Sairaalasielunhoito

Sairaalasielunhoito on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestämää potilaiden, heidän läheistensä sekä sairaalan työntekijöiden auttamista, tukemista sekä lohduttamista terveyteen ja elämään kohdistuvissa muutoksissa.[1] Sairaalassa sielunhoitoa toteuttavat pääosin Sairaalapapit, jonka lisäksi sairaalasielunhoitajina voivat toimia myös Sairaaladiakonit, mutta tämä on harvinaisempaa. Sekä sairaalapapilla että -diakonilla tulee olla erityiskoulutus tehtävään. Sielunhoitajaa sitoo tiukka salassapitovelvollisuus, jonka johdosta myös kaikki käydyt keskustelut pysyvät luottamuksellisina.[2][3]

Sairaalasielunhoito käytännössäMuokkaa

Sairaalasielunhoitajan tehtävänä on vastata sairaan ja kärsivän henkisiin, hengellisiin ja elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin terapiaorientoituneella tuella tämän taustasta tai elämänkatsomuksesta riippumatta ja sairaalasielunhoitajalta edellytetäänkin laajaa eri uskontojen asiantuntemusta sekä terveydenhuollon etiikan tuntemista.[1][4] Sielunhoito toteutetaan yhteistyössä terveydenhuollon kanssa ja tarvittaessa sairaalasielunhoitaja osallistuu potilaan hoidon eettisten kysymysten pohdintaan. Sairaalasielunhoitaja osallistuu myös säännöllisesti terveydenhuollon työntekijöiden kouluttamiseen sekä työnohjaukseen.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b Sipola, Virpi: Kirkon sairaalasielunhoito. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 14.12.2020.
  2. 26.11.1993/1054 Kirkkolaki : 2 § Rippisalaisuus  Finlex – Oikeusministeriö . 26.11.1993 . Viitattu 14.12.2020.
  3. 21.5.1999/621 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta Finlex – Oikeusministeriö. 21.5.1999. Viitattu 14.12.2020.
  4. a b Sairaalasielunhoidon periaatteet 2011  (Sairaalasielunhoidon periaatteet on hyväksytty Kirkkohallituksen täysistunnossa 17.8.2011 ) Suomen evankelis-luterilainen kirkko . Viitattu 16.12.2020.