Saijō
Saijō (jap. 西条市, Saijō-shi) on Japanin kaupunki Shikokun saarella Ehimen prefektuurissa. Se sijaitsee prefektuurin itäosassa Seton sisämeren Hiuchinmeren rannikolla. Kaupungin pohjoisosat kuuluvat Dōzenin tasankoon, eteläosat nousevat Ishizuchivuorille, joiden korkein huippu Ishizuchi (1982 m) on koko Länsi-Japanin korkein vuori. Vuorilta kaupungin läpi mereen virtaavat Kamo- ja Nakayamajoet. Etelässä kaupunki rajautuu Kōchin prefektuuriin.[3][4] Saijōssa on 109 071 asukasta (lokakuussa 2019)[2] ja sen pinta-ala on 509,98 neliökilometriä.[1]
| Saijō (西条市) |
|
|---|---|
 Ishizuchivuori Saijōsta käsin |
|
 lippu |
 Symboli |
 Saijōn sijainti Ehimen prefektuurissa |
|
  Saijō |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Japani |
| Alue | Shikoku |
| Prefektuuri | Ehimen prefektuuri |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 509,98[1] km² |
| Väkiluku (10/2019) | 109 071[2] |
| – Väestötiheys | 213,9 as./km² |
Saijō kehittyi Edo-kaudella Saijōn daimiokunnan linnanaluskaupunkina ensin Hitotsuyanagi-klaanin ja myöhemmin vuodesta 1670 Matsudaira-klaanin hallinnassa. Kauden loppupuolelle mennessä paikkakunnalle syntyi kukoistava japaninpaperin tuotanto. 1900-luvulla Saijōsta kasvoi merkittävä teollisuuskaupunki, jonne sijoittui etenkin 1960-luvulta lähtien muun muassa elintarvike-, teräs-, laivanrakennus- ja elektroniikkateollisuutta sekä lämpövoimaloita. Teollisuus toimii erityisesti merenrannan laajoilla täyttömaa-alueilla. Sen lisäksi kaupungissa harjoitetaan riisin, vihannesten, hedelmien ja nori-merilevän viljelyä sekä kalastusta. Erityisesti ohran ja kakien (atagogaki) tuotantomäärät ovat maan suurimpia. Kaupunkioikeudet Saijōlle myönnettiin toisen maailmansodan keskellä vuonna 1941. Kaupunki laajeni huomattavasti vuonna 2005, kun siihen liitettiin Tōyon kaupunki sekä Komatsun ja Tanbaran maaseutukaupungit.[3][4][1]
Saijōssa on lukuisia lähteitä (uchinuki), minkä vuoksi sille on annettu lempinimi ”veden pääkaupunki” (mizu no miyako). Hyvälaatuisen veden ansiosta kaupunkiin kehittyi myös sitä hyödyntävää alkoholiteollisuutta. Saijōssa sijaitsee viisi Shikokun pyhiinvaellusreitin temppeliä: Yokomine-ji (temppeli nro. 60), Kōon-ji (temppeli nro. 61), Hōju-ji (temppeli nro. 62), Kichijō-ji (temppeli nro. 63) ja Maegami-ji (temppeli nro. 64). Merkittävä temppeli on myös ruskastaan tunnettu Kōryū-ji, jonka päähalli on rakennettu Muromachi-kauden alkupuolella. Muita nähtävyyksiä ovat Hōkoku-jin temppelin puutarha 1400-luvun puolivälistä, Saijō-festivaali paraateineen ja Ishizuchi-jinjan pyhäkkö. Kaupunki toimii lähtöpaikkana Ishizuchivuorelle suuntautuvalle retkeilylle ja sen eteläosat kuuluvat Ishizuchivuoren puolikansallispuistoon. Matkailijoita kaupunkiin houkuttelevat myös useat kuumat lähteet (onsen). Saijōta palvelee JR Shikokun Yosan-linja.[3][4][1]
Kuvia muokkaa
-
Ishizuchi-jinjan pyhäkön Kuchinomiya -
Yokomine-ji -
Kamojoki -
Vaunut Saijō-festivaalissa -
Ishizuchivuoren köysirata
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saijō Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin internetsivut (japaniksi)