Seksipositiivisuus
Seksipositiivuus on asenne tai idea, jonka mukaan ihmisillä tulee olla tilaa ilmentää ja toteuttaa seksuaalisuuttaan ja sukupuolisuuttaan ilman tuomitsevaa ilmapiiriä tai häpeää. Termillä viitataan myös kunnioitukseen suostumuksellisuuteen perustuvan seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuutta kohtaan.[1] Termiä on käytetty feministisessä kontekstissa.[2] Seksipositiivisuuden vastakohdaksi on nimetty seksinegatiivisuus, jossa ihmisen seksuaalisuuteen katsotaan luontaisesti kuuluvan esimerkiksi likaisuuden tai vaarallisuuden.[1] Muun muassa koulujen seksuaalikasvatusta on paikoin kritisoitu sen koetusta seksinegatiivisuudesta.[3] Lisäksi seksinegatiivisuuden käsite on yhdistetty uskonnollisten johtajien julistukseen, joidenkin vanhempien kasvatukseen, joiltain osin eri hallitusten politiikkoihin ja osaan kulttuuritarjonnasta.[4]
.jpg)
Usein seksipositiivisuus-sana on laitettu sitä käyttäneen psykoanalyytikko Wilhelm Reichin nimiin. Hän korosti seksin asemaa hyvänä ja terveyttä edistävänä asiana. Tämä lähestymistapa omaksuttiin laajemmin vasta seksuaalisen vallankumouksen myötä 1960-luvulla.[1] Toisaalta Erika Lustin mukaan seksipositiivisiksi laskettavia yhteisöjä on ollut olemassa jo ainakin 1920-luvulla. Seksologi, sosiologi Carol Queen on kertonut kuulleensa termin ensimmäisen kerran 1980-luvun loppupuolella. Termin käyttö yleistyi 2010-luvun aikana.[3] Seksologi, sosiologi Sarah Melanconin mukaan seksipositiivisuus kehittyi vastauksena huoliin patriarkaalisista vaikutuksista seksuaalisuutta koskeviin kulttuurisiin käsityksiin. Seksipositiivisuudella on myös nähty rooli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen marginalisoidun aseman parantamisessa sekä seksityötä tekevien terveyden ja turvallisuuden edistämisessä.[4] Seksuaalineuvoja Larissa Nevalainen on korostanut seksipositiivisen asenteen irrallisuutta ihmisen henkilökohtaisesta elämästä. Hänen mukaansa aseksuaali voi olla seksipositiivinen ja voimakkaan sukupuolivietin omaava seksinegatiivinen.[5]
Seksipositiivisuuden käsitettä on kritisoitu sen käytöstä iskusanana, joka on tehnyt sen määrittelystä haastavampaa ja lisännyt mahdollisten määritelmien hajanaisuutta.[3] Laura Friman on kritisoinut seksipositiivisuuden käsitettä myös vieraannuttavaksi, vaikeasti samaistuttavaksi ja ahdistavaksi ihmisille, joiden seksuaalisuuteen liittyy ongelmia tai traumoja. Hän on nähnyt aihepiirin käsittelyn saattavan vaatia myös herkempää otetta.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c What Does It Actually Mean to Be ‘Sex Positive’? HealthLine, viitattu 14.5.2023
- ↑ Emmi Oksanen, Netissä leviää uudenlainen seksiliike naisten keskuudessa – tästä on kyse Iltalehti 13.11.2020, viitattu 14.5.2023
- ↑ a b c Jessica Klein, What does 'sex positivity' mean? BBC 20.8.2021, viitattu 14.5.2023
- ↑ a b Morgan Mandriota, All About Sex Positivity PsychCentral 30.7.2021, viitattu 14.5.2023
- ↑ Larissa Nevalainen, Mitä seksipositiivisuus on – ja mitä se ei ole Teekutsuilla 1.7.2020, viitattu 14.5.2023
- ↑ Laura Friman, Laura Frimanin kolumni: "Seksipositiivisuus on kauheaa" Yle 15.2.2019, viitattu 14.5.2023