Satu Koskimies
Satu Koskimies (vuosina 1973–1993 Marttila, s. 12. maaliskuuta 1941 Helsinki) on suomalainen kirjailija, runoilija ja kirjallisuustoimittaja. Koskimies toimi kustannustoimittajana Kirjayhtymässä 1973–1993 ja tehnyt radio-ohjelmia 1960-luvun lopulta alkaen. Hän toimitti yhdessä Juha Virkkusen kanssa Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmaa 1976–2003 ja on toimittanut myös lukuisia ohjelmasarjoja lyriikasta, muun muassa Kuuntele kirjailijaa sekä Loistava runo. Koskimiehen runoja on myös sävelletty.[1]
Koskimies on kirjoittanut lukuisia kirjallisuusarvosteluja eri lehtiin, muun muassa Kiiltomato.net-verkkojulkaisuun ja Helsingin Sanomiin. Lisäksi Koskimiehen ansioluettelossa on lukuisia lehtiartikkeleita, opetustöitä, esitelmiä ja artikkeleita eri teoksissa, suomennostöitä sekä jäsenyyksiä useiden kirjoituskilpailujen raadeissa.
Koskimies valmistui ylioppilaaksi Tyttönormaalilyseosta vuonna 1960. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta, suomen kieltä ja psykologiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi 1968. Hän sai vuonna 2003 P. E. Svinhufvudin Muistosäätiön kirjallisuuspalkinnon.[1]
Koskimies on kanteletaiteilija Ulla Katajavuoren ja viulisti Eero Koskimiehen tytär.[1] Riina Katajavuori on hänen tyttärensä.[2] Satu Koskimiehen velipuoli oli pianisti Pentti Koskimies ja eno ksylofonitaiteilija Eino Katajavuori.
Teoksia muokkaa
- Runo- ja proosateokset
- Huvitus ja valkea kuulas, Kirjayhtymä, 1973
- Teitä minä rakastan, Kirjayhtymä, 1977
- Sininen sormus, Kirjayhtymä, 1979
- Jäätanssi, Kirjayhtymä, 1982
- Mustan kuninkaan sydän, Kirjayhtymä, 1987
- Tornihuone, Kirjayhtymä, 1989
- Vihreä ilta, Kirjayhtymä, 1991
- Kaikukoppa, Kirjayhtymä, 1995
- Te näitte mun soittoni riemun. Ulla Katajavuoren elämä, Tammi, 2003 (elämäkertaromaani)
- Hurmion tyttäret. Tammi, 2009 (romaani Elina Vaarasta ja Katri Valasta)
- Villiviinitie, Tullinpuomi. Runoja, Sanasato 2015
- Päiväkirja- ja kirjeteokset (yhdessä Katarina Eskolan kanssa)
- 50-luvun tytöt. Katarina Haavio ja Satu Koskimies. Päiväkirjat 1951–1956, Kirjayhtymä, 1992
- 50-luvun teinit. Katarina Haavio ja Satu Koskimies. Päiväkirjat ja kirjeet 1957–1960, Kirjayhtymä, 1994
- 50-luvun tyttöjen ystävät. Ystävyyskirjeet 1952–1960, Kirjayhtymä, 1998
- Runoantologiat (yksin tai työryhmän jäsenenä)
- Tämän runon haluaisin kuulla 1, Tammi, 1978 (yhdessä Mirjam Polkusen ja Juha Virkkusen kanssa)
- Tämän runon haluaisin kuulla 2, Tammi, 1987 (yhdessä Mirjam Polkusen ja Juha Virkkusen kanssa)
- Lapsuuden joulu 1, Kirjayhtymä, 1979 (yhdessä Juha Virkkusen kanssa)
- Lapsuuden joulu 2, Kirjayhtymä, 1980 (yhdessä Juha Virkkusen kanssa)
- Miljoona hiljaisuutta. 13–18-vuotiaitten runoja, Kirjayhtymä, 1986 (yhdessä Jarmo Heikkisen ja Hannu Kankaanpään kanssa)
- Runojen runot. Satayksi kauneinta, Tammi, 1989 (yhdessä Juha Virkkusen kanssa)
- Suomen runotar 1–2, Kirjayhtymä, 1990 (yhdessä Hannu Kankaanpään ja Mirjam Polkusen kanssa)
- Runojen kissa, Kirjayhtymä, 1991
- Heti tänään. 13–18-vuotiaitten runoja, Kirjayhtymä, 1992 (yhdessä Jarmo Heikkisen ja Hannu Kankaanpään kanssa)
- Runon maa. Suomalaisten toiverunot, Valitut Palat, 1994
- Runo on vapaa. Radiokuuntelijoiden suosikkirunot, Otava, 1996 (yhdessä Juha Virkkusen kanssa)
- Eläinrunojen kirja, Kirjayhtymä, 1997
- Tämän runon haluaisin kuulla 3, Tammi, 2000 (yhdessä Juha Virkkusen kanssa)
- Kuusiraajainen purppuratähti. 13–19-vuotiaitten runoja, Tammi, 2003 (yhdessä Jarmo Heikkisen ja Tomi Kontion kanssa)
- Lapsuuden joulu. Kauneimmat joulurunot (uusi laitos), Tammi, 2005 (yhdessä Juha Virkkusen kanssa)
- Joka tytön runokirja, Tammi,2006 (yhdessä Suvi Aholan kanssa)
- Tämän runon haluaisin kuulla. Kaikkien aikojen rakastetuimmat, Tammi, 2014
- Tietokirjat
- Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt. Lucy M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjat suomalaisten naislukijoiden suosikkeina, Tammi, 2005 (yhdessä Suvi Aholan kanssa)
- Runotyttöjen vuosi, WSOY, 2007 (yhdessä Suvi Aholan kanssa)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Koskimies, Satu Kirjasampo.fi. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ Runoilija Riina Katajavuori on myös muusikko ja tietokirjailija Yliopisto-lehti 6/2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.5.2023.