Royal Exchange (Lontoo)

Royal Exchange on historiallinen kauppakeskus Lontoon Cityssä, Bank Junctionin itälaidalla. Uusklassisen rakennuksen suunnitteli arkkitehti William Tite, ja se valmistui vuonna 1844. Paikalla on ollut kaksi muutakin Royal Exchange -nimistä rakennusta, joista molemmat tuhoutuivat tulipalossa. Nykyinen rakennus suojeltiin Grade I -luokan kohteena 1950.

Royal Exchange
Sijainti	Lontoon City, Yhdistynyt kuningaskunta
Koordinaatit	51.513611111111°N 0.087222222222222°W / 51.513611111111; -0.087222222222222
Rakennustyyppi	Rakennus
Rakennusmateriaali	Portlandkivi
Tyylisuunta	Uusklassinen arkkitehtuuri
Suunnittelija	William Tite (en)
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Thomas Gresham rakennutti ensimmäisen Royal Exchangen kokoontumispaikaksi kauppiaille, ja kuningatar Elisabet vihki sen käyttöön vuonna 1571. Huonotapaisina pidettyjä pörssimeklareita ei kuitenkaan päästetty aluksi rakennukseen ja he joutuivat käymään kauppaa muualla 1600-luvun ajan. Kaupankäynti osakkeilla lopetettiin rakennuksessa toisen maailmansodan myötä eikä sitä aloitettu koskaan uudelleen. Nykyään rakennus toimii kauppakeskuksena, jossa on luksustuotteiden myymälöitä ja kalliita ravintoloita, esimerkiksi Fortnum & Mason.

Koko historiansa ajan Royal Exchangen portailta on luettu kuninkaallisia kuulutuksia – viimeksi 10. syyskuuta 2022, kun Charles III julistettiin kuninkaaksi.

Historia

Ensimmäinen Royal Exchange, Wenzel Hollar (1644).

Kauppias Thomas Gresham perusti Royal Exchangen yleisen kaupankäynnin keskukseksi 1566 ja otti siihen mallia Antwerpenin pörssistä, jossa hän oli toiminut hovin asiamiehenä. Rakennuksen sisäpihasta tuli kokoontumispaikka kansainvälistä kauppaa harjoittaville liikemiehille, jotka saattoivat vaihtaa siellä uutisia saapuvista rahtilaivoista ja käydä kauppaa hyödykkeillä.

Ylempiin kerroksiin Gresham avasi vähittäiskauppaan erikoistuneita puoteja ja tuli luoneeksi Britannian ensimmäisen ostoskeskuksen, siihen saakka puoteja kun oli ollut lähinnä käsityöläisten verstaiden yhteydessä. Kuningatar Elisabet vihki rakennuksen käyttöön 1571 ja mieltyi siihen niin, että myönsi sille kuninkaallisen arvonimen ja luvan myydä alkoholijuomia.

Alkuperäinen Royal Exchange tuhoutui Lontoon suuressa palossa 1666. Cityn kaupunginarkkitehti Edward Jerman suunnitteli tilalle uuden barokkityylisen rakennuksen, joka valmistui 1669. Jälleenvakuutusyhtiö Lloyd’s of London muutti rakennukseen 1770-luvulla ja pysyi sen tiloissa vuoteen 1928 saakka.

Toinen Royal Exchange, Thomas Bowles (1751).

Vuonna 1838 myös toinen Royal Exchange tuhoutui tulipalossa, joka oli saanut ilmeisesti alkunsa ylikuumentuneesta uunista. Kolmannen pörssirakennuksen suunnitelmasta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti Sir William Tite. Uuden rakennuksen pohjakaava oli samankaltainen kuin ensimmäisessä rakennuksessa mutta siihen oli lisätty mahtipontinen kahdeksanpylväinen sisäänkäynti, joka oli saanut vaikutteita Rooman Pantheonista. Kuningatar Viktoria vihki rakennuksen käyttöön 1844.

