Sabotage (albumi)

Sabotage on englantilaisen heavy metal -yhtye Black Sabbathin heinäkuussa 1975 julkaistu kuudes studioalbumi. Albumin tekoa varjostivat entistä manageria vastaan käydyt oikeustoimet. Albumia pidetään viimeisenä alkuperäisen kokoonpanon klassikoksi luokiteltavana tuotoksena ja sen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Hole in the Sky” ja ”Symptom of the Universe”.

Sabotage Black Sabbath
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	Morgan Studios, Lontoo ja Bryssel, helmikuu-maaliskuu 1975
Julkaistu	28. heinäkuuta 1975 22. elokuuta 1975
Formaatti	LP, CD
Tuottaja(t)	Black Sabbath ja Mike Butcher
Tyylilaji	heavy metal, hard rock, progressiivinen rock
Kesto	43.44
Levy-yhtiö	NEMS Records Vertigo Warner Bros. Records
Listasijoitukset
6. (viikko 34/1975) 7. (syyskuu 1975) 9. (15. syyskuuta 1975) 28. (1975) 33. (20. syyskuuta 1975) 44. (1975)
Black Sabbathin muut julkaisut
Sabbath Bloody Sabbath 1973	Sabotage 1975	We Sold Our Soul for Rock 'n' Roll 1975

Taustaa

Hyvin vastaanotetun Sabbath Bloody Sabbath -albumin jälkeen yhtye esiintyi huhtikuussa 1974 yli 300 000 katsojaa vetäneellä, televisioidulla California Jam -festivaalilla. Yhtye oli yksi pääesiintyjistä Deep Purplen ja Emerson, Lake & Palmerin ohella. Ongelmat manageri Patrick Meehanin kanssa alkoivat näihin aikoihin, kun yhtye huomasi, että festivaalilta saadusta 250 000 dollarin palkkiosta maksettiin vain 1000 dollaria per muusikko ja managerifirman taloudenpito oli muutenkin hämärää.

Kitaristi Tony Iommi kertoo tilanteesta: "Aloimme ihmetellä, onko kukaan nähnyt tilejämme. Kukaan meistä ei tiennyt paljonko meillä oli rahaa, koska olimme saaneet aina kaiken mitä halusimme soittamalla Meehanille. Kun kysyimme Meehanilta rahoistamme, ohjasi hän meidät kirjanpitäjien luokse, jotka selittivät rahojen olevan verojen vuoksi ulkomaisilla tileillä. Myöhemmin selvisi, että nämä kirjanpitäjät olivat Meehanin palkollisia. Sitten paljastui, että managerisopimuksessamme oli vain meidän nimet, ei Meehanin, mikä vain pahensi asioita. Olimme niin sinisilmäisiä kaikesta. Halusimme vain soittaa ja päästä Amerikkaan, sen takia emme kyseenalaistaneet aluksi Meehanin toimia. Kun tahdoimme jotain, hän vain laittoi kymppitonnin tulemaan ja kaikki oli jälleen ruusuista. Aloimme katsoa nyt kaikkea toisesta kulmasta. Meehan oli ostellut levy-yhtiöitä, teki elokuvaprojekteja ja omisti rakennusfirman. Hänellä oli kaikenlaisia bisneksiä ja myös kaikenlaisia hämäriä tyyppejä pyöri kuvioissa. Sitten meille kerrottiin, että rahamme oli laitettu London Bank & County -pankkiin, joka meni nurin. Ja meidän rahamme sen mukana. Haastoimme lopulta Meehanin oikeuteen ja hän haastoi meidät, ja voitti lopulta. Lisäksi meitä painoi vielä entisen managerimme Jim Simpsonin tekemä oikeusjuttu, jossa hän syytti meitä sopimusrikosta. Tämä juttu käsiteltiin samoihin aikoihin ja Simpson sai korvaukset. Oikeusjuttujen aikana tapasimme monia juristeja ja kirjanpitäjiä, ja jouduimme itse hoitamaan asioita koska meillä ei ollut manageria. Oli hankala luottaa keneenkään ja päätimme yrittää manageroida itse itseämme."

