Sadri Hamid
Sadri Hamid (صدرى حميد[2], synt. Sadretdin Badretdinov; 11. lokakuuta 1905 Nižni Novgorodin kuvernementti – 14. joulukuuta 1987 Helsinki)[3][4] oli Suomessa vaikuttanut tataarikirjailija-, runoilija- ja julkaisija. Hän oli serkkunsa Hasan Hamidullan lisäksi aktiivisimpia yhteisönsä tekijöitä.[5] Sadretdin "Sadri" Bädretdininpoika oli kotoisin Aktukin kylästä.[6]
| Sadri Hamid | |
|---|---|
| صدرى حميد | |
 Sadri Hamid sota-aikana. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Садретдин Бадретдинов صدرالدين بدرالدين 11. lokakuuta 1905 Aktuk, Sergatšin kihlakunta, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 14. joulukuuta 1987 (82 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Puoliso | Hayat (1920-2011)[1] |
| Sukulaiset | Hasan Hamidulla (serkku) |
Kirjallinen työ muokkaa
Hamidin ensimmäinen julkaisu oli sarja runokokoelmia nimeltään Defter (1945−1946). Hamidin erikoisuus oli humoristiset ja riimitellyt kronikat. Hän myös keräsi tataarilaisia sananlaskuja ja sanontoja. Hamid julkaisi kaksi kokoelmaa tataarin kielen sanoja ja lauseita valokopioituina vihkoina; Qušïmlï süzlär (1968) ja Tugan ildäge süzler (1973). Ne sisältävät noin 1,700 misääriläistä kansankielen fraasia.[5]
Hamid vastusti yhteisönsä keskuudessa tapahtuvaa muutosta, joka pyrki korvaamaan Arabian kirjamiston uudella latinan kirjaimistolla. Hän julkaisi vuosina 1972−1974 valokopioita, jotka esittivät "Arabian aakkosten rikkaan maailman". Ne olivat nimetty seuraavasti; Ğäühär häreflär, İzge häreflär, Altïn häreflär, Aräp härefläre, Brilyant häreflär, Enğe häreflär, Nurlï häreflär, Qur’an härefläre.[5]
Hamid julkaisi kahta lehteä vuodesta 1967. Ensimmäinen oli lyhytikäiseksi jäänyt Taviš. Seuraavaa lehteä, Ak yul, julkaistiin ainakin 63 numeroa, aina vuoteen 1977. Molemmissa lehdissä oli piirustuksilla kuvitettuja tarinoita, jotka käsittelivät turkkilaisten kansojen historiaa ja etnologiaa, riimikronikoita, sanaleikkejä, jne.[5]
Hamid oli mukana kulttuurityöntekijä Ymär Daherin ja kielitieteilijä Martti Räsäsen kanssa perustamassa Abdulla Tukain kulttuuriseuraa, jonka kautta järjestettiin yhteyksiä Suomen- ja Venäjän tataarien kesken Neuvostoaikana.[7]
Runoesimerkki: (suomeksi käännetty)[6]
»Syntejä meillä on lukemattomia, joillakin ulottuen polviin asti. Kohta kun kuolon hetkemme koittaa, ruumiimme lojuu pitkin pituuttaan, se hautaan, maan poveen kaivetaan. Siellä ei ole meillä mitään kerrottavaa. Jos enkelit sinne kohta tulevat, ja kysymyksiään meille sanelevat, ja vihaisina meitä raipoillaan ruokkivat, mitä vastaamme? - Sadri Hamid.»
Lähteet muokkaa
- ↑ Hautakivi, Helsingin islamilainen hautausmaa
- ↑ "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 15.12.1987, s. 4
- ↑ ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ a b c d Kadriye Bedretdin / Sabira Stahlberg: Journal of Endangered Languages dergipark.org.tr. 2021. Viitattu 12.6.2022.
- ↑ a b Leitzinger, Antero: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö. (Sisältää Hasan Hamidullan ”Yañaparin historian”. Suomentanut ja kommentoinut Fazile Nasretdin). Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3. (s. 83, 93)
- ↑ Juha Janhunen: Daher, Ymär (1910 - 1999) 2010. Kansallisbiografia. Viitattu 12.6.2022.