Sanajumalanpalvelus

jumalanpalvelus, jossa ei ole ehtoollista

Sanajumalanpalvelus on seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus, jota voidaan viettää sekä sunnuntain tai muun pyhäpäivän pääjumalanpalveluksena että arkipäivän tai erityistilanteiden jumalanpalveluksena.[1]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalanpalvelusten kirjassa on sanajumalanpalveluksen kaava, jota voidaan käyttää sekä sunnuntain että muun pyhäpäivän pääjumalanpalveluksena. Se soveltuu myös arkipäivän tai erityistilanteiden jumalanpalvelukseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi nuorten jumalanpalvelukset, oppilaitosten ja puolustusvoimien jumalanpalvelukset, kirkkovuoden juhla-aikojen jumalanpalvelukset ja teemajumalanpalvelukset. Myös sanajumalanpalveluksessa seurakuntalaisille varataan mahdollisuus yksityiseen sielunhoitoon ja rippiin ennen jumalanpalvelusta tai sen jälkeen.[2]

Sanajumalanpalveluksen kaavaa käytetään myös kirkkojärjestyksen mainitsemassa erityistilanteessa, jossa pappi ei sairauden tai muun syyn vuoksi voi johtaa jumalanpalvelusta. Sanajumalanpalvelusta voidaan viettää myös messun kaavan mukaan jättämällä ehtoollisosa pois. Sanajumalanpalveluksessa keskitytään sanaan ja rukoukseen eikä siihen liity ehtoollisenviettoa. Sanajumalanpalveluksessa on siten tilaa keskittyä tavallista laajemmin Raamatun lukemiseen, saarnaan tai musiikilliseen toteutukseen. Sanajumalanpalveluksen kaava tarjoaa useita toteutusvaihtoehtoja.

Jumalanpalvelusten kirja sisältää erityisaineistoa kirkkovuoden juhla-aikojen sanajumalanpalveluksia varten. Tällaisia ovat mm hiljaisen viikon ja pitkäperjantain jumalanpalvelukset, pyhäinpäivän iltajumalanpalvelus sekä jouluaaton ja jouluaamun jumalanpalvelus. Sanajumalanpalvelukseen voidaan liittää myös sairaiden kohtaaminen ja heidän puolestaan rukoileminen, johon voidaan liittää Kirkollisten toimitusten kirjan mukainen öljyllä voiteleminen.[2]

Ruotsin kirkon kirkkokäsikirjassa sanajumalanpalvelus on nimeltään ”Jumalanpalvelus”. Se on jumalanpalvelus, jossa ei vietetä ehtoollista ja jossa kiinteitä kohtia on vähemmän kuin päämessussa ja sitä voidaan viettää seurakunnan pääjumalanpalveluksena. Sen järjestys seuraa päämessun järjestystä siten, että Kiitosateria (ehtoollisosa) jätetään pois.[3]

Sanajumalanpalvelus on kehittynyt reformaation ajan saarnajumalanpalveluksesta (saks. Predigtgottesdienst).[4] Myös katolisessa kirkossa on sitä vastaava jumalanpalvelus (saks.Wortgottesdienst tai Liturgie des Wortes).

Sanajumalanpalvelus Suomen ev. lut. kirkon jumalanpalvelusten kirjassa[1]

  • I Johdanto
    • Alkuvirsi
    • Alkusiunaus (Siunaus, Vuorotervehdys)
    • Johdantosanat
    • Yhteinen rippi (Synnintunnustus, Synninpäästö, Kiitosrukous)
    • Virsi
    • Päivän rukous
  • II Sana
  • III Rukous
  • IV Päätös
    • Ylistysvirsi
    • Siunaus ja Lähettäminen
    • Päätösmusiikki

LähteetMuokkaa

  1. a b Sanajumalanpalvelus kirkkokasikirja.fi. Viitattu 24.3.2021.
  2. a b Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 35,36. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8.
  3. Ruotsin kirkon Käsikirja Osa I Käännetty Ruotsin kirkon kirkolliskokouksen vuonna 2017 hyväksymästä kirkkokäsikirjasta, s. 13, 28, 28. Verbum Förlag, 2020. ISBN 978-91-525-3777-7.
  4. Jumalan kansan juhla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean välimietintö, s. 115. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon Sarja A 1992:1. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto, 1992.