Sauron

Sauron on fiktiivinen hahmo J. R. R. Tolkienin fantasiakirjassa Taru sormusten herrasta. Hän on kirjan pääantagonisti, mutta ei varsinaisesti esiinny yhdessäkään kirjan kohtauksessa. Tolkien nimesi Tarun sormusten herrasta Sauronin mukaan, sillä hän oli ”Sormusten herra”. Sauron esiintyy myös sivuhahmona Silmarillionissa. Hobitissa mainittu Synkmetsässä asuva paha Noita paljastui Tarussa sormusten herrasta Sauroniksi.

Sauronin silmä sellaisena kuin se esiintyy Peter Jacksonin elokuvatrilogiassa.

Sauron kirjoissa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ensimmäisellä Ajalla

Sauron oli alkujaan maia, muinainen henkiolento, jonka tehtävänä oli palvella valaria, kaikista Ardan asukkaista suurimpia. Hän oli muun maiarin tavoin olemassa jo ennen maailman luomista. Hän oli Aulën, vuoret, kalliot ja kääpiöt tehneen valan palvelija. Hän oppi Aulëlta paljon takomisesta ja luomisesta. Hän käytti myöhemmin Aulën opissa saamiaan taitoja Valtasormuksen ja muiden mahtisormusten taonnassa.

Melkor, valarin ja maiarin pettänyt kapinallinen vala, turmeli Sauronin puolelleen. Sauron hylkäsi Aulën ja ryhtyi Melkorin apuriksi. Hänestä tuli Melkorin suurin palvelija ja lopulta hänen seuraajansa. Melkor asui Utumnossa ja antoi Sauronille Angbandin linnoituksen. Valar tuhosivat Utumnon Mahtien Mittelössä ja veivät Melkorin vankina pois Valinoriin, mutta Sauron piileskeli Angbandin uumenissa ja selvisi.

Kolme Aikaa myöhemmin Melkor vapautettiin, mutta hän tuhosi Valarin Puut, varasti Silmarilit ja pakeni takaisin Keski-Maahan. Melkor otti Angbandin haltuunsa ja Sauron lähti pois. Sauron loi ihmissudet vangitsemalla pahoja henkiä susien ruumiisiin. Vuonna 457 Ensimmäistä Aikaa Sauron hyökkäsi ihmissusien armeijan avulla Tol Sirionin haltialinnoitukseen ja valloitti sen. Tol Sirionista tuli Tol-in-Gaurhoth, ”Ihmissusien saari”. Sauron asui linnoituksen tornissa.

Melkor, joka oli saanut uudeksi nimekseen Morgoth, käski Sauronia tappamaan Barahirin, sillä tämä vastusti heitä. Sauron sai petoksella Gorlimin, yhden Barahirin ystävistä, paljastamaan Barahirin olinpaikan. Gorlim petti Barahirin, mutta Sauron tappoi hänet. Sauronin palvelijat tappoivat Barahirin ja leikkasivat hänen sormestaan Barahirin sormuksen. Sormuksesta tuli myöhemmin dúnedainin perintökalleus.

Barahirin poika Beren tappoi Sauronin palvelijat ja otti sormuksen itselleen. Sauronin palvelijat hyökkäsivät Berenin kimppuun, jolloin tämä pakeni Doriathin haltiavaltakuntaan. Siellä Beren kohtasi haltianeito Lúthienin ja rakastui häneen. Lúthienin isä Thingol lupasi antaa tyttärensä käden, jos Beren hakisi Silmarilin Morgothin kruunusta. Beren lähti matkalle kymmenen haltian kanssa, mutta Sauron kaappasi heidät ja taisteli haltia Finrod Felagundia vastaan. Felagund hävisi taistelun ja Sauron heitti heidät ihmissusien ruuaksi. Lopulta jäljellä oli vain Beren.

