Rohilkhand
Rohilkhand on historiallinen alue Intian Uttar Pradeshin osavaltiossa. Rohilkhand sai nimensä rohilloista, jotka olivat afgaaneista eli paštuista koostunut väestönryhmä Rohilkhandissa. Heitä toimi alueen useiden ruhtinaskuntien hallitsijoina 1700-luvun alkupuolelta vuoteen 1774. Samalla aikavälillä alueelle muutti runsaasti afgaanisiirtolaisia. Alueen itsenäiset rohillavaltiot liitettiin lopulta Awadhiin, josta puolestaan tuli osa Brittiläistä Intiaa.
Maantiede
muokkaa
Rohilkhand käsittää alueen Uttar Pradeshin luoteisosassa. Seutu on matalaa alluviaalitasankoa Gangesin varrella. Noin 25 000 km² kokoinen alue rajautuu pohjoisessa Intian rajaan Kiinan ja Nepalin kanssa, sekä etelässä ja lännessä Gangesiin. Aluetta halkovat luoteesta kaakