Etruskien taide on Keski-Italiassa nykyisen Toscanan alueella asuneiden etruskien luomaa taidetta 800-luvulta 100-luvulle eaa. Erityisesti tunnetaan etruskien terrakotta- ja pronssiveistokset ja seinämaalaukset. Musiikista ja tanssista on epäsuoria todisteita, esimerkiksi esiintyjien kuvia seinämaalauksissa. Arkkitehtuurista on jäänyt todisteita etruskien hautamonumentteihin.[1]

Harpunsoittajaa esittävä tarquinialainen fresko.

Etruskit koristelivat hautakammioidensa seinät maalauksilla. Sama traditio jatkui vuosisadasta toiseen, mikä antaa tutkijoille mahdollisuuden seurata taiteen kehittymistä. 600-luvun alussa taide on geometrista, juuri samaan aikaan kuin Kreikassa vallitsi geometrinen kausi. 500-luvun Tarquinian freskoissa kuvataan joonialaiseen tyyliin uskonnollisia menoja, symposioneja, urheilijoita, tanssijoita, muusikoita, mutta myös kalastajia ja linnustajia. Kuvanveistokin saa 600-luvun puolivälissä selvästi vaikutteita Kreikasta, sillä silloin alkaa suurikokoisten keramiikkaveistosten tekeminen entisen kivipatsastyylin sijaan.[1]

Etruskihaudoista on löydetty tuhansia ruukkuja, jotka muistuttavat samanaikaista kreikkalaista ruukkukoristelua. Aikaisempi tutkimus piti ruukkuja kokonaan etruskien tekeminä, mutta tarkka tyylianalyysi on paljastanut, että niistä suuri osa on kreikkalaista tuontitavaraa. Tässäkin siis Kreikasta otettiin virikkeitä.[1] Etruskit kuvasivat kuitenkin kohteitaan paljon elävämmin ja kuvissa tulee esille elämänilo ja nautinto monissa muodoissaan, vaikka on kyse haudoista.

Etruskit olivat kuuluja käsityötaidoistaan. Se ilmeni keramiikassa, jalokivien hionnassa, metalliesineiden valmistuksessa ja nahkatyössä. Niinpä maalauksiin kuvatuille ihmishahmoille on kuvattu taidokkaasti tehdyt kengät.[2]

Etruskit rakensivat kaupunkeihinsa suuria temppeleitä 600-500-lukujen vaihteesta alkaen. Temppelit kehittyivät ylhäisön asuinrakennusten tyylisisksi. Temppelissä oli korkea jalusta (podium) ja sen oli oltava näköalapaikalla, koska temppelissä tarkkailtiin tähtitaivasta. Temppelin etuosa oli pylväshalli ja takaosassa suljettu tila. Temppelin harjalle sijoitettiin ihmis- tai eläinhahmoisia veistoksia. Kaupunkeihin tehtiin myös viemäreitä, kanavia, kastelulaitteita, tunneleita ja kallionleikkauksia, joista osa on nykyäänkin käytössä.[1]

Etruskitaiteen klassinen kausi on 500-300-luvuilla eaa. samaan aikaan kuin Kreikassakin. Metalliesineiden tuotanto Etruriassa oli runsasta. Niitä on löydetty varsinkin Vulcin kaupungista, jossa oli pronssinvalmistuksen keskus. Monet pronssiesineet kuvaavat ihmisiä luonnollisessa koossa. Tältä ajalta on myös tunnetuin etruskien pronssiveistos, joka nykyisin tunnetaan nimellä Capitolinuksen susi. Teoksessa ovat tulevat Rooman perustajat Romulus ja Remus sekä heitä imettävä naarassusi. Alkuperäisessä veistoksessa ei ole ollut kuin susi, ja ihmishahmot on lisätty siihen myöhemmin, todennäköisesti roomalaisaikana.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 126-130. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.
  2. Per Åkesson: Etruskerna abc.se. 2000. Tukholma. Viitattu 13.11.2012. (ruotsiksi)