Wikipedia

Semiulla Wafin

tataarilainen liikemies ja kulttuurivaikuttaja

Semiulla Wafin (Вафин, وافا, Wafa, [sæ.mi'ulla]; 8. helmikuuta 1909 – 18. joulukuuta 1983) oli tataaritaustainen suomalainen liikemies, johtaja, julkaisija ja kulttuurillinen vaikuttaja Tampereella. Wafin ylläpiti isänsä perustamaa kangaskauppaa Aleksis Kiven kadulla vuosikymmenten ajan. Hänen pojanpojalla Vahit Wafinilla on Helsingissä vaimonsa kanssa yritys Mattocenter. Heidän poikansa on korumuotoilija Ildar Wafin (s. 1995).

Semiulla Wafin
سميع الله وافا
Henkilötiedot
SyntynytСамиулла Зиннатуллин
سميع الله زينت الله
8. helmikuuta 1909
Venäjän keisarikunta Aktuk, Sergatšin kihlakunta, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut18. joulukuuta 1983 (74 vuotta)
Suomi Tampere, Suomi
Vanhemmat
  • Zinnetulla Wafa (Зиннатулла Вафин)
  • Müşfika Bedretdin (Мушфика Бадретдинова)
Puoliso Mahrusa Allayarı
Lapset Batu, Urhan, Fuat
Sukulaiset Ildar Wafin
Muut tiedot
Järjestö Tampereen Islamilainen Seurakunta, Tampereen Turkkilainen Yhdistys

Wafin toimi seurakuntansa puheenjohtajana ja opetti turkin kieltä yhteisön nuorille. Hän oli mukana lahjoittamassa turkkilaista kirjallisuutta Helsingin yliopistolle 1960-luvulla. Wafin palveli jatkosodassa alikersanttina ja otti osaa Stella Polaris -operaatioon.

Elämä muokkaa

 
Zinnetullah Wafanpoika ja Möshfika Bedretdinintytär[1] sekä lapset Semiulla ja Fatima (1911).

Semiulla Zinnetullanpoika (Zinnatullin) syntyi Venäjän keisarikunnan Nižni Novgorodin kuvernementin Aktukin kylässä. Hän muutti lapsena vanhempiensa kanssa aluksi Terijoelle ja lopulta Tampereelle. Keskikoulun hän suoritti klassisessa lyseossa.[2]

 
Wafinin kangaskauppa Tampereella.

Semiulla meni vuonna 1925 töihin isänsä Zinnetullan kangaskauppaan S. Wafin ("Siniatulla Wafin"[3]), joka sijaitsi Commercen talossa Aleksis Kiven kadulla.[2]

Semiullan isän kuoltua, hän toimi liikkeen toimitusjohtajana vuodet 1941–1982.[2][4] Yhdessä kauppiasystävänsä Imad Samaletdinin kanssa Semiulla hankki myyntitavaraa ostosmatkoiltaan Euroopasta.[5]

Wafin oli Tampereen Islamilaisen Seurakunnan (myöh. Tampereen tataariseurakunta) perustajajäsen sekä hallituksen jäsen vuodesta 1943. Puheenjohtajana Wafin toimi vuodesta 1951, aina kuolemaansa saakka. Hän oli myös mukana perustamassa Tampereen Turkkilaista yhdistystä ja toimi vuosia sen hallituksessa.[2]

Wafin tunnettiin henkilönä, joka pyrki omilla toimillaan kehittämään ja säilyttämään tataarikulttuuria Suomessa. Hän julkaisi äidinkielellänsä kirjoja kuten imaami Habibur-Rahman Shakirin kanssa kirjasen nimeltään Din derésleré ve Islam tarihçese ja taiteilija Aisa Hakimcanin kanssa uusintapainoksen alun perin Kazanissa 1908 ilmestyneestä teoksesta Islām dīne ḥaqq dīnder ('Islamin usko on oikea usko').[2]

Wafin oli kiinnostunut turkin kielestä ja opetti sitä yhteisönsä nuorille. Hän piti yhteyttä ulkomailla asuvien hengenheimolaisten kanssa kirjeitse kertoen heille yhteisönsä arjesta.[2] Wafin lahjoitti vuonna 1966 yhdessä Yildiz Bedretdinin, Rafat Karataun ja Enver- sekä Aliye Samaletdinin kanssa Helsingin yliopistolle turkinkielistä kirjallisuutta.[6]

Wafinin vaimo oli Itä-Turkestanin Xinjiangissa syntynyt kiinantataari Mahrusa Allayarı (1911–1984), jonka hän tapasi opiskellessaan taloustieteitä Berliinissä. Mahrusa tunnettiin kielitaitoisena kulttuurivaikuttajana, joka muun muassa toimi Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen hallituksessa ja kirjoitti Ayaz İshakin Yaña Milli Yul -lehteen nimimerkillä "M. Wafa". Berliinissä Mahrusa kouluttautui hammaslääkäriksi ja tätä ennen opiskeli Istanbulissa. Mahrusan isä oli varakas maanomistaja, mesenaatti Zakircan Allayarı (ent. Aldargarov), joka veljensä Siddikin kanssa muun muassa perusti kirjastoja.[2][7]

Wafin ja hänen vaimonsa on haudattu Kangasalan Vatialan hautausmaalle. Wafineilla oli lapset Batu, Urhan ja Fuat. Wafinin isä Zinnetulla oli tullut ensimmäisen kerran Suomeen enonsa Mustafa Ismailin luo vuonna 1900. Menestyksekkään liikkeensä hän perusti 1910. Äiti-Möshfikaa (1886–1966[8]) on kuvailtu nimellä "kansan äiti".[9][10]

Semiullan pojanpoika on nykyinen (2023) Tampereen tataariseurakunnan puheenjohtaja, yrittäjä Vahit Wafin. Hän ylläpitää Helsingissä Fredrikinkadulla vaimonsa Tinetin kanssa liikettä Matto-Center.[5][11] Korumuotoilija Ildar Wafin on heidän poikansa.[12]

Jatkosodassa muokkaa

 
Wafin 1941.

Jatkosodassa alikersantti Wafin toimi seuraavissa yksiköissä: Jalkaväen Koulutuskeskus 11, Kenttä- tykistörykmentti 14, 6. Prikaatin II Patteristo, Kenttätykistörykmentti 6 ja Päämajan Tiedusteluosasto 2.[13] Kun sota päättyi, hän osallistui Stella Polaris -operaatioon ja vuonna 1943 joulukuussa hänelle myönnettiin VM.2. -mitali.[2][13]

Versioita nimestä muokkaa

Semiulla Wafin / Vafa.

Tataarin kirjakielellä Сәмигулла Вафин; Sämiğulla / Səmiğulla Wafin (mišäärimurteella ilman ğ-kirjainta), arabialaisella kirjaimistolla سميع الله وافا (İske imlâ).

Nimi tulee arabian kielestä. Etunimi tarkoittaa ”Allahin kuuntelemista” ja Wafa (venäläisen sukunimipäätteen kanssa Wafin) merkitsee lojaalisuutta.[14][15][16][17][18]

Wafin tuli lapsena Suomeen[2]. Yleensä maahan saapuneet tataarit omaksuivat venäläiseen passiin merkityn patronyyminsä sukunimekseen, mutta vanhempiensa tai isänsä kanssa matkanneet ottivat käyttöön isänsä patronyymin, eli isoisänsä nimen. (Isä: Zinnätulla Wafanpoika; Wafin).[19]

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Aktukovo 1886 docs.yandex.ru.
  2. ↑ a b c d e f g h i Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 41. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  3. ↑ Siniatulla Wafin digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 2.2.2024.
  4. ↑ Baibulat 2004, s. 24
  5. ↑ a b Aamulehti, 16.4.2023 - Hyvä Elämä, B1; Vaikuttava Vähemmistö, Susanna Härkönen
  6. ↑ Turkkilaisia kirjoja yliopiston kirjastolle. (s. 18) Helsingin Sanomat, 21.8.1966. HS Aikakone (tilaajille).
  7. ↑ Sabira Stahlberg: Visible and Invisible Tatar Women in Finland aybagar.eu. 2022. Viitattu 3.10.2022.
  8. ↑ Baibulat 2004, s. 269
  9. ↑ Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 268, 278. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  10. ↑ Hautahaku - Wafin Semiulla hautahaku.fi. Viitattu 29.5.2022.
  11. ↑ Yritys | Mattocenter mattocenter.com. Viitattu 30.4.2023.
  12. ↑ Jonna Kivilahti: Tinet ja Vahit Wafin sisustivat kotinsa perintökalusteilla, silkkimatoilla ja samettisilla sävyillä kotijakeittio.fi. 23.1.2023. Viitattu 3.5.2023.
  13. ↑ a b Suomen Islam-seurakunta Helsinki: Suomen Islam-seurakunnan veteraaniteos, s. 98. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2006. ISBN 952-99306-1-5.
  14. ↑ Baibulat 2004, s. 41, 182
  15. ↑ ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ (ТАТАРСКИЕ МУЖСКИЕ ИМЕНА В АЛФАВИТНОМ ПОРЯДКЕ) magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 14.12.2022.
  16. ↑ Tatar: Table of Correspondences, Cyrillic - Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 14.12.2022.
  17. ↑ "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.
  18. ↑ Wafa quranicnames.com. Viitattu 1.5.2023.
  19. ↑ Leitzinger 1996, s. 129–133

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Semiulla_Wafin&oldid=22283208”