Säiläkirjoitus

Säiläkirjoitukset ovat kirjoitusta miekkojen lappeessa. Säiläkirjoituksia oli suhteellisen usein keskiaikaisissa eurooppalaisissa miekoissa.

Ulfberht-miekan säiläkirjoitus.

Yleisin säiläkirjoitus lienee ULFBERTH muunnoksineen. Se oli keskieurooppalaisen Ulfberht-miekkojen valmistajan käyttämä säiläkirjoitus, jota voitaisiin jopa verrata nykyaikaiseen tuotemerkkiin. Toinen yleinen säiläkirjoitus on IN NOMINE DOMINI, usein lyhennettynä. Se on latinaa ja tarkoittaa 'Jumalan nimessä'. Nekin sepät, jotka eivät osanneet kirjoittaa, saattoivat jäljitellä tekemiinsä miekkoihin säiläkirjoituksia. He ovat voineet kuvitella kirjaimet onnea tuoviksi taikamerkeiksi. Tämä voi selittää sen, ettei kaikkia säiläkirjoituksia ole voitu tulkita. Myös miekan huono kunto vaikeuttaa merkkien tunnistamista.

Kirjoitus upotettiin lappeeseen joko raudasta tai hopeasta tehdyillä juovilla. Näitä sanotaan säilämerkeiksi tai säiläkirjoituksiksi. Ensimmäisiä rautaisia säilämerkkejä alkoi ilmaantua jo Suomessa merovingiajan lopulla ja ne yleistyivät 900-luvulla. Viikinkiajalla miekoissa oli monenlaisia kirjoituksia, kuten seppien nimiä, geometrisia tai symbolisia kuvioita ja epäsäännöllisiä merkkiyhdistelmiä. Rautaiset säilämerkit alkoivat 1000-luvulla olla epäsuosittuja ja tilalle tulivat kupariset, hopeaiset ja jopa kultaiset merkit.

Muslimeilla on ollut samalla tekniikalla tehtyjä Koraanin säkeitä sapeleissaan. Nykyaikaisissa puukoissa voi olla lappeessa tekijän tunnus.

Aiheesta muualla

• Kalmistopiiri: Uusi väitöstutkimus: rautakauden laatumiekat eivät olleetkaan tuontitavaraa Manner-Euroopasta, 30.1.2016, viitattu 31.3.2016
• Moilanen, Mikko: Marks of Fire, Value and Faith – Swords with Ferrous Inlays in Finland (Doctoral thesis). Archaeologia Medii Aevi Finlandiae, 2015, nro XXI. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura. ISSN 1236-5882 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 31.3.2016. (englanniksi)