Lúthien tuli susikoira Huanin kanssa pelastamaan Bereniä. Sauron lähetti ihmissusia Huanin kimppuun, mutta se tappoi kaikki ihmissudet. Lopulta Huan tappoi Draugluinin, Sauronin suurimman palvelijan ja ihmissusien johtajan. Ennen kuolemaansa Draugluin kertoi Sauronille, että Huan oli Tol-in-Gaurhothin porteilla. Sauron muuttui ihmissudeksi ja taisteli Huania vastaan. Lopulta Huan voitti ja Sauron joutui luovuttamaan linnoituksen Lúthienille. Sauron muuttui vampyyrilepakoksi ja pakeni.

Vihan Sodassa valarin armeija hyökkäsi Angbandiin ja hävitti Morgothin lohikäärmeet, balrogit, peikot ja örkit. Angband tuhoutui ja Beleriand vajosi meren pohjaan. Morgoth karkotettiin maailmasta ja paiskattiin Tyhjyyteen. Ensimmäinen Aika päättyi ja Eönwë, Manwën airut, antoi Sauronille mahdollisuuden palata Valinoriin ja hyvittää tekonsa. Sauron katui tekojaan, mutta ylpeys sai vallan hänessä ja hän pakeni.

Toisella Ajalla

Vuoden 500 tienoilla Toista Aikaa Sauron alkoi taas liikehtiä Keski-Maassa. Hän käännytti etelän ja idän ihmiset palvelemaan häntä ja valitsi vuonna 1000 Mordorin maan valtakunnakseen. Hän aloitti linnoituksensa Barad-dûrin, ”Mordorin Mustan Tornin”, rakentamisen ja käytti Tuomiovuoren tulia noituuteen. Hän kuitenkin pelkäsi númenorilaisia, Númenorin saarella asuvia haltioille uskollisten Ensiajan ihmisten jälkeläisiä.

Sauron ei uskaltanut hyökätä númenorilaisten kimppuun, mutta hän halusi tuhota Keski-Maahan jääneet haltiat. Vuonna 1200 Hän otti kauniin ulkomuodon ja meni Annatar-nimisenä Lindoniin. Haltiakuningas Gil-galad ei tunnistanut häntä, mutta ei luottanut Annatariin ja kielsi häntä pääsemästä Lindoniin. Sauron meni seuraavaksi Eregioniin, haltiaseppien maahan. Haltiat toivottivat hänet tervetulleeksi, sillä ”Annatar” halusi opettaa haltioille takomista. Hän opetti haltioille kuinka taotaan mahtisormuksia.

1600 Sauron vetäytyi takaisin Mordoriin ja takoi Tuomiovuoren uumenissa, Sammath Naurin äärimmäisessä kuumuudessa Valtasormuksen, joka hallitsisi muita mahtisormuksia ja niiden omistajia. Sauron vuodatti Sormukseen vallanhimonsa, julmuutensa ja pahansuopuutensa. Hän myös vuodatti Sormukseen suurimman osan elinvoimastaan ja mahdistaan. Sormuksen voimalla Sauron sai Barad-dûrin valmiiksi.

Sauron laittoi Sormuksen sormeensa, mutta silloin haltiat saivat selville ”Annatarin” todellisen henkilöllisyyden ja luonteen. He ottivat omat mahtisormuksensa pois sormistaan eivätkä käyttäneet niitä. Sauron raivostui ja hyökkäsi Eregioniin vuonna 1695. Haltiaseppien johtaja, Celebrimbor, surmattiin ja Eregion hävitettiin. Elrond tuli haltia-armeijan kanssa Lindonista, mutta Sauronin örkkiarmeija oli paljon suurempi ja vahvempi. Elrondin joukot pakenivat ja kääpiöt sulkivat valtakuntansa Khazad-dûmin portit ulkopuolisilta. Sauronin joukot valloittivat Eriadorin vuonna 1699. Lindon oli Sauronin joukkojen hyökkäyksen alaisena, mutta númenorilaiset toivat suuren laivaston ja armeijan. Sauronin armeija tuhottiin ja vuonna 1701 hän pakeni Mordoriin henkivartiokaartinsa kanssa.

2251 Toista Aikaa ilmestyivät Nazgûlit eli sormusaaveet, yhdeksän kuolematonta aavetta, jotka palvelivat Sauronia. Myöhemmin paljastui, että sormusaaveet olivat olleet ihmisruhtinaita, joille Sauron oli jakanut ihmisten yhdeksän mahtisormusta. Vuosisatojen aikana sormusten mahti oli muuttanut heidät epäkuolleiksi kummituksiksi, jotka olivat Sauronin orjia.

