Sarakerttunen

lintulaji

Sarakerttunen (Acrocephalus paludicola) on pienikokoinen, uhanalainen varpuslintu.

Sarakerttunen
Seggenrohrsaenger hand.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttuset Acrocephalidae
Suku: Ruokokerttuset Acrocephalus
Laji: paludicola
Kaksiosainen nimi

Acrocephalus paludicola
(Vieillot, 1817)

AcrocephalusPaludicolaIUCN.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sarakerttunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sarakerttunen Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on 11,5–13 cm ja paino 10–12 g. Ulkonäöltään muistuttaa ruokokerttusta, ollen kuitenkin hieman vaaleampi ja kirjavampi. Päälaella on selvä keltainen pitkittäisjuova, samoin selässä kaksi selkeää keltaista juovaa. Yläperä on tummaviiruinen. Äänet ja laulu muistuttavat ruokokerttusen vastaavia.

LevinneisyysMuokkaa

Sarakerttunen pesii Keski- ja Itä-Euroopassa. BirdLife International vuoden 2021 arvion mukaan koko kanta on 18 000 – 29 000 aikuista yksilöä, ja peräti 99 prosenttia niistä elää Puolassa, Valko-Venäjällä tai Ukrainassa. Lisäksi lajia tavataan ainakin Latviassa, Liettuassa ja Saksassa. Länti-Venäjältä laji lienee hävinnyt, ja Unkarissa on edellisen kerran tavattu laulava koiras vuonna 2012.[1] Länsi-Siperia on kuitenkin huonosti tutkittu alue, joten Venäjän tilanne on epävarma. Sarakerttunen on maailmanlaajuisesti vaarantunut.

Sarakerttunen on muuttolintu, joka talvehtii ilmeisesti pääosin Länsi-Afrikassa Sahelin alueella. Merkittäviä talvehtimisalueita ovat Senegalin alajuoksun ja Mauritanian lounaisosien kosteikot ja Nigerin sisämaasuisto Malissa.[1] Muuttomatkalla harhautuneita yksilöitä on tavattu Suomessa kuudesti vuoden 2006 loppuun mennessä.[2]

ElinympäristöMuokkaa

Pesii saraniityillä ja -soilla. Rajoittuneen habitaattivaatimuksensa vuoksi laji on taantunut voimakkaasti, sillä niittyjä ja soita on kuivattu ja otettu viljelykäyttöön. Arvioidaan, että 2/3 maailman tunnetusta sarakerttuskannasta on kadonnut viimeisen 10 vuoden aikana.

LisääntyminenMuokkaa

Pesä on tavallisesti saramättäässä tai muualla kasvillisuuden kätköissä. Munia on 4–6, tavallisesti 5. Muna painaa noin 1,5 g. Haudonta-aika on 12–15 päivää ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 13–14 päivän ikäisinä. Pesyeitä on 1 tai 2 kesän aikana.[3]

RavintoMuokkaa

Hyönteissyöjä, jonka diettiin kuuluu myös hämähäkkejä ja muita pieniä selkärangattomia.

LähteetMuokkaa

  1. a b c BirdLife International: Acrocephalus paludicola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.12.2022. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.