Kaupankäynti hiljeni Royal Exchangessa toisen maailmansodan ajaksi, ja rakennus kärsi vaurioita Lontoon pommituksissa 1941. Sodan jälkeen kaupankäynti siirtyi muualle ja rakennus jäi tyhjilleen kymmeniksi vuosiksi. Mermaid Theatre esiintyi sen sisäpihalla vuosina 1953–1959 mutta jatkoi sitten toimintaansa Puddle Dockilla Blackfriarsissa.

Johdannaispörssi London International Financial Futures and Options Exchange toimi rakennuksen tiloissa 1982–1991 ennen siirtymistään Cannon Streetille. Tänä aikana huonokuntoiseksi päässyt viktorianaikainen katto uusittiin ja rakennukseen lisättiin kaksi toimistokerrosta. Vuonna 2001 Royal Exchange muutettiin ylelliseksi ostos- ja ravintolakeskukseksi, joka se on siitä pitäen ollut.

Arkkitehtuuri

Ilmakuvassa Royal Exhangesta näkyvät itäpäädyn torni tuuliviireineen ja sisäpihan ylle rakennettu moderni lasikatto.

Nykyinen Royal Exchange rakennettiin vuosina 1841–1844 William Titen suunnitelmien pohjalta. Se on portlandkivellä päällystetty uusklassinen rakennus, jonka pohjapiirros mukailee kahta aikaisempaa rakennusta. Siihen kuuluu kaksi kerrosta ja arkadien ympäröimä sisäpiha.

Länsijulkisivun edessä on kahdeksanpylväinen portiikki, jonka yllä kohoaa reliefein koristeltu tympanon. Portiikin takaa johtaa kolme tynnyriholvilla katettua kaarikäytävää sisäpihalle. Myös rakennuksen takapuolella on portiikki, joka koostuu neljästä puolipylväästä. Sen yläpuolella on Thomas Greshamin patsaalla ja lanternilla koristeltu torni. Tornin huipulla on kullattu tuuliviiri, joka esittää heinäsirkkaa, Greshamin suvun tunnuseläintä.

Rakennuksen sivustoilla ja takapuolella seinäpintaa jäsentävät pilasterit, joiden väliin jäävissä holvikaarissa on liiketiloja. Niin pohjois-, itä- kuin eteläsivustallakin on keskimmäisen holvikaaren kohdalla koristeellinen ovisyvennys. Holvikaaret muodostavat arkadin, jonka yläpuolella on mezzanino (puolikerros) ja koristeellisia ikkunoita. Rakennuksen laella on balustradin ympäröimä attikakerros.

Fortnum & Masonin baari Royal Exchangen sisäpihalla (2019).

Royal Exchangen sisätiloihin kuljetaan takorautaisista porteista. Sisäpiha on kahden kerroksen korkuinen, ja sitä ympäröivät doorilaisten ja joonialaisten puolipylväiden erottamat holvikaaret; toisessa kerroksessa holvikaarien sisäpuolella on päätykolmioilla koristeltuja ikkunoita. Sisäpihaa suojaa korniisin varaan rakennettu rautarunkoinen lasikatto, ja sen lattia on päällystetty tiilillä, jotka muodostavat koristeellisia kuvioita.

Vuosina 1892–1924 britannialaiset taiteilijat maalasivat sisäpihaa ympäröivien arkadien seinille yhteensä 24 seinämaalausta, jotka esittävät muun muassa ensimmäisen maailmansodan tapahtumia. Rakennuksen tiloissa on myös useita veistoksia, kuten John Graham Lough’n Prinssi Albert (1841 tai 1842), Musgrave Watsonin Kuningatar Elisabet (1844), Hamo Thornycroftin Kuningatar Viktoria (1895) ja Andrew O’Connorin Abraham Lincolnin rintakuva (1930).