Sauron jälleenrakensi armeijansa ja alkoi hyökkäillä númenorilaisten siirtokuntiin. Hän halusi kostaa heille sen, että he olivat tuhonneen hänen armeijansa Eriadorissa. Ar-Pharazôn, Númenorin kuningas, lähti suuren armeijan kanssa Mordoria vastaan. Sauron antautui númenorilaisille. Númenorilaiset olisivat voineet tappaa Sauronin, mutta veivät hänet ylpeinä Númenoriin. He kuvittelivat nöyryyttäneensä häntä, mutta Númenorissa Sauron turmeli kuningas Ar-Pharazônin ja hänen seuraajansa. Pian hänestä tuli kuninkaan neuvonantaja ja hän valehteli kuninkaalle, että ihmisuhraus Morgothille tekisi heistä kuolemattomia. Númenorilaiset uhrasivat ihmisiä ja palvoivat Morgothia, mutta pysyivät kuolevaisina.

Sauron väitti, että Kuolemattomat Maat valtaamalla númenorilaiset saisivat ikuisen elämän. Ar-Pharazôn rakensi valtavan laivaston ja hyökkäsi Valinoriin vuonna 3319. Silloin valar kutsuivat Erua, ja Ar-Pharazôn tuhoutui laivastonsa kanssa. Númenor upposi ja kaikki sen asukkaat kuolivat. Kuolemattomat Maat otettiin pois näkyvistä ja vain haltialaivat kykenivät purjehtimaan sinne. Sauronin ruumiillinen olomuoto tuhoutui, mutta hänen henkensä pakeni Mordoriin. Hän kuitenkin menetti kykynsä ottaa kaunis ulkomuoto.

Númenorilaisruhtinas Elendil ja hänen poikansa Isildur ja Anárion perustivat Arnorin ja Gondorin valtakunnat Keski-Maahan vuonna 3320. Sauron raivostui ja hyökkäsi Gondorin kimppuun. Minas Ithil valloitettiin, mutta hyökkäys pysäytettiin Osgiliathissa. Ihmiset ja haltiat yhdistivät armeijansa ja hyökkäsivät Mordorin kimppuun. 3434 Sauronin armeija lyötiin Dagorladin taistelussa ja Musta Portti tuhottiin. Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto marssi Gorgorothin tasangon yli ja aloitti Barad-dûrin piirityksen. Paljon númenorilaisia ja haltioita kuoli piirityksessä, mukaan lukien Anárion. Vuonna 3441 Sauronin oli kuitenkin pakko tulla ulos tornistaan. Hän taisteli Gil-galadia ja Elendiliä vastaan ja tappoi heidät. Kuollessaan Elendil mursi miekkansa Narsilin. Isildur otti Narsilin ja katkaisi Sauronin sormen, jossa Sauron piti Valtasormusta. Sauron ja nazgûlit katosivat varjoihin ja Barad-dûr kaadettiin.

Kolmannella Ajalla

Isildur kuitenkin uskoi Sauronin lopullisesti kuolleen ja kieltäytyi tuhoamasta Sormusta. Isildur oli ahne ja säästi sormuksen perintökalleudeksi. Kolmannen Ajan vuonna 2 örkit tappoivat Isildurin Kurjenmiekkakentällä ja Valtasormus upposi Anduin-jokeen. Se makasi siellä noin 2 500 vuotta.

Sauron piileskeli voimattomana henkiolentona 1 000 vuotta Keski-Maassa. Barad-dûr oli tuhottu ja Mordor gondorilaisten vartioima, joten hän meni 1050 Kolmatta Aikaa Suureen Vihermetsään ja lopulta rakennutti Dol Guldurin linnoituksen. Suuresta Vihermetsästä tuli Synkmetsä ja sinne muutti paljon hämähäkkejä ja örkkejä. Ne eivät saaneet ajetuksi pois metsässä asuvia salohaltioita, mutta haltiat eivät kyenneet karkottamaan pahuutta pois. Kukaan ei tiennyt Sauronin palanneen, joten he kutsuivat Dol Guldurissa asuvaa pahaa voimaa Noidaksi (engl. Necromancer).

