Seldžuk
Seldžuk oli 1000-luvun alussa keski-Aasiassa elänyt oguz-turkkilainen sotapäällikkö, jonka mukaan seldžukit ja Seldžukkien valtakunta saivat nimensä.
900-luvun alkupuolella oguz-turkkilaiset heimot olivat asettuneet alueelle Syrdarjajoen, Araljärven ja Kaspianmeren välille. Oguz-turkkilaiset poikkesivat muista turkkilaisista heimoista kieleltään, joista polveutuvat nykyiset turkkilaiset oguz-kielet. Heimoja yhdisti myös syntytarina, jonka mukaan he polveutuivat Oguz-nimisestä khaganista. Seldžukin isä Daquq oli oguz-turkkilaisen hallitsijan (yabghu) sotapäällikkö eli subaşi. Seldžuk oli kääntynyt islamiin 1000-luvun alussa ja paennut kääntymistään vastustanutta yabghua Jandiin Syrdarjan varrelle.[1]
Jandissa Seldžuk alkoi kerätä seuraajia oman valtansa alle. Sittemmät seldžukkivaltakunnan kronikoitsijat, kuten Zahir al-Din Nishapuri, kirjoittivat seldžukkien nousseen asemaansa heidän klaninsa omistusten kautta, mikä sai oguz-turkkilaiset heimot siirtymään heidän puolelleen. Seldžukilla oli kolme poikaa nimeltä Mika’il, Musa ja Arslan. Mika’il sai surmansa jo nuorena, mutta hänen kahta poikaansa Tughril Begiä ja Chaghri Begiä pidetään Seldžukkien valtakunnan perustajina.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Shepard, Jonathan: The Cambridge history of the Byzantine Empire c. 500–1492, s. 696-697. Cambridge University Pres, 2008. ISBN 978-0-521-83231-1. (englanniksi)