Aseksuaalisuus

Aseksuaalisuus on seksuaalisen suuntautumisen muoto, jossa ihminen kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Käsitteen alle kuuluu useita alamääritelmiä, ja aseksuaali saattaa silti tuntea esimerkiksi emotionaalista tai romanttista vetovoimaa.

Aseksuaalien lippu.

Aseksuaalisuus eroaa selibaatista, joka on henkilön oma päätös pidättäytyä seksistä. Aseksuaalin suhtautuminen seksiin riippuu yksilöstä. Jotkut aseksuaalit saattavat harrastaa seksiä moninaisista syistä, kuten miellyttääkseen kumppania, ja joillakin ei ole siihen mitään kiinnostusta.

Aseksuaalisuuden tutkimus on vielä nuori ala, ja aiheesta on niukasti tutkimustietoa. Kyselytutkimusten perusteella aseksuaalien osuus väestöstä olisi noin 1-1,5 %.

Määritelmä

Aseksuaali (joskus lyh. ace, ’ässä’) on ihminen, joka kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan, ja pitää itseään aseksuaalina.

Jotkut aseksuaalit määrittelevät identiteettinsä myös romanttisen suuntautumisen perusteella:

• aromanttinen: kokee hyvin vähän tai ei lainkaan romanttista vetoa
• biromanttinen: kokee romanttista vetoa omaa ja vastakkaista sukupuolta kohtaan
• heteroromanttinen: kokee romanttista vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan
• homoromanttinen: kokee romanttista vetoa omaa sukupuolta kohtaan

Esimerkiksi heteroromanttinen aseksuaali olisi henkilö, joka rakastuu vastakkaisen sukupuolen edustajaan, muttei koe häneen seksuaalista vetoa.

Tutkimus

Ensimmäisenä aseksuaalisuuden havaitsi, sitä tarkemmin tutkimatta, seksologi Alfred Kinsey, joka tutkiessaan ihmisen seksuaalisuutta huomasi ryhmän "X", joka ei kokenut seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan. Tästä on saanut alkunsa myös aseksuaalisuuden symboli, kärjellään seisova kolmio, joka kuvaa Kinseyn luomaa asteikkoa seksuaalisuudelle. Toisessa yläkulmassa on heteroseksuaalisuus, joka vaihtuu keskellä biseksuaalisuudeksi ja toisessa kulmassa lopulta homoseksuaalisuudeksi. Kolmion alanurkkaa kohti taas seksuaalisuus muuttuu yhä lähemmäs aseksuaalisuutta, kuvaten myös aseksuaalisuuden muodot, joissa ihminen ei koe olevansa täysin aseksuaali, kuten demiseksuaalisuus.

Ensimmäinen aseksuaalisuutta käsittelevä tutkimus on Myra T. Johnsonin Asexual and Autoerotic Women: Two Invisible Groups vuodelta 1977, jossa tutkittiin kahdenlaisia naisia: sellaisia, jotka harrastavat itsetyydytystä mutteivät seksiä, ja sellaisia, jotka eivät harrasta kumpaakaan. Tutkimuksen aineisto oli kerätty naistenlehtien kirjepalstoilta. 2000-luvulla aseksuaalisuutta tutki paljon Anthony F. Bogaert, joka tuli tulokseen, että aseksuaaleja on väestöstä noin prosentti. Nicole Prausen ja Cynthia A. Grahamin vuoden 2007 tutkimustulosten mukaan aseksuaalisen identiteetin tärkein määrite on matala seksuaalinen halu ja vähäinen kiinnostus seksiä kohtaan.

Englannissa vuonna 2004 tehdyssä kyselyssä yksi prosentti vastaajista ilmoitti, ettei ole koskaan tuntenut seksuaalista kiinnostusta ketään kohtaan. Huhti–kesäkuun 2013 aikana kerättiin 1619 vastausta suomalaisilta nuorilta, jotka olivat syntyneet vuosina 1988–1998. Näistä henkilöistä 100 (eli vähän yli 6 %) määritteli seksuaalisen suuntautumisensa käsitteellä aseksuaali.