Sormusaaveet palasivat ja niiden johtaja meni Angmariin vuonna 1300. Nazgûlien herra sai nimen Angmarin Noitakuningas. Noitakuningas soti 600 vuotta Arnorin ihmisiä vastaan ja lopulta tuhosi heidän valtakuntansa. Arnor oli jo ehtinyt heikentyä ja hajota kolmeen maakuntaan. Noitakuninkaan joukot tuhottiin vuonna 1975, mutta Arnor oli raunioina ja Noitakuningas pääsi pakenemaan.

1636 mahdollisesti Sauronin aikaan saama Suuri Rutto tappoi ihmisiä ja hobitteja Keski-Maassa, erityisesti Gondorissa.

1851 Sauronin lähettiläät houkuttelivat Vaunumiehinä tunnetun itäläiskansan hyökkäämään Gondorin kimppuun, mutta vuonna 1944 Eärnil, Gondorin eteläisen armeijan johtaja, löi Vaunumiehet ja ajoi heidät Kalmansoille.

Mordor oli hylätty ja Nazgûlit kerääntyivät sinne. Örkit valloittivat Mordorin rajavartioasemat ja hyökkäsivät Minas Ithiliin. Sormusaaveet ja örkit valloittivat sen ja Minas Ithilistä tuli Minas Morgul, Nazgûlien tyyssija. Ne veivät myöhemmin Minas Ithilin palantírin Mustaan Torniin. Vuonna 2050 Gondorin viimeinen kuningas Eärnur katosi Minas Morgulissa ja Gondoria alkoivat hallita käskynhaltijat.

Örkit lisääntyivät Sumuvuorilla ja alkoivat tappaa matkamiehiä. Khazad-dûmissa nousi balrog, jonka Sauronin pahuus ehkä oli herättänyt. Balrog tappoi kääpiöiden kuninkaan ja ajoi kääpiöt pois valtakunnastaan. Örkkejä muutti Khazad-dûmiin, joka sai uudeksi haltiakieliseksi nimekseen Moria eli Musta kuilu.

Sauronin valta ja mahti kasvoivat. Vuonna 2063 velho Gandalf Harmaa uskalsi mennä Dol Gulduriin ja kohtasi Sauronin. Gandalf ajoi hänet pois Synkmetsästä. Sauron palasi takaisin vuonna 2460.

2463 hobitit Déagol ja Sméagol löysivät Valtasormuksen. Sméagol murhasi Déagolin ja pakeni Sormuksen kanssa Sumuvuorten alaisiin luoliin. Sormuksen voima turmeli nuoren hobitin ja Sméagol muuttui Klonkkuna tunnetuksi olennoksi.

Mordorista hyökkäsi uudenlaisia örkkejä, joita kutsuttiin nimellä uruk-hai. Urukit olivat suurempia ja vahvempia kuin tavalliset örkit. Ne valloittivat Ithilienin ja tuhosivat Osgiliathin.

Sauron teki liiton balcothiksi kutsutun itäläisheimon kanssa. Vuonna 2510 balcoth hyökkäsivät Gondorille kuuluvaan Calenardhonin maakuntaan. Gondorin käskynhaltija Cirion lähetti armeijan, mutta Sumuvuorten örkit hyökkäsivät gondorilaisten kimppuun. Gondor oli häviöllä, kunnes éothéodina tunnettu pohjalaisheimo tuli gondorilaisten avuksi ja tappoivat kaikki örkit ja itäläiset. Cirion antoi éothéodille Calenardhonin, josta tuli Rohan, ”hevosten maa”.