Molempien osapuolten haastaessa toisensa yhtyeen loputkin varat jäädytettiin ja lisäksi yhtyeen jäsenten omaisuutta takavarikoitiin velkojen vuoksi. Lisäksi selvisi, että yhtyeen alkuaikojen kappaleiden oikeudet oli myyty Essex Music -nimiselle firmalle yhtyeen ulottumattomiin. Yhtyeen täytyi ruveta keikkailemaan entistä enemmän pystyäkseen maksamaan oikeuskuluja. Nämä tapahtumat tulivat myös leimaamaan Sabotage-albumin sisältöä.

Nauhoitukset ja materiaali

Albumi nauhoitettiin helmi-maaliskuussa 1975 edellisen albumin tapaan Lontoon Morgan-studioilla, tosin joitain nauhoituksia tehtiin Brysselissä. Iommi: "Vuoden 1975 alusta aloimme kirjoittaa ja treenata Sabotage-albumia varten. Albumin teko kesti ikuisuuden, koska olimme lähes joka päivä oikeudessa tai tapaamisissa lakimiesten kanssa. Meille sateli haasteita suoraan studioon entisiltä managereiltamme ja ties mistä. Se loppujen lopuksi tiivisti yhtyettä. Näiden tapahtumien vuoksi albumilla on 'The Writ' (suom. haaste) -niminen kappale ja albumin nimi on Sabotage".

Tuottajana toimi yhtye itse yhdessä Mike Butcherin kanssa. Kaikki kappaleet on merkitty yhtyeen nimiin ja sanoituksesta vastasi jälleen basisti Geezer Butler, osin yhdessä laulaja Ozzy Osbournen kanssa. Osbournen mukaan Sabotage-albumista alkoi Tony Iommin määräysvalta studiossa. Lisäksi laulajan mukaan albumia "pakerrettiin noin 4000 vuotta". On myös sanottu, että Iommin täydellisyyden tavoittelun myötä albumista tuli siihen mennessä yhtyeen kallein julkaisu. Iommi valottaa tilannetta: "Tuotimme itse albumin. Muu bändi tosin katosi monesti ja homma jäi minun ja nauhoittajan kontolle. Osallistuin entistä enemmän tuotantopuolisiin asioihin. Muut saivat osuutensa nopeasti purkkiin, mutta kitarajutut kestivät pitempään, joten jouduin muutenkin olemaan studiossa enemmän kuin muut. Se ei tosin minua haitannut". Musiikillisesti albumi on raskaampi ja tummasävyisempi kuin pari edeltävää studioalbumia.

Albumin avaa "Hole in the Sky", keskitempoinen kappale joka kulkee Iommin raskaan, monikerroksisen kitarariffin voimalla. Se on albumin tunnetuimpia kappaleita ja sen ovat levyttäneet myös muun muassa Pantera ja Machine Head. Kappale loppuu yllättäen ja ilman taukoa perässä tulee akustinen, lyhyt kitarainstrumentaali "Don't Start (Too Late)", joka sai nimensä tiettävästi nauhoittajan toistuvista "don't start! (suom. "älä aloita!)" -komennoista.

Sen perään myös suoraan alkaa "Symptom of the Universe", albumin kenties tunnetuin kappale. Kappaleen alkupuolisko menee nopealla tempolla ja se sisältää monia riffejä ja vaihdoksia. Sitä on sanottu myös ensimmäiseksi thrash metal- / progressive metal -kappaleeksi juuri sen thrash-henkisten ja teknisten riffien johdosta. Kappaleen loppuosa menee rauhallisemmin akustisen, jamihenkisen osuuden myötä. Iommi: "'Symptom of the Universe'a sanotaan ensimmäiseksi progressiiviseksi metalli-biisiksi, enkä väitä vastaan. Siinä on nopeatempoinen, dynaaminen osa jossa on jonkinverran erilaisia muuttujia." Lopun akustinen osio syntyi studiojammailun yhteydessä. Osbourne laulaa kappaleen, kuten myös muutkin albumin kappaleet erittäin korkealla äänialalla, ja tästä syystä albumin kappaleita ei juuri esitetä Sabbathin nykyisillä kiertueilla. Butler: "Yritämme aina saada Ozzyn laulamaan 'Symptom of the Universe'n, mutta hän ei koskaan suostu. Hän sanoo ettei yllä korkeisiin nuotteihin".

