Wikipedia

Keramiikka

esineiden valmistaminen savipohjaisista raaka-aineista
(Ohjattu sivulta Savenvalaja)

Keramiikka tarkoittaa savipohjaisista raaka-aineista valmistettuja esineitä, jotka ovat käyneet läpi keraamisen polttoprosessin. Savimassapohjainen keramiikka jaetaan jalostusasteen mukaan karkeakeramiikkaan ja hienokeramiikkaan. Karkeakeramiikan tuotteita ovat muun muassa tiili ja hienokeraamiikan tuotteita ovat esimerkiksi talous- ja taidekeramiikka, keraamiset laatat sekä saniteettikeramiikka.[1] Savea poltettaessa sen mikroskooppisten osasten väliin jäänyt kidevesi poistuu, eikä savi enää liukene veteen.

Saviruukku Louvressa.

Keraamisia astioita on valmistettu jo vuosituhansien ajan. Aluksi valmistaminen on ollut pelkästään käsityötä, mutta varsin nopeasti kehitettiin erilaisia apuvälineita kuten dreija. Keramiikan tekeminen alkoi muistuttaa puoliteollista valmistusta jo antiikin Kreikassa ja varsinkin Roomassa. Nykyisin keramiikka on edelleen teollisesti valmistettuna osa arkipäivän käyttöesineistöä, mutta toisaalta myös osa arvostettua taidekäsityöläisyyttä. Polttolämpötilasta ja savenkoostumuksesta riippuen keramiikkaesine on posliinia, fajanssia, terrakottaa tai kivitavaraa.[2]

Historia

muokkaa
 
Etruskien valmistamaa keramiikkaa.
Pääartikkeli: Keramiikan historia

Varhaisimmalta ajalta peräisin oleva keramiikka on löydetty Kiinan Jiangxin maakunnasta Xianrendongin luolasta. Tämä vanhin tunnettu keramiikka on 19 000 – 20 000 vuotta vanhaa.[3]

Muinaisina aikoina oli eri puolilla maailmaa keraamisia kulttuureja. Lähi-idässä Mesopotamian alueella oli 7 600 – 7 000 Samarran kulttuuri Samarran ja Hassunan alueella, jolloin saviastiat maalattiin koristeellisin kuvioin. Noin 9 000 vuotta sitten itäisessä Afrikassa oli Khartumin tyylisuunta, jonka ruukut ovat Afrikan vanhinta keramiikkaa. Euroopassa kehittyi kivikauden ja pronssikauden vaihteessa nuorakeraaminen kulttuuri ja kellopikarikulttuuri.[4]

Mesoamerikassa ensimmäisistä maanviljelyskylistä noin 1500 eaa. on löydetty merkkejä keramiikasta. Andien alueen etelärannikon seudulla oli 600–200 eaa. Nazca-kulttuuri, jonka aikana esiintyi keramiikkatyyli, jossa saviesineisiin maalattiin ihmishahmoja sekä antropomorfisia ja naturalistisia kuvioita.[5]

Intiassa noin 1800–1200 eaa. kehittyneitä keramiikkatyylejä olivat maalattu harmaa keramiikka ja punamusta keramiikka.[6]

Poltetun saven, keramiikan käyttöä edelsivät esikeraamiset kulttuurit, jotka valmistivat saviastioita korien avulla auringossa kuivattamalla. Muinaisessa Egyptissä käytettiin keramiikan poltossa tiileillä vuorattuja uuneja. Tuolloin käytettiin paljon kvartsia sisältävää savea ja keraamiset esineet päällystettiin sinivihreällä lasitteella. Antiikin Kreikassa keraamiset maljakot olivat muodoltaan siroja. Keskiajalla saveen sekoitettiin hiekkaa. Tästä on kehittynyt nykyisin käytetty Grog-savi. 1300-luvulla Saksassa kehitettiin entistä korkeampaa polttolämpötilaa kestäviä savilaatuja, jotka olivat väriltään joko kellanruskeaa tai harmaata.[7]

Antiikin Kreikassa Attikassa syntyi noin 550 eaa. keramiikassa tyyli, jossa vaaseihin tehtiin musta amfora. Attikan tyylin piirteet yhdistyivät korinttilaiseen keramiikkatyyliin ja tämä yhdistelmä levisi etruskien keskuuteen. Noin 530 jaa. Ateenassa syntyi ruukkujen maalaustyyli, jossa oli punaisia kuvioita mustalla pohjalla.[8] Antiikin Roomassa oli keramiikkatyyli nimeltä Terra sigillata.[9]

Varhaisen kampakeramiikan myöhemmästä ajasta alkaen Pohjoismaissa keramiikassa alettiin toisinaan käyttää asbestia, ja tällaista keramiikkaa kutsutaan asbestikeramiikaksi.[10] Ruotsissa ja Ahvenanmaalla vallitsi kivikauden lopulla kuoppakeraaminen kulttuuri, jossa oli joltakin osin samoja piirteitä kuin kampakeramiikassa.[11] Suomessa ajalla, jolloin siirryttiin kivikaudesta pronssikauteen, asbestikeramiikan valmistus väheni ja sen sijaan alettiin tehdä enemmän tekstiilikeramiikkaa, jossa oli kankaalla painettuja kuvioita.[12]

Keskiajalla islamilaisilla alueilla kehitettiin keramiikkatekniikka, jossa saviesineiden pintaan liitettiin uusi savikerros ja johon tehtiin kaiverruksia. Kaiverretut kuviot täytettiin lyijylasitteella.[13]

Esimerkki myöhemmän ajan keramiikasta on fajanssi, jossa on lasitettu pinta.[14]

Välineet

muokkaa
 
Keraamikon perinteinen työpaja bulgarialaisessa museossa.

Keramiikan valmistamisessa käytettäviä työvälineitä ovat muun muassa katkaisulanka, neula reikien tekemiseen ja aukkojen leikkaamiseen, veitsi saven leikkaamiseen, muotoiluveitsi savipintojen tasaukseen ja yksityiskohtien viimeistelyyn, sorvausrauta dreijattujen esineiden sorvaukseen sekä seena dreijaukseen ja käsinrakentamiseen. Kipsilevyä käytetään alustana saven vaivauksessa ja kuivattamisessa. Savitöitä viimeistellään ja puhdistetaan erilaisilla sienillä. Lisäksi käytetään erilaisia astioita ja muovipusseja vedelle, lasitusaineelle ja savelle.[15]

Savimassat

muokkaa

Savimassoja on kahden tyyppisiä. Matalanpolton massat, joita ovat suomalainen punasavi ja muut maasavet, poltetaan alle 1100 celsiusasteessa. Niiden kutistuvuus on 10–15 prosenttia, ja niistä tehdyt esineet säilyvät melko huokoisina lasituspoltonkin jälkeen, ja ne päästävät kosteutta helposti lävitseen. Korkeanpolton massojen polttolämpötilat ovat 1200–1300 astetta. Suomen maaperästä ei tällaisia savia löydy. Ne kutistuvat vähemmän kuin matalanpolton massat, ja niiden huokoisuus on pienempi. Useimmat korkeanpolton massat soveltuvat myös mataliin polttolämpötiloihin, mutta silloin niiden lujuus jää normaalia pienemmäksi. Näiden kahden savimassatyypin lisäksi keraamisia massoja ovat myös esimerkiksi fajanssi ja posliini.[16]

Valmistus

muokkaa

Muotoilutekniikat

muokkaa
 
Kuvasarja saviesineen valmistamisesta pyörivällä dreijalla.