Vuonna 2845 Sauron kaappasi kääpiökuningas Thráin II:n ja vei hänet Dol Gulduriin. Hän kidutti Thráinia ja otti häneltä viimeisen kääpiöiden seitsemästä mahtisormuksesta. 2850 Gandalf löysi Thráinin vankityrmästä ja ymmärsi Noidan olevan Sauron. Thráin II kuoli kidutukseen, mutta Gandalf pakeni ja pyysi Valkoista Neuvostoa hyökkäämään Dol Gulduriin. Velho Saruman Valkoinen, Neuvoston johtaja, kuitenkin kieltäytyi. Saruman nimittäin itse yritti salaa löytää Sormuksen ja nousta Keski-Maan hallitsijaksi.

2885 Sauronin lähettiläät saivat haradrimin hyökkäämään Gondoriin. He valloittivat Ithilienin, mutta gondorilaiset ja heidän liittolaisensa rohanilaiset ajoivat heidät pois. Örkit hyökkäilivät Ithilieniin ja kaikki sen asukkaat pakenivat.

2941 Gandalf taas neuvoi Valkoista Neuvostoa hyökkäämään Dol Gulduriin. Tällä kertaa Saruman suostui ja Neuvosto karkotti Sauronin pois Synkmetsästä. Sauron pakeni Mordoriin. Hän aloitti Barad-dûrin ja Mustan Portin jälleenrakentamisen ja keräsi ympärilleen suuret armeijat örkkejä, peikkoja, eteläisiä ja itäläisiä. Nazgûlit asuivat Minas Morgulissa, mutta Sauron lähetti niistä kolme Dol Gulduriin. 2951 Sauron julisti palanneensa ja Tuomiovuori purkautui taas liekkeihin. Sauron oli luonut uudenlaisen peikkorodun, olog-hai, joka olivat tavallisia peikkoja älykkäämpiä ja kestivät auringonvaloa.

Samoihin aikoihin, kun Sauron pakeni Dol Guldurista, hobitti Bilbo Reppuli löysi Sormusten Sormuksen. Sormus oli hylännyt Klonkun, kunnes Bilbo otti sen maasta ja vei sen kotiinsa Kontuun. Gandalf sai selville Bilbon ”taikasormuksen” olevan Suurin Sormus. Gandalfin saavutusten avulla Laakson kuninkaan perijä, Bard Jousimies, tappoi lohikäärme Smaug Kultaisen. Muuten Sauron olisi voinut alistaa Smaugin palvelijakseen.

Sauron alkoi käyttää Mustaan Torniin vietyä Minas Ithilin palantíria. Sen avulla hän käännytti Orthancin Näkykiveä käyttäneen Sarumanin palvelijakseen. Hän käytti Sarumania tuhoamaan Rohanin ihmiset. Hän myös otti yhteyden Minas Tirithin palantíriin, mutta ei saanut alistettua sitä käyttänyttä käskynhaltija Denethor II:sta. Sauron kuitenkin näytti Denethorille Mordorin mahtia ja teki lopulta hänestä hullun.

Vuonna 3017 Klonkku joutui Sauronin vakoojien vangiksi ja vietiin Mordoriin. Klonkkua kidutettiin ja kuulusteltiin Barad-dûrissa, kunnes Sauron kuuli sanat Reppuli ja Kontu. Hän päästi Klonkun vapaaksi, jotta se johdattaisi hänen palvelijansa Sormuksen luokse. Aragorn kuitenkin kaappasi Klonkun ja vei hänet haltiakuningas Thranduilin vangiksi.

Sauron lähetti sormusaaveet Kontuun etsimään Sormusta. He saivat selville, että Sormusta kantoi Frodo Reppuli, Bilbon veljenpoika. Frodo ja hänen ystävänsä pakenivat Rivendelliin ja Kohuveden kahlaamolla suuri tulva vei mukaan nazgûlit. Sormusaaveiden hevoset kuolivat, mutta nazgûlit palasivat Mordoriin ja Sauron antoi heille ratsuiksi Siivekkäät Pedot.

Rivendellissä päätettiin, että Suurin Sormus tuhottaisiin Tuomiovuoren tulessa. Frodo ilmoittautui Sormuksen Viejäksi, ja häntä suojelemaan valittiin kahdeksan Sormuksen ritaria.

