Wikipedia

Sääskelä

Sääskelä[1] (ven. Ся́ськелево, Sjaskelevo) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängöllä[2] 15 kilometriä Hatsinasta[3] länteen. Kylässä on 1 900 ja kunnassa 4 900 asukasta (vuonna 2011)[4].

Sääskelä
Сяськелево, Sjaskelevo
lippu
lippu

Sääskelä

Koordinaatit: 59°33′9″N, 29°50′34″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Hatsinan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 168,21 km²
Väkiluku (2011) 4 900









Sääskelän kunta Hatsinan piirin kartalla.

Maantiede ja asutus muokkaa

Sääskelän kunnan pinta-ala on 168,21 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu idässä Hatsinan piirin Puutostin, kaakossa Voiskovitsan ja etelässä Jelisavettinan kuntiin sekä lännessä Leningradin alueen Volossovan ja pohjoisessa Lomonosovin piireihin[6]. Pinta-alasta 55,5 % on metsää, 37,1 % maatalousmaata ja 5,8 % asuinaluetta[7].

Pinnanmuodostukseltaan alue on koillista kohti laskeutuvaa heikosti kumpuilevaa moreenitasankoa. Kunnassa ei ole luonnollisia vesistöjä. Karsti-ilmiöt ovat yleisiä.[2] Hyötykaivannaisiin kuuluvat fosforiitti, dolomiitti, hiekka ja turve[8].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 20 kylää: Akkala (ven. Akkolovo), Hinnautio eli Hynnänautio (Fjunatovo), Kolmikanta eli Pieni-Ontrova (Maloje Ondrovo), Kouhia (Kastino), Muttala eli Tikansalo (Muttolovo), Ontrova (Bolšoje Ondrovo), Peräjärvi (Perejarovo), Pitkälä (Pitkelevo), Repola (Rebolovo), Roksova (Krokševo), Ronila (Ronilovo), Savonkylä eli Kastinan Pöllä (Savankjulja), Suo-Tukenitsa (Tuganitsy), Sääpinä (Žabino), Toivari (Toivorovo), Uusi-Niiskovitsa (Novyje Nizkovitsy), Vanha-Niiskovitsa (Staryje Nizkovitsy), Voiskovitsa, Vohkana (Vohonovo) ja Vuitti (Vytti)[6][9]. Sääskelän jälkeen toiseksi suurin asutuskeskus on 800 hengen Sääpinä[4]. Kunnan alueella on kolme suurta puutarha-aluetta, joissa on yhteensä lähes 4 000 palstaa[10].

Historia muokkaa

Ennen toista maailmansotaa seudulla asui etupäässä inkerinsuomalaisia. Eräissä kylissä oli myös inkerikkoja, venäläisiä ja virolaisia. Luterilaiset kuuluivat Kupanitsan, Skuoritsan ja Spankkovan seurakuntiin.[11][12]

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Tärkein liikenneväylä on Sääskelän kautta kulkeva Kirovskin, Namkun, Hatsinan ja Haisevaisin välinen maantie A120. Kunnan pohjoisrajalla kulkee Pietarin ja Tallinnan välinen valtatie M11 ja itäpuolitse Pietarista Hatsinan kautta Pihkovaan johtava valtatie M20.[3] Sääskelästä on neljä linja-autoreittiä Hatsinaan[13]. Vohkanan pohjoispuolella on käytöstä poistettu pienkoneiden kiitotie.[14]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat maa- ja metsätalous (64,8 %) sekä hallinto ja erilaiset julkiset palvelut. Noin puolet työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella.[15] Maataloutta edustavat maidon ja sianlihan tuotantoon erikoistunut Hatsinan piirin suurin maatalousyritys Plamja, maitoa ja lihaa tuottava Bolševikin karjatila, 48 yksityistilaa ja 1 400 asukkaiden palstaviljelmää. Aikaisemmin toiminut lihanjalostamo sulki ovensa vuonna 2010.[16]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, posti, pankki, joukko kauppoja ja kahvila. Eräitä palveluja on myös Sääpinässä ja muissa kylissä.[17] Sääpinässä ja Vohkanassa on vuonna 2008 rakennetut ortodoksiset kirkot[18].

Nähtävyydet ja matkailu muokkaa

Seudulta on löydetty useita keskiaikaisia hautapaikkoja. Entisistä kartanoista on suojeltu vain Hinnaution puistoalue. Historialliset kohteet liittyvät Venäjän kansalaissotaan ja toiseen maailmansotaan.[19] Matkailupalveluja ei ole[20].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 215. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. ↑ a b Projekt, s. 21.
  3. ↑ a b Projekt, s. 48.
  4. ↑ a b Projekt, s. 29
  5. ↑ Projekt, s. 12.
  6. ↑ a b Projekt, s. 11.
  7. ↑ Projekt, s. 23–24.
  8. ↑ Projekt, s. 23.
  9. ↑ Suomenkieliset nimet: Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta. Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  10. ↑ Projekt, s. 46.
  11. ↑ Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta (seurakunta- ja kyläluettelo). Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  12. ↑ Mustonen, Juuso: Inkerin suomalaiset seurakunnat. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  13. ↑ Projekt, s. 16.
  14. ↑ Projekt, s. 50.
  15. ↑ Projekt, s. 31–32.
  16. ↑ Projekt, s. 34.
  17. ↑ Projekt, s. 36–41.
  18. ↑ Projekt, s. 43.
  19. ↑ Projekt, s. 60–62, 148–150.
  20. ↑ Projekt, s. 47.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sääskelä&oldid=21824808”