Pitkä "Megalomania" alkaa hitaalla, "aavemaisella" osuudella, mutta vaihtuu puolivälissä nopeampitempoiseksi, raskaan riffin myötä kulkevaksi kappaleeksi. Kappaleen kuluessa lauluosuuksissa käytetään erilaisia efektejä ja loppuosion aikana kappaletta säestetään mellotronilla.

"Thrill of it All" sisältää syntetisaattorilla säestetyn nopeatempoisen ja hieman gospel-vaikutteisen "iloisemman" osuuden. Kappaleen alun säkeistöt tosin menevät keskitempoisesti raskaan riffin myötä. Kappaleen sanoma on positiivinen ja siinä kehotetaan "unohtamaan ongelmat ja ottamaan elämästä ilo irti". Rumpali Bill Ward kertoo: "Loistavat sanat jälleen Geezerilta ja Ozzylta. Yhtye soittaa tiukasti yhteen siinä, ja kappaleessa on jälleen yllättäviä temponvaihdoksia." Iommin mukaan yhtyeellä oli nauhoitusvaikeuksia kappaleen aikana ja tämän vuoksi studioteknikko David Harris sai "sabotööri"-krediitin albumin kanteen.

Albumin toinen instrumentaali on mahtipontinen ja gootti-henkinen "Supertzar". Siinä Iommin raskasta riffiä säestää kuoro ja harpunsoittaja sekä Wardin marssimainen rumpukomppi. Iommi kertoo kappaleen synnystä: "Sävelsin 'Supertzar'-kappaleen kotonani mellotronilla, johon lisäsin sitten raskaan kitara-riffin. Vuokrasin studioon Lontoon filharmoonisen kuoron (English Chamber Choir), koska halusin oikean kuorotaustan kappaleeseen. Lisäksi studioon tuli naispuolinen harpunsoittaja. Kokemus oli uniikki: kuoro, harppu ja raskas heavy-riffi. Kaikki kuitenkin toimi loistavasti". Osbourne: "'Supertzar' oli uskomaton biisi. Muistan äänityspäivän elävästi: Morgan-studioilla saapuessani löysin äänityskopista 40-henkisen kuoron ja 86-vuotiaan harpunsoittajan. Kokoonpanon mekastus kuulosti siltä kuin Jumala olisi säveltänyt taustamusiikkia maailmanlopulle. En edes yrittänyt laulaa mitään sen mekkalan päälle". Kappaleesta tuli pitkäaikainen intro-nauha yhtyeen konsertteihin.

Singlenäkin julkaistu "Am I Going Insane (Radio)" edustaa albumin pop-henkisempää, kaupallisempaa suuntausta ja siinä on syntetisaattorin voimalla kulkeva riffi. Kappaleen kirjoittanut Osbourne kuvailee laulussa yhtyeen ja itsensä sen hetkisiä raskaita tunnelmia. Nimen perässä suluissa oleva "radio"-sana ei tarkoita, että kyseessä olisi fm-radiolle editoitu versio, vaan sana tulee englantilaisesta slangisanasta "radio-rental", jolla tarkoitetaan henkisesti sairasta ihmistä. Kappaleen lopussa kuullaan "sairasta" nauramista sekä vaikerrusta, joka tiettävästi oli vauvan itkua hidastettuna.