Mordorin örkit kohtasivat Rautapihan uruk-haita, joilla oli vankeina kaksi Frodon ystävää, hobitit Merri ja Pippin. Örkkikapteeni Grishnákh lähetti Mordoriin viestin, mutta Éomerin johtamat ratsumiehet tappoivat kaikki örkit. Merri ja Pippin pakenivat Fangornin metsään.

Pippin katsoi Orthancin palantíriin ja näki Sauronin. Sauron luuli Pippiniä Sormuksen Viejäksi ja uskoi Sarumanin saaneen Sormuksen. Hän raivostui ja päätti hankkia sen takaisin. Seuraavana aamuna Aragorn katsoi Näkykiveen ja paljasti olevansa Isildurin perillinen. Aragorn näytti Sauronille Narsilin, joka oli uudelleentaottu Anduríriliksi. Sauron uskoi Sormuksen olevan Aragornilla.

Sauron lähetti suuren armeijan Gondorin kimppuun. Minas Morgulista marssi Noitakuninkaan johdolla sotajoukko, johon kuului 200 000 örkkiä, peikkoa, eteläistä ja itäläistä. Mustalta Portilta tuli toinen armeija, joka valloitti gondorilaisen varuskunnan Cair Androsissa. Mordorista tullut savupilvi peitti Gondorin ja Rohanin maat pimeyteen. Osgiliath ja Rammas Echor valloitettiin ja Minas Tirith joutui piirityksiin. Kaupunkia pommitettiin katapulteilla ja portit murrettiin Grond-nimisellä muurinmurtajalla.

Denethor näki palantírissa Sauronin luoman näyn, jossa merirosvojen laivasto tuli Pelargiristä Mordorin armeijan apuun. Denethor joutui epätoivon valtaan ja poltti itsensä roviolla. Todellisuudessa Aragorn oli kaapannut laivat ja miehittänyt ne lisäjoukoilla.

Rohanin Ratsastajat tulivat gondorilaisten apuun. Noitakuningas tappoi kuningas Théodenin, mutta aseneito Éowyn ja Merri surmasivat Noitakuninkaan. Sauron oli menettänyt suurimman palvelijansa. Aragorn saapui ja Sauronin armeija kärsi tappion. Kaikki joukot tapettiin tai ajettiin pakosalle.

Sauron oli kuitenkin menettänyt Pelennorin Kentillä vain pienen osan armeijastaan. Suurin osa hänen sotajoukoistaan oli Mordorissa. Gandalf, Aragorn, Éomer ja Imrahil marssivat Mustalle Portille, jotta voisivat hämätä Sauronin Silmän katseen pois Frodosta ja Samista. Frodo oli ollut örkkien vankina, mutta Sam oli pelastanut hänet. Örkit veivät Frodon tavaroita Mustaan Torniin. Sauron ei ymmärtänyt, mitä hobitti teki Mordorissa. Hän kuvitteli Frodoa vakoojaksi.

Sauronin Suu näytti Lännen Armeijalle Frodon tavaroita ja väitti hänen olevan Sauronin vankina. Sauronin Suu vaati, että Gondorin ja Rohanin pitäisi alistua Mordorin vallan alle. Gandalf kieltäytyi ja Sauronin Suu lähetti Mordorin armeijan kohtaamaan Lännen Armeijan. Sauron näytti voittaneen, sillä hänen armeijansa oli paljon suurempi.

Tuomiovuorella Frodo ei enää kyennyt vastustamaan Sormuksen mahtia ja laittoi sen sormeensa. Hän julisti Suurimman Sormuksen omakseen, mutta silloin Sauron ymmärsi typeryytensä ja lähetti sormusaaveet Tuomiovuorelle. Sauron oli kauhuissaan, sillä Sormuksen tuhoutuminen tuhoaisi myös hänet. Klonkku puraisi Sormuksen Frodon sormesta ja putosi Tuomiorotkoon. Sormusten Sormus tuhoutui.

Barad-dûr, Musta Portti ja Hammastornit romahtivat raunioiksi ja Gorgorothin tasanko halkesi maanjäristyksen voimasta. Tuomiovuori purkautui valtaisalla voimalla ja nazgûlit tuhoutuivat. Sauronin örkit ja peikot pakenivat luoliin tai tappoivat itsensä. Haradrim ja itäläiset antautuivat. Sauronin henki näyttäytyi Lännen Armeijalle suurena savupilvenä, jonka länsituuli puhalsi pois.

Suurin osa Sauronin elinvoimasta ja mahdista tuhoutui Sormuksen mukana. Hänen ruumiillinen muotonsa tuhoutui lopullisesti, ja hänet pyyhkäistiin iäksi varjoihin. Hänen henkensä haihtui olemattomiin kodittomana ja voimattomana, eikä hän enää koskaan noussut.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Ulkomuoto

Sauron oli maia, joten hän kykeni muuttamaan ulkomuotoa. Hänellä oli ruumiillinen olomuoto Ensimmäisellä Ajalla, ja myöhemmin hän muutti itsensä ihmissudeksi taistellakseen Huania vastaan ja sitten suureksi vampyyrilepakoksi Tol-in-Gaurhothista. Toisella Ajalla hän otti kauniin ulkomuodon, jota hän käytti valepukunaan Eregionissa ja myöhemmin Númenorissa. Númenorin tuhossa Sauronin ruumiillinen muoto tuhoutui, eikä hän voinut ottaa enää ikinä kaunista ulkomuotoa. Hän otti Mustan Ruhtinaan ulkomuodon. Tässä muodossa hänellä oli musta haarniska ja kypärä, musta palava iho ja punaiset silmät. Tämä muoto tuhoutui, kun Isildur leikkasi irti hänen sormestaan Sormuksen.

Kolmannella Ajalla Sauron ei kyennyt tuhanteen vuoteen ottamaan ruumiillista olomuotoa. Tarun sormusten herran tapahtumien aikana Sauronilla oli ruumiillinen olomuoto. Tämä olomuoto muistutti suurta miestä. Hänen henkensä tai mielensä ilmentymänä oli Punainen Silmä. Se oli suuri liekehtivä silmä, jonka keskellä oli viiru pupilli. Mordorin joukot käyttivät tunnuksenaan Punaista Silmää. Sauronin ruumiillinen olomuoto tuhoutui Mordorin kukistuessa, eikä hän enää ikinä voinut ottaa uutta hahmoa, vaan hänen henkensä vajosi varjoihin.

Luonteenpiirteitä

Sauron oli luonteeltaan vallanhimoinen ja alistava. Hänen viehätyksensä pahan voimia kohtaan teki hänestä yhden Keski-Maan merkittävimmistä henkilöistä. Sauron ei kuitenkaan ollut syntyjään paha, vaan Melkor turmeli hänet pahaksi. Melkor esitteli Sauronille mahtiaan ja houkutteli hänet pahuuden puolelle. Sauron hylkäsi aikaisemman isäntänsä Aülen ja ryhtyi Melkorin seuraajaksi.

Toisin kuin Melkor, Sauron ei halunnut tuhota Ardaa ja sen asukkaita. Hän halusi hallita Keski-Maata ja oli viisaampi kuin herransa. Sauron käytti usein viekkauttaan tuhotakseen vihollisensa käyttämättä raakaa voimaa. Hän esimerkiksi onnistui valheilla turmelemaan ja tuhoamaan númenorilaiset, hänen suurimmat vihollisensa. Sauron lupasi palkita palvelijansa, esimerkiksi hän lupasi antaa haradrimille ja itäläisille takaisin näiden Gondorille menettämänsä maat, jos he taistelisivat hänen puolestaan.

Sauron kuitenkin teki Sormuksen Sodassa yhden virheen, joka koitui hänen kohtalokseen. Hän ei odottanut, että kukaan uskaltaisi saapua Mordoriin Sormuksen kanssa, jotta voisi tuhota sen. Hän huomasi erehdyksensä liian myöhään, sillä Sormus ehti tuhoutua mukanaan Sauron.