Saviesineitä voidaan valmistaa usealla eri tekniikalla. Nipistelytekniikassa savea muokataan sormien välissä, jolloin massasta poistuvat ilmakuplat ja rikkoutumista aiheuttavat jännitteet. Samalla esineestä tulee muodoltaan pyöreähkö. Nipistelytekniikkaa käytetään esimerkiksi ruokailu- ja säilytyskäyttöön valmistettaviin astioihin sekä pienikokoisiin veistoksiin ja koriste-esineisiin.[17]

Levytekniikassa savi muotoillaan levyiksi, jotka liitetään yhteen. Levyjen liitoskohdat voidaan tukea lisäämällä niihin savea. Levytekniikalla valmistetaan suoraseinämäisiä, kulmikkaita ja kaarevia muotoja.[18]

Makkaratekniikassa savi muotoillaan makkaran muotoisiksi paloiksi, joista tehdään renkaita ja liitetään päällekkäin.[19]

Dreijauksessa savi muotoillaan pyörivällä alustalla eli dreijalla.[20]

Saviveistoksen voi rakentaa tukirakenteen ympärille, etenkin kun veistoksen tekemiseen kuluu runsaasti aikaa. Tukirakenteena voi olla esimerkiksi puikkoja, lankoja tai juoma-astia. Saviesineen voi muotoilla myös ulkopuolisen muotin, kuten kulhon, sisään.[21]

Hionta ja kuivaus

muokkaa

Ennen kuivatusta saviesine hiotaan sileäksi, ja varmistetaan että se ei keiku. Saviesineet pyritään kuivattamaan mahdollisimman tasaisesti, jotta ne eivät halkeile. Huoneenlämmössä hitaasti kuivattaminen kestää pieneltä esineeltä noin viikon, jonka jälkeen se on valmis poltettavaksi.[22]

Värjäys ja koristelu

muokkaa

Savimassan voi aluksi värjätä sopivalla pigmentillä.[23] Muotoillun ja pehmeän savipinnan voi koristella painelemalla siihen kuvioita erilaisilla esineillä tai välineillä. Kuivan saven voi maalata värjätyllä savilietteellä. Raakapolton jälkeen pinnan voi maalata alilasiteväreillä. Värillisillä lasituksilla saa esineeseen myös koristelua.[24]

Lasitus

muokkaa
 
Lasitteen suihkuttamista esineen pinnalle.

Esine saa lopullisen ulkonäkönsä lasituksessa. Lasite voidaan levittää esineen pinnalle esimerkiksi kaatamalla se esineen pinnalle tai upottamalla esine lasitteeseen.[25] Poltettaessa lasite sulaa ja muodostaa esineen pinnalle lasipinnan, joka voi olla kiiltävä tai matta.[26]

Poltto

muokkaa

Ennen lasitusta suoritetaan esineen raakapoltto, jossa massaan sitoutunut vesi haihtuu ja orgaaniset aineet palavat pois. Raakapoltossa esine muuttuu veteen liukenemattomaksi ja kovettuu helposti käsiteltäväksi lasituksessa. Raakapoltto suoritetaan matalammassa lämpötilassa kuin lasituspoltto. Lasituspoltossa pinnalle levitetty lasite sulaa ja muodostaa lasipinnan. Samalla savimassa sulaa hieman, mikä tekee massasta kestävämpää ja vähemmän huokoista eli vedenpitävää.[27]

Muita tekniikoita

muokkaa

Paperisavessa tavalliseen savimassaan lisätään paperista saatavaa selluloosakuitua. Kuitu parantaa kostean savityön muodossa pysymistä sekä helpottaa liittämistä. Kuitu pitää myös ohuet rakenteet ehjinä, ja työ kestää hyvin lasittamista. Raakapoltossa paperi palaa pois ja jättää saven huokoiseksi.[28]

Rakupoltto on japanilainen polttotekniikka, jossa esineet kuumentamisen jälkeen pelkistetään jossain palavassa materiaalissa kuten sahanpuruissa tai oljissa. Tämä synnyttää lasitettuihin kohtiin uusia värisävyjä muun pinnan värjäytyessä mustaksi.[29]