Romanttinen vetovoima

Henkilö, joka kokee romanttista vetovoimaa lähinnä vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan, eikä koe (tai kokee ainoastaan hyvin vähän) seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan, on heteroromanttinen aseksuaali. Aromanttinen aseksuaali on henkilö, joka kokee hyvin vähän tai ei lainkaan sekä romanttista että seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Aromanttisuus ei ole pelkästään aseksuaalien ominaisuus vaan myös seksuaali voi olla aromanttinen. Henkilö, joka ei koe (tai kokee ainoastaan hyvin vähän) romanttista vetovoimaa ketään kohtaan, ja kokee seksuaalista vetovoimaa lähinnä oman sukupuolen edustajia kohtaan, on aromanttinen homoseksuaali.

Seksuaalinen suuntautuminen ei näy seksuaalisesta käyttäytymisestä

Aseksuaali on ihminen, joka kokee hyvin vähän (tai ei lainkaan) seksuaalista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan, ja pitää itseään aseksuaalina. Ainoastaan henkilö itse voi varmasti sanoa, mitä seksuaalista suuntautumista edustaa, koska toisen ihmisen ajatus- ja tunnemaailmaa ei voi ulkopuolinen nähdä. Käyttäytyminen ei sinänsä paljasta henkilön seksuaalista suuntautumista mm. siksi, että neitsyt voi olla seksuaali (hetero-, homo-, pan- tai biseksuaali) tai aseksuaali, seksuaalisesti kokenut (ei-neitsyt) voi olla aseksuaali tai seksuaali, heteroseksuaali voi joskus harrastaa seksiä omaa sukupuolta edustavan henkilön kanssa olematta silti ei-heteroseksuaali, homoseksuaali voi joskus harrastaa seksiä vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa olematta silti ei-homoseksuaali ja sukupuolibinäärin ulkopuolinenkin henkilö voi harrastaa seksiä mitä tahansa sukupuolta edustavan henkilön kanssa. Näitä tekoja lähinnä olevat (muttei yksiselitteisen rajaavat) suuntautumiset voidaan jakaa esimerkiksi gynoromanttiseen tai androromanttiseen, jos mukana on romanttista suuntautumista

Häiriö vai seksuaalinen suuntautuminen?

Käsitteen määritelmästä on monia versioita, koska ei ole yksiselitteisesti hahmoteltavissa, onko aseksuaalisuus seksuaalinen häiriö vai seksuaalisen suuntautumisen muoto. Aseksuaalisuus on edelleen virallisesti luokiteltu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöksi. Suomessa käytettävä ICD-järjestelmä ei määrittele aseksuaalisuutta täsmällisesti, mutta se katsotaan ei-elimelliseksi seksuaaliseksi toimintahäiriöksi. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys taas on diagnosoinut sen DSM-diagnoosijärjestelmässään vuonna 2000 hyposeksuaalisuudeksi, eli tilapäiseksi seksuaalifantasioiden ja seksuaalisen aktiivisuuden puutteeksi. Psykiatriyhdistyksen mukaan aseksuaalisuuden taustalla on ihmissuhdeongelma, ja se aiheuttaa ahdistusta ja kärsimystä ja vaatii hoitoa.

Psychology Today artikkelissa perustellaan aseksuaalisuutta suuntautumiseksi, sillä aseksuaalisuus on aseksuaaliksi itseään kuvaileville synnynnäistä, eikä johdu ulkoisista tekijöistä. Lisäksi merkkejä aseksuaalisuudesta ilmenee yleensä jo varhaisessa iässä, eivätkä merkit muutu iän myötä. Artikkeli perustelee aseksuaalien ahdistuksen johtuvan aseksuaalien syrjinnästä ja tuomitsemisesta. Ei myöskään ole todisteita siitä, että aseksuaalisuus liittyisi seksuaaliseen traumaan tai negatiivisiin kokemuksiin. Suurin ero seksuaaliseen toimintahäiriöön on se, etteivät aseksuaalit koe seksuaalisen vetovoiman puutetta ongelmaksi, eivätkä koe tarvitsevansa siihen apua.