Nimet

Nimi Sauron on suurhaltiakieltä ja merkitsee ”Kammottua”. Hänen alkuperäinen nimensä oli Mairon, "Ihailtu". Hänet tunnettiin myös Ensiajalla nimellä Gorthaur Julma. Nimi Annatar, jota hän käytti itsestään toisella ajalla kulkiessaan haltioiden ja ihmisten mailla vielä kauniissa ja hyvässä asussa, merkitsee ”Lahjojen herraa”. Dol Guldurissa asuessaan häntä kutsuttiin Noidaksi. Sauron kutsui itseään nimillä Sormusten Herra ja Maan Herra. Hänen vihollisensa kutsuivat häntä Varjoksi ja Viholliseksi. Usein hänet kuitenkin tunnettiin nimillä Musta Ruhtinas tai Mordorin Musta Ruhtinas.

Silmarillionin esiversiossa Sauron oli Tevildo, ”kissojen herra”. Tevildon nimi muutettiin ja siitä tuli Thû, "noita". Nimeä muutettiin uudelleen ja seuraavana tulivat nimet Gorthû, Sûr ja lopulta Sauron. Sauronin kutsumanimi Gorthaur juontuu Gorthûsta.

Sauron elokuvissa

Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Sauron esitetään valtavana liekehtivänä silmänä, joka leijuu Barad-dûrin huipulla. Jacksonin näkemyksen mukaan Sauron on muinainen henkiolento, joka ei kykene ottamaan ruumiillista olomuotoaan ilman Sormuksen voimaa. Kuten yllä on todettu, Jacksonin käsitys on alkuperäisten teosten vastainen, koska Sauron menetti fyysisen ruumiinsa vasta Sormusten herran tapahtumien jälkeen. Kirjoissa käy myös selvästi ilmi, että ”Sauronin silmä” on henkinen käsite, ei todellinen fyysinen ilmentymä.

Kuninkaan paluussa Sauronin Silmän vaikutus näkyy Mordorissa punaisena valonsäteenä. Sauronin tuhoutuessa Silmä räjähtää ja tuhoaa Barad-dûrin.

Elokuvissa Sauronin ruumiillinen olomuoto nähdään Sormuksen ritarien prologissa. Siinä hänellä on kasvot peittävä kypärä, piikikäs haarniska ja valtaisa sotanuija. Hän on kaksi kertaa ihmistä pidempi. Kuninkaan paluussa piti olla kohtaus, jossa Aragorn taistelee Sauronia vastaan. Kohtaus oli tarkoitus sijoittaa Mustan Portin taisteluun. Kohtauksen alussa Sauron ilmestyy Annatarina, mutta ottaa todellisen ulkomuotonsa ja hyökkää Aragornin kimppuun. Kohtaus kuitenkin hylättiin ja Sauronin tilalle Aragornin vasustajaksi vaihdettiin digitaalinen Vuorenpeikko, jota vastaan Aragorn taistelee elokuvan lopullisessa versiossa. Sauron oli Morgothin jälkeen kaikkien Keski-maan vapaiden kansojen vihollinen.

Tarua sormusten herrasta edeltävistä tapahtumissa kertovissa Hobitti -elokuvissa Sauron nähdään Synkmetsän Noidan hahmossa. Ensimmäisessä elokuvassa, Odottamaton matka, velho Radagast Ruskean tutkiessa Dol Gulduria hän näki Noidasta vain savun peittämän varjomaisen hahmon. Mutta toisessa elokuvassa, Smaugin autioittama maa, Sauronin olomuoto Synkmetsän Noitana onkin musta pilvi, joka ottaa toisinaan liekehtivän hahmon olomuodosta, joka hänellä oli ennen Valtasormuksen menettämistä.

Taru sormusten herrasta -trilogiassa Sauronia esittää näyttelijä Sala Baker ja hänen äänenään toimi Alan Howard. Hobitti -trilogiassa Noidan liikkeet ja äänet tekee (myös lohikäärme Smaugia esittävä) Benedict Cumberbatch.

Lähteet

• Tolkien, J.R.R.: The Lord of the Rings. London: HarperCollins, 1995. ISBN 0-261-10325-3. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Mordor... the Land of Shadow - Sauronia käsittelevä sivusto
• Sauron Kontu-wikissä

Edeltäjä: Ei edeltäjää

Valtasormuksen haltija 1600 - 3441 Toista Aikaa

Seuraaja: Isildur