Ruokonata
Ruokonata eli ruokoraiheinä (Festuca arundinacea, syn. Schedonorus arundinaceus) on tuulipölytteinen, monivuotinen heinäkasvi jota käytetään rehuseoksissa.[1] Suomessa lajista kasvaa kaksi eri muunnosta, rehukasvina viljelty rehuruokonata Festuca arundinacea var. aspera ja Etelä-Suomessa merenranoilla niityillä ja kivikkorannoilla alkuperäisenä meriruokonata Festuca arundinacea var. arundinacea.[2]
| Ruokonata | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Nadat Festuca |
| Laji: | arundinacea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Festuca arundinacea |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Ruokonata on 60-150 cm korkea, muistuttaa lähisukulaistaan nurminataa, mutta kookkaampi ja sen lehdet ovat leveämmät, noin 5–10 mm, lehtilapa voi olla 40 cm, meriruokonadalla tavallisesti harmaanvihreät. Lehtitupen laidoissa nuorena harvakarvaiset korvakkeet. Kukinto on röyhy, alimmat nivelessä yleensä samanpituisia 4 haaraa joista 3–10 tähkylää. Tähkylät yleensä 8–15 mm leveitä, 3–8 kukkaa, vihne 1–3 mm. Tähkylä lyhyempi ja harvempikukkainen kuin nurminadalla. Suomessa luonnonkanta kärkivihneellinen, vihneettömiä lajikkeitakin esiintyy. Tähkylä lyhyempi ja harvempikukkainen kuin nurminadalla. Suomessa luonnonkanta kärkivihneellinen, vihneettömiä lajikkeita esiintyy. Jyvä liisteellinen.[1][3][2][4]
Ruokonadan juuret tunkeutuvat syvemmälle maaperään kuin nurminadan, jopa kahden ja puolen metrin syvyyteen.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Iso-Britannia, Keski-Euroopan korkeudella aina Aasiaan asti, Välimeren ympäristö. Pohjois-Amerikassa ei alun perin luonnonvaraisena.[6]
Suomessa merenrantakasvi merenrantaniityillä, tuoreilla ja kosteilla niityillä sekä satamissa. Nykyisin kasvatetaan myös nurmiheinänä. Pelloilta karanneita yksilöitä löytyy myös joutomailta ja tienvarsilta.[7]
Käyttö muokkaa
Ruokonataa viljellään paljon Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa.[8] Se on yleistymässä Pohjoismaissa, kun on kehitetty talvea kestäviä lajikkeita. Uusia lajikkeiden kehityksen jälkeen ruokonataa käytetään rehuseoksissa, koska se kasvaa nopeasti, talvehtii hyvin ja tuottaa suuren sadon.[9] Syvälle ulottuvan juuriston takia se kestää kuivia kausia.[5]
Kuvia muokkaa
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet muokkaa
- Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 10. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
- Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Ruokonata Schedonorus arundinaceus pinkka.helsinki.fi. Viitattu 8.11.2017.
- ↑ a b Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. s. 10. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
- ↑ Ruokonata (Schedonorus arundinaceus) - Hedelmä ja siemen pinkka.helsinki.fi. Viitattu 08.11.2017.
- ↑ Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
- ↑ a b Juuristotietopaketti - Juuret maan rakenteen parantajina (pdf) doria.fi. Viitattu 8.11.2017.
- ↑ Den virtuella floran: Rörsvingel (Festuca arundinacea) linnaeus.nrm.se. Viitattu 6.11.2017.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Ruokonadan (Schedonorus arundinaceus) levinneisyys Suomessa Viitattu 8.11.2017.
- ↑ Nurmisiemenviljelyn tietopalvelu Viitattu 8.11.2017.
- ↑ Naturcom Oy: Ruokonata Viitattu 8.11.2017.