Sangoulé Lamizana
Aboubakar Sangoulé Lamizana (31. joulukuuta 1916 Dianra, Touganin piiri – 26. toukokuuta 2005 Ouagadougou[1]) oli burkinalainen sotilas ja poliitikko. Hän toimi Ylä-Voltan (nykyisen Burkina Fason) presidenttinä vuosina 1966–1980.
Nuoruus ja sotilasura muokkaa
Sangoulé Lamizana syntyi maanviljelijäperheeseen nykyisessä Souroun provinssissa. Hänen vanhempansa olivat islaminuskoisia samoja. Isän kuoltua Lamizana kasvoi setänsä perheessä. Hän opiskeli Dédougoun alakoulussa ja Saint-Louisin keskikoulussa Senegalissa, jossa hän liittyi Ranskan siirtomaa-armeijaan vuonna 1936.[1]
Lamizana osallistui Indokiinan ja Algerian sotiin ja työskenteli vuosina 1956–1959 Norsunluurannikon kuvernöörin sotakabinetissa. Vuonna 1961 hänet ylennettiin majuriksi ja palkittiin kunnialegioonan jäsenyydellä. Samana vuonna Lamizana palasi Ylä-Voltaan, jossa presidentti Maurice Yaméogo antoi hänen tehtäväkseen maan asevoimien perustamisen. Lamizana toimi armeijan esikuntapäällikkönä, osallistui neuvotteluihin Ranskan joukkojen vetäytymisestä ja sai vuonna 1964 ylennyksen everstiluutnantiksi.[1]
Ylä-Voltan presidentti muokkaa
Maurice Yaméogon jouduttua luopumaan vallasta 3. tammikuuta 1966 Lamizanasta tuli Ylä-Voltan valtionpäämies. Hän lakkautti maan parlamentin, kielsi poliittisten puolueiden toiminnan ja perusti johtamansa sotilashallituksen, jossa hän toimi myös puolustus-, ulko- ja tiedotusministerinä. Vuonna 1967 hän ylensi itsensä prikaatikenraaliksi ja myöhemmin kenraaliksi.[1]
Lamizanan hallituksen tärkein tehtävä oli Ylä-Voltan taloudellisen ja poliittisen kriisin ratkaiseminen. Se noudatti tiukkaa finanssipolitiikkaa, joka auttoi tasapainottamaan valtion budjetin, mutta vähensi investointeja ja jarrutti maan taloudellista kehitystä. Maatalouden tilannetta vaikeutti vuosien 1968–1974 kuivuus. Yksityiskauppaa rajoitettiin ja teollisuus alistettiin valtion byrokratialle.[1]
Sisäpolitiikassaan Lamizana pyrki liittoutumaan armeijan upseerien, poliittisen eliitin, perinteisten päälliköiden, uskonnollisten johtajien ja ammatiliittojen kanssa. ”Voltalaistamispolitiikan” seurauksena oli hallitsevan luokan jakautuminen taloudellisista eduista kamppaileviksi ryhmiksi. Lamizanan tavoitteena oli ohjata ja valvoa siviileille annettua toimeenpanovaltaa, mikä aiheutti poliittista ja instituutionaalista epävakautta.[1]
Vuoden 1970 perustuslain mukaan Lamizana pysyi Ylä-Voltan presidenttinä vielä neljän vuoden ajan. Saman vuoden parlamenttivaaleissa enemmistön sai Ylä-Voltan demokraattinen liitto, jonka johtaja Gérard Kango Ouédraogo muodosti hallituksen. Presidentin, pääministerin ja kansalliskokouksen välinen kilpailu lamautti hallinnon, minkä seurauksena vuonna 1974 Lamizana lakkautti perustuslain, harjoitti parlamentin ja muodosti uuden sotilashallituksen. Vuonna 1975 presidentti ryhtyi pystyttämään yksipuoluejärjestelmää, mutta yleislakko pakotti hänet muodostamaan uuden siviilihallituksen. Vuonna 1977 hyväksyttiin uusi presidenttivaltainen perustuslaki, joka salli kolmen puolueen järjestelmän. Vuoden 1978 parlamenttivaaleissa yksikään puolue ei onnistunut saamaan enemistöä ja presidentinvaaleissa Lamizana voitti vastaehdokkaansa Macaire Ouédraogon vasta toisella kierroksella. Pääministeriksi hän nimitti demokraattisen liiton Joseph Conombon.[1]
Ulkopolitiikassa Lamizana paransi suhteita Ranskaan ja kannatti alueen valtioiden yhteistoimintaa. Félix Houphouët-Boignyn ystävänä tunnetun Maurice Yaméogon syrjäyttäminen vahingoitti suhteita Norsunluurannikkoon, ja maiden välit pysyivät kireinä 1970-luvun lopulle saakka.[1]
Syrjäyttäminen ja myöhemmät vaiheet muokkaa
Lamizanan kahta viimeistä vuotta leimasi maan hallituksen heikkous sekä opposition ja ammattiyhdistysliikkeen aktiivinen toiminta. Vuonna 1979 alkaneet lakot saavuttivat huippunsa seuraavan vuoden syksyllä, jolloin Ylä-Voltan talous oli suurelta osin laamaantunut. Saye Zerbon johtamat upseerit syrjäyttivät Lamizanan 25. marraskuuta 1980, ja Thomas Sankaran vallankaappauksen jälkeen vuonna 1983 hänet asetettiin syytteeseen valtion varojen kavaltamisesta. Oikeus totesi Lamizanan syyttömäksi tammikuussa 1984, minkä jälkeen hän vetäytyi politiikasta. [1]
Viimeisinä vuosinaan Lamizana toimi kansalaisjärjestöissä ja suoritti eräitä presidentti Blaise Compaorén antamia diplomaattisia tehtäviä. Hänen muistelmansa ilmestyivät vuonna 1999.[1]