaa päävalikko

Seppo Tapio Lakovaara (13. marraskuuta 1931 Käkisalmi14. joulukuuta 2008) oli perinnöllisyystieteen professori[1].

Lakovaaran vanhemmat olivat yliluutnantti Sulo Lakovaara ja Hilja Kiiski. Hän tuli ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1956 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1961, lisensiaatiksi 1962 ja tohtoriksi 1963 (väitöskirjan aihe The effects of the rolled locus on the development of the compound eye and the wing of Drosophila melanogaster). Lakovaara toimi assistenttina Helsingin yliopistossa 1960-1972, geneettisen fysiologian ja sitten perinnöllisyystieteen dosenttina 1968-1978, Rockefeller-yliopiston apulaisprofessorina New Yorkissa 1970-1971 ja Oulun yliopiston perinnöllisyystieteen professorina 1972-1999. Perinnöllisyystieteen laitoksen johtaja hän oli 1972-1995 ja biologian laitoksen johtaja 1995-1999, Oulangan tutkimusaseman ja Perämeren tutkimusaseman johtokunnan jäsenenä hän toimi 1980-1995. Lakovaaralla oli myös useita kotimaisia ja kansainvälisiä oman alansa ja muita luottamustehtäviä. Lakovaara teki tutkimusmatkat Ranskaan 1972 ja 1982. Hän oli Suomalaisen tiedeakatemian jäsen vuodesta 1973 ja amerikkalaisen New York Academy of Sciencen jäsen vuodesta 1980.[1]

Lakovaara oli sotilasarvoltaan reservin yliluutnantti (1978), hänen puolisonsa vuodesta 1961 oli Liisa Immonen[1].

LähteetMuokkaa

  1. a b c Veli-Matti Autio: Suomen professorit. Finlands professorer. Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7. s. 321

Aiheesta muuallaMuokkaa