Terveysvaarat

muokkaa

Keramiikassa käytettävät raaka-aineet voivat aiheuttaa terveydellisiä haittoja ilman varotoimenpiteitä. Poltetusta savesta syntyy kvartsipölyä esimerkiksi hiekkapaperilla hiottaessa. Kvartsipöly on haitallista hengitettynä tai syötynä ruokaan tarttuneena. Kvartsipölyä ehkäistään imuroimalla keramiikkauuni silloin tällöin sekä pesemällä työtasot ja lattiat. Saven sisältämät pieneliöt voivat aiheuttaa ihottumaa ja haavatulehduksia rikkoutuneen ihon kautta. Lasiteraaka-aineet ovat yleensä myrkyllisiä, ja niiden kanssa suositellaan hengityssuojainta ja kumihansikkaita sekä tuuletusta ja työtasojen pesemistä lasittamisen jälkeen. Etenkin lyijyä sisältävät lasitteet edellyttävät varovaisuutta. Uunista hohkaava kirkas valo voi vahingoittaa silmien verkkokalvoja.[30]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) Suomen keraamisessa teollisuudessa www.ymparisto.fi. 22. marraskuuta 2004.
  2. ↑ Terrakotta, materiaali-info Yle. Arkistoitu 6.4.2008. Viitattu 5.2.2012.
  3. ↑ Eileen de Guire: Oldest known ceramic dates back 20,000 years and may have changed the course of human history 29.6.2012. American Ceramic Society. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Weldon Owen: Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, s. 33, 42, 106. Suomentanut Jukka Jääskeläinen, Jyri Kokko, Raimo Salminen, Juha Valste. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18780-1.
  5. ↑ Sheena Couper: Ihmisen suku, Mayoista maoreihin, s. 24, 87. WSOY, 1995. ISBN 951-0-18782-8.
  6. ↑ The evidence of pottery from 2550 bce The Map Archive. 2018. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 25.5.2023.
  7. ↑ Clay and Pottery - Brief History Lakeside pottery. Viitattu 27.2.2024.
  8. ↑ Joan Suteda, Xavier Barral: Kreikan ja Rooman taide, s. 76-80. WSOY, 1996. ISBN 951-0-19888-9.
  9. ↑ Terra sigillata ware Britannica. Viitattu 25.5.2023.
  10. ↑ Asbestikeramiikka Elävä kivikausi. Viitattu 25.5.2023.
  11. ↑ Kuoppakeramiikka Elävä kivikausi. Viitattu 25.5.2023.
  12. ↑ Georg Haggren, Petri Halinen, Mika lavento, Sami Raninen, Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 125. Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-363-4.
  13. ↑ Joan Sured, Xavier Barral: Bysantin, islamin ja varhaiskeskiajan taide, s. 218. WSOY, 1997. ISBN 951-0-19889-7.
  14. ↑ Kokonaisuus syntyy pala palalta Asuminen. 10.4.2005. Turun Sanomat. Viitattu 25.5.2023.
  15. ↑ Salminen 2011, s. 10–11.
  16. ↑ Salminen 2011, s. 12–14.
  17. ↑ Salminen 2011, s. 17.
  18. ↑ Salminen 2011, s. 35.
  19. ↑ Salminen 2011, s. 51–52.
  20. ↑ Salminen 2011, s. 77.
  21. ↑ Salminen 2011, s. 61–65.
  22. ↑ Salminen 2011, s. 70–71.
  23. ↑ Salminen 2011, s. 134.
  24. ↑ Salminen 2011, s. 105.
  25. ↑ Salminen 2011, s. 136, 150–153.
  26. ↑ Salminen 2011, s. 162.
  27. ↑ Salminen 2011, s. 160–162.
  28. ↑ Salminen 2011, s. 175.
  29. ↑ Salminen 2011, s. 167.
  30. ↑ Salminen 2011, s. 9–10.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keramiikka&oldid=22497389”