Kyseinen efekti yhdistyy suoraan Butlerin bassokuvion myötä albumin päättävään pitkään "The Writ" -kappaleeseen. Musiikillisesti kappale on yhtyeelle tyypillisen raskas sisältäen erilaisia osioita ja mm. kaksi kevyempää, cembalolla soitettua säkeistöä. Sanoituksellisesti kappale oli suora hyökkäys entistä manageria kohti. Ward: "'The Writ' -biisissä on kuultavissa kaikki se viha manageriamme kohtaan. Kyynisyys, petturuus, kusetus...kappale on suora haistatus häntä kohtaan". Osbourne oli tyytyväinen kappaleeseen: "'The Writ' -biisistä olen erityisen ylpeä. Kirjoitin lähes koko sanoituksen itse ja tuntui melkein kuin olisin avautunut psykiatrille. Kaikki Meehania kohtaan tuntemani viha ryöppysi ulos."

Useimmissa vinyyli- ja kasettipainoksissa sekä remasteroiduilla CD-versioilla kuullaan viimeisen kappaleen jälkeen n. 23 sekuntia kestävä, hyvin hiljaisella volyymillä nauhoitettu Osbournen ja Wardin "studiopelleily", jossa he laulavat pianon säestyksellä Nitty Gritty Dirt Bandin "Blow on a Jug" -kappaletta.

Kansitaide

Albumin kansitaide on herättänyt huomiota vuosien aikana. Rumpali Bill Ward: "Idea 'käänteisestä peilistä' tuli, kun keskustelin roudarimme Graham Wrightin kanssa. Luonnostelimme idean paperille ja muu yhtye hyväksyi sen. Ainoa mitä ei sovittu oli vaatetus, ja kannesta onkin sitten saatu kuulla loputtomia arvosteluja. Mutta mielestäni se on edelleen hyvä". Iommi: "Kansi on luultavasti yksi noloimmistamme. Bill lainasi punaiset sukkahousut vaimoltaan, ja Ozzy puki ylleen japanilaisen kimonon. Olemme saaneet kuulla kannesta jälkeenpäin."

Albumin julkaisu ja vastaanotto

Albumin julkaisi Pohjois-Amerikassa heinäkuussa 1975 Warner Bros. Britanniassa albumi julkaistiin kuukauden kuluttua, ja sen julkaisi siellä, ilmeisesti sopimuksellisista syistä, NEMS Records, joka oli entisen managerin Patrick Meehanin yhtiöitä. Muualla Euroopassa ja maailmassa albumin julkaisi Vertigo Records. "Am I Going Insane (Radio)" -kappale julkaistiin Britanniassa singlenä ilman suurempaa menestystä.

Edellisen Sabbath Bloody Sabbathin tavoin myös Sabotage sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Yhtyettä monesti aiemmin kritisoinut amerikkalainen Rolling Stone -lehti hehkutti albumia: "'Sabotage' ei ole vain yhtyeen paras sitten Paranoidin, vaan se voi olla jopa yhtyeen paras koskaan. Yhtyeen fanit rakastavat ilman muuta albumia ja jotka eivät ennen ole perustaneet yhtyeestä voivat kiinnostua siitä tämän myötä". Huolimatta hyvistä arvosteluista albumi jäi sijalle 28. Billboardin albumilistalla, mikä oli siihen mennessä yhtyeen huonoin sijoitus uudella mantereella. Uudet suuntaukset, kuten AOR, glam rock ja disco-musiikki olivat nousussa tuolloin Yhdysvalloissa ja perinteisten englantilaisten heavy rock -yhtyeiden suosio oli lievässä laskussa. Sabotage nousi Pohjois-Amerikassa kultalevyksi vasta vuonna 1997. Kotimaassa Britanniassa menestys oli parempaa ja albumi nousi top-10:een myyden kultaa lyhyessä ajassa.

Albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti kiertueelle kiertäen ensin Pohjois-Amerikkaa heinäkuusta syyskuun puoliväliin saakka. Tämän jälkeen yhtye aloitti Britannian ja Euroopan kiertueen, joka tosin jouduttiin keskeyttämään pariksi viikoksi Osbournen jouduttua moottoripyöräonnettomuuteen. Joulukuussa yhtye teki vielä muutaman keikan Pohjois-Amerikassa ja kiertue päättyi tammikuussa 1976 Hammersmith Odeonin konserttiin Lontooseen. Kiertueella uudelta albumilta soitettiin kappaleet "Hole in the Sky", "Symptom of the Universe" ja "Megalomania". Koska yhtyeen parilla tuoreimmalla albumilla oli jo enemmänkin kosketinsoitinosuuksia, otettiin kiertueelle mukaan ulkopuolinen kosketinsoittaja, muiden jäsenten tapaan Birminghamista kotoisin oleva Gerald "Jezz" Woodroffe.

Albumin nykyinen arvostus

Sabotagea pidetään yleisesti Black Sabbathin alkuperäiskokoonpanon viimeisenä klassikoksi luokiteltavana albumina. Se on saanut pääosin positiivista kritiikkiä tämän päivän mediassa. "Albumi on viimeinen yhtyeen legendaarisesta "kuuden suorasta", tosin vähiten arvostettu", kirjoittaa Allmusic.com-sivuston arvostelija ja viittaa yhtyeen kuuteen ensimmäiseen studioalbumiin. Sputnik Music -sivuston arvostelija pitää albumista: "Sabotage on miellyttävä albumi ja se muistetaan yhtenä yhtyeen parhaista suorituksista. Kaikkien heavy metal -fanien tulisi kuunnella tämä albumi".

Yhtyeen sisällä mielipiteet albumista ovat olleet kaksijakoisia. Iommi: "Olisimme voineet jatkaa kokeiluja ja käyttää orkestereita ja tulla vieläkin teknisemmiksi. Päätimme kuitenkin tehdä perinteisen rock-albumin. Sabbath Bloody Sabbath ei ollut sellainen. Sabotagella soundi oli edellistä albumia raskaampi. Sen luultavasti aiheutti tuolloinen tilanne oikeusjuttuineen ja manageriongelmineen. Sabotage möi hyvin mutta ei niin hyvin kuin edelliset albumit". Osbournen mukaan "Sabotagella yritimme olla sitä mitä emme olleet. Kaikkea muuta kuin 'pahoja' ja 'saatanallisia'. Emme pysyneet juurillamme".

CD-julkaisut

Albumi on viimeinen vuosina 1970–1978 tehdyistä alkuperäiskokoonpanon albumeista, joista on tehty useampi CD-painos. Vertigo ja Warner Bros julkaisivat 1980-luvulla omat painoksensa ja Euroopassa mm. Castle Communications on julkaissut albumista useita painoksia. Vuoden 1986 versiossa bonuksena oli "Sweet Leaf" -kappaleen liveversio, joka oli otettu vuoden 1980 epäviralliselta Live at Last -albumilta. Ensimmäinen remasteroitu versio julkaistiin vuonna 1996 Castlen Essential-merkillä. Pohjois-Amerikassa Rhino Records julkaisi albumin vuonna 2004 Black Box -paketissa yhdessä muitten vuosina 1970–1978 julkaistujen albumien kanssa. Vuonna 2009 Universal Music Group julkaisi albumista uuden remasteroidun version. Remasteroidut versiot eivät sisällä bonus-materiaalia.

Albumista julkaistiin Super Deluxe-versio kesäkuussa 2021. Varsinaisen albumin lisäksi se sisältää kokonaisen live-konsertin vuoden 1975 kiertueelta. 16 live-kappaleesta 13 on virallisesti ennenjulkaisemattomia. Versio sisältää myös singlen "Am I Going Insane (Radio)" (single edit) / "Hole in the Sky".

Kappaleet

A-puoli
Nro	Nimi	Kesto
1.	Hole in the Sky	4.00
2.	Don't Start (Too Late) (instrumentaali)	0.49
3.	Symptom of the Universe	6.29
4.	Megalomania	9.46

B-puoli
Nro	Nimi	Kesto
5.	The Thrill of It All	5.56
6.	Supertzar (kuoro-instrumentaali)	3.44
7.	Am I Going Insane (Radio)	4.17
8.	The Writ	8.46

• "Blow on a Jug" on n. 23 sekunnin pituinen Bill Wardin ja Ozzy Osbournen tulkinta kyseisestä Nitty Gritty Dirt Bandin kappaleesta. Se ei ole kaikissa albumin painoksissa eikä sitä listata albumin kansiteksteissä.

2021 Super Deluxe

CD 1 - Original Album Remastered

1. Hole in the Sky
2. Don’t Start (Too Late)
3. Symptom Of The Universe
4. Megalomania
5. Thrill Of It All
6. Supertzar
7. Am I Going Insane (Radio)
8. The Writ

CD 2 - North American Tour Live '75

1. Supertzar / Killing Yourself To Live *
2. Hole In The Sky
3. Snowblind *
4. Symptom Of The Universe
5. War Pigs *
6. Megalomania
7. Sabbra Cadabra *
8. Jam 1 including guitar solo *
9. Jam 2 including drum solo *
10. Supernaut *
11. Iron Man *

CD 3 - North American Tour Live '75

1. Guitar Solo including excerpts of “Orchid” and “Rock ’n’ Roll Doctor *
2. Black Sabbath *
3. Spiral Architect *
4. Embryo”/“Children Of The Grave *
5. Paranoid *

CD 4 - Am I Going Insane single

1. Am I Going Insane (Radio) – Single Edit
2. Hole In The Sky

• Tähdellä merkityt kappaleet ennenjulkaisemattomia. Merkitsemättömät live-kappaleet julkaistiin aiemmin Past Lives-kokoelmalla
• Myös 5-lp versio julkaistiin, jossa kappaleet on jaoteltu hieman erilailla levypuoliskojen mukaan ja singlestä on 7" japanilaisen version uusintapainos

Singlejulkaisu

”Am I Going Insane? (Radio)” (1975, NEMS Records, 6165 300, UK)

A: Am I Going Insane? (Radio) – 4.15 (säv. Black Sabbath) B: Hole in the Sky – 4.00 (säv. Black Sabbath)

Kokoonpano

• Ozzy Osbourne – laulu
• Tony Iommi – kitara, piano, kosketinsoittimet, urut, harppu
• Geezer Butler – basso
• Bill Ward – rummut, perkussiot

ja

• English Chamber Choir sovittajana Will Malone kappaleessa "Supertzar"

Tuotanto

• Black Sabbath ja Mike Butcher – tuottaja
• Mike Butcher ja Robin Black – nauhoitus
• David Harris – nauhakäsittelijä ja "sabotööri"

Arvostelut

Sputnik Music Allmusic linkki Progarchives linkki Korroosio.fi linkki[vanhentunut linkki]

Metal Observer 10/10 linkki Ultimate Guitar 9.1 linkki Mark Prindle 8/10 linkki Rolling Stone (kehuva)

Julkaisuhistoria

• 1975: NEMS 9119-001 (UK, LP)
• 1975: Warner Bros BS-2822 (US, LP)
• 1975: Vertigo 6366-115 (EU, LP)
• 1980: NEMS NEL-6018 (EU, LP)
• 1986: Castle CLACD-202 (UK, CD)
• 1986: Castle NELCD-6018 (UK, CD, "Sweet Leaf" -live bonuksena)
• 1987: Vertigo 832-706-2 (EU, CD)
• 1987: Warner Bros CD-2822 (US, CD, ei "Blow on a Jug" -kappaletta lopussa)
• 1996: Essential ESMCD306 (UK, CD, remasteroitu)
• 2004: Sanctuary SMRCD036 (UK, CD, remasteroitu)
• 2004: Rhino R2 73923-F (US, CD, osana Black Box -boksia)
• 2009: Universal 2716664 (UK/EU, CD, remasteroitu)
• 2021: BMG (EU) / Rhino/Warner (US) (Super Deluxe)

Aiheesta muualla

• Sabotage (albumi) Discogsissa. (englanniksi)
• Albumi Sabotage (albumi) Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)