Kansainvälinen aseksuaalijärjestö The Asexual Visibility and Education Network (AVEN) ja aseksuaalisuutta tutkineet psykologit ja seksologit ovat vaatineet, että luokitusta muutettaisiin, huomioiden samalla, että on myös ihmisiä, joille himon puute on ongelma. Monien aseksuaaleiksi itsensä määrittelevien mielestä kyse on vain seksuaalisesta suuntautumisesta, koska seksuaalisen halun puuttuminen ei aiheuta heille mitään ongelmia.

Harhakäsityksiä

Aseksuaalisuudesta liikkuu erittäin paljon harhakäsityksiä. Eräs harhakäsityksistä on se, että se olisi ”umpikuja” evoluutiossa. Perusteluna tälle on oletettavasti vanhanaikainen näkemys, että jokainen elävä olento pyrkisi lisääntymään. Tämä logiikka ei kuitenkaan toimi mm. siksi, että seksuaalit vanhemmat saattavat saada aseksuaalin lapsen (eli kummankaan vanhemman ei itse tarvitse olla aseksuaali), aseksuaali saattaa haluta saada biologisia lapsia (eli vaikkei kokisi seksuaalista vetovoimaa lainkaan, voi silti haluta saada biologisia lapsia), ei ole mitään yleispätevää syytä, miksei aseksuaali voisi saada biologista lasta (eli tyypillisesti aseksuaalin elimistö kykenee tuottamaan sukusoluja, ja lisääntymiseen liittyvä osa elimistöstä toimii) ja monet seksuaalit harrastavat suojaseksiä ja ovat päättäneet kumppaniensa kanssa, etteivät koskaan hanki lapsia (eli ihminen voi harrastaa seksiä, ja kokea seksuaalista vetovoimaa, mutta ei tarvetta lisääntyä). Tätä umpikujaväitettä voidaan pitää homofobian ja ässäfobian muotona.

Toinen harhakäsitys on, että aseksuaalit olisivat lähinnä naisia, vaikka 2019 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 86% aseksuaaleista ovat syntyneet naiseksi. Luultavaa on, että miehen seksittömyys, seksuaalisen vetovoiman puute tai vähäisyys ja aseksuaalisuus on yhteiskunnassamme tabu, josta ei puhuta, jolloin syntyy vaikutelma, että aseksuaaleja miehiä olisi vain vähän.

Kolmas tässä mainittava harhakäsitys on, että aseksuaalisuus olisi harvinainen tai uusi ilmiö. Todellisuudessa aseksuaaleja on nykykäsityksen mukaan vähintään yksi prosentti väestöstä, mutta asiantuntijat uskovat prosenttimäärän olevan sitä suurempi. Aseksuaalisuudesta vain puhutaan selvästi vähemmän valtamediassa kuin esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, jolloin syntyy illuusio, että aseksuaalisuus olisi harvinaista. Ei myöskään ole uskottavaa, että aseksuaalisuus olisi ilmaantunut vasta hiljattain. Luultavammin aseksuaaleja on aina ollut ihmisten keskuudessa.

Selibaatin oheen luettava ennakkoluulo on myös, että selibaattia harjoittavat aseksuaalit olisivat erityisen uskonnollisia (erityisesti kristittyjä, muslimeja tai juutalaisia) ja salailisivat vain toista "ei-salonkikelpoista" seksuaalista suuntautumistaan, kuten homoseksuaalisuutta. Kristityn aseksuaalin vaaleaihoisen cis-miehen yhdistelmää kohdellaan yhteiskunnassa hyvin eri tavalla kuin muslimin aseksuaalin ruskeaihoisen cis-naisen, mikä jo paljastaa ajattelussa piileviä normatiivisia rakenteita.

Syrjintä

Psychology Today -lehden artikkelin mukaan aseksuaalit olivat kaikkein epäinhimillistetyin (heitä pidettiin vähemmän ihmisinä) seksuaalivähemmistö. Tutkimuksen mukaan aseksuaaleja epäinhimillistetään kahdella tavalla: heitä pidetään joko koneen tai eläimen kaltaisina.

Katso myös

• Frigidi
• Androgynia
• Romanttinen suuntautuminen

Aiheesta muualla

• Suomenkielinen aseksuaalisivusto
• AVEN, maailman suurin aseksuaaliyhdistys (englanniksi)
• Aseksuaalisuusviikko kumoaa harhaluuloja Seta 22.10.2019.