Samuli Aikio
Samuli Aikio, saamelaisittain Luobbal Sámmol Sámmol[1] (11. toukokuuta 1937 Utsjoki – 31. elokuuta 2022 Utsjoki)[2] oli saamelainen kääntäjä, toimittaja ja tutkija.[3] Hän puhui äidinkielenään pohjoissaamea.[1] Hän on IBBY:n kunnialistalla (1980).[4]
Aikion vanhemmat olivat talollinen Samuli ja emäntä Kaarin Sofia Aikio. Hän kävi koulun Helsingin Munkkiniemessä ja suoritti sen jälkeen Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon aineinaan suomalais-ugrilainen kansatiede ja kielentutkimus. Hän työskenteli 1960-luvulla Suomen tietotoimistossa. Sittemmin hän oli päätoimittaja Sabmelaš-lehdessä, jonka toimituskuntaan hän liittyi 1967, sekä Helsingin yliopiston assistentti, Pohjoismaisen saamelaisinstituutin ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija ja myös apulaisprofessori Oulun yliopiston saamentutkimuksessa.[1][5]
Aikio on kirjoituksillaan oikaissut saamelaisuutta koskevia väärinkäsityksiä. Saamelaiskirjallisuutta esittelee Skabmatolak – Tulia kaamoksesta vuodelta 1974. Hänen merkittävin työnsä on kuitenkin saameksi julkaistu aineisto, esimerkiksi Saamenmaan menneistä ajoista ja kansan historiasta kertova Olbmot ovdal min, (’Ihmisiä ennen meitä’).[1]
Aikion poika on professori Ante Aikio.[1]
Teoksia muokkaa
- Lentonoidan poika (yhdessä vaimonsa Annukka Aikion kanssa)
- Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi
- Sabmelažžai maidnasak ja muihtalusak (suom. Lappalaisten satuja ja tarinoita)
- Olbmot ovdal min. Sámiid historjá 1700-logu rádjái. Ohcejohka: Girjegiisá, 1992. ISBN 951-8939-08-X. (pohjoissaameksi)
- Davvisámi báikenamat. Oktan čilgehusaiguin. Kárášjohka: ČálliidLágádus, 2017. ISBN 9788282632201. (pohjoissaameksi)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Tero Mustonen, Saamelaisten renessanssimies, Samuli Aikio, täyttää 80 vuotta 11.5.2017, Lumimuutos Osuuskunta, viitattu 24.10.2019
- ↑ Inarilainen, 14.9.2022, s. 7
- ↑ Taarna Valtonen: Luobbal Sámmol Sámmol, Samuli Aikio 1937–2022, Finnisch-Ugrische Forschungen, 2022, No 67 journal.fi. Viitattu 7.7.2023.
- ↑ Samuli Aikio, Kirjasampo.fi, viitattu 24.10.2019
- ↑ Jouni Kitti, Sapmelas-lehden historiaa, viitattu 24.10.2019