Səxibgərəy Səyetğaliyev
Sahib-Garei Saidgalijevitš Said-Galijev (ven. Са́хиб-Га́рей Саидгалиевич Са́ид-Га́лиев, tat. Сәхибгәрәй Сәетгали улы Сәетгалиев, Səxibgərəy Səyetğali ulı Səyetğaliyev; 6. maaliskuuta 1894 – 29. lokakuuta 1938) oli tataarilainen vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko.
Sahib-Garei Said-Galijev | |
---|---|
Сахиб-Гарей Саид-Галиев Сәхибгәрәй Сәетгалиев Səxibgərəy Səyetğaliyev |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. maaliskuuta 1894 Ufa, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 29. lokakuuta 1938 (44 vuotta) Moskova, Venäjän SFNT |
Poliitikko | |
Puolue | VSDTP , NKP, (bolsevikit) |
Asema |
kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja; |
Elämäkerta
muokkaaSaid-Galijev (Säyetğaliyev) syntyi työläisperheeseen Ufassa vuonna 1894. Hänet värvättiin armeijaan vuonna 1915 ja seuraavana vuonna Said-Galijev liittyi VSDTP:n riveihin Jekaterinburgissa.[1]
Helmikuun vallankumouksen (1917) jälkeen hänestä tuli rykmenttikomitean- ja Jekaterinburgin Neuvoston jäsen sekä muslimisotilaiden varuskuntakomitean puheenjohtaja. Maaliskuussa 1917 Said-Galijev liittyi bolševikkeihin. Heinäkuusta hän toimi Uralin alueellisen muslimineuvoston puheenjohtaja ja seuraavat kaksi vuotta hän oli Kazanin neuvoston kansallisuuksien komissaari, Ufan maakuntakomitean tataari-baškiiritoimiston jäsen ja muslimien sotilaspoliittisten kurssien opettaja Keski-Muslimien sotilaskollegion poliittisella osastolla. Marraskuussa 1919 hän toimi edustajana idän kansojen kommunististen järjestöjen 2. kokovenäläisessä kongressissa sekä tuli valituksi kommunistisen puolueen keskuskomitean alaisuudessa toimivan CONV:n keskustoimiston puheenjohtajaksi.[2]
Vuonna 1920 Galievista tuli Tataarien ASNT:n vallankumouskomitean puheenjohtaja. Vuosina 1920–1922 hän oli kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja. Said-Galijevin toimiessa puheenjohtajana häntä vastaan tehtiin salamurhayritys.[3]
Vuosina 1921–1924 Said-Galijev oli Krimin ASNT:n kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja. 30. joulukuuta 1921 hänestä tuli Venäjän SFNT:n täysivaltaisen valtuuskunnan jäsen Neuvostoliiton ensimmäisessä liittokokouksessa, joka allekirjoitti Neuvostoliiton perustamissopimuksen.[4]
Vuonna 1924 Said-Galijev lähetettiin Moskovaan. Vuosina 1924–1925 hän oli keskusvalvontakomitean jäsen. Vuodet 1924–1926 hän työskenteli Neuvostoliiton työläisten ja talonpoikien tarkastusviraston kansankomissariaatissa, 1928–1931 hän oli Teplo i Sila -rahaston (Moskova) varajohtaja ja johtaja. Vuosina 1931–1933 Said-Galijev oli Neuvostoliiton Työn kansankomissariaatin hallituksen jäsen. Vuodesta 1933 hän työskenteli Neuvostoliiton viestintäreittien kansankomissariaatissa.[2]
Said-Galijev oli kommunistisen internationaalin toisen- ja kolmannen kongressin elegaatti. Hänet valittiin koko Venäjän keskuskomitean ja Neuvostoliiton keskuskomitean jäseneksi.[1]
Stalinin vainojen aikaan Said-Galijev pidätettiin vuonna 1938 ja tuomittiin kuolemaan. Hänet teloitettiin 29. lokakuuta 1938. Said-Galijev rehabilitoitiin vuonna 1955.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Саид-Галиев Сахибгарей Саидгалиевич tatarica.org.
- ↑ a b Саїд-Галієв Сахиб-гару vseslova.com.ua. Arkistoitu 22.12.2016. Viitattu 21.9.2023.
- ↑ ЦК РКП(б)–ВКП(б) и национальный вопрос. Книга 1. 1918–1933 гг.. — М.: РОССПЭН, 2005. — С. 42.
- ↑ Шамил Гаффаров ТАССР Халык Комиссарлары Советының беренче Рәисе каберенә чәчәкләр салды vatantat.ru. Arkistoitu 19.2.2022. Viitattu 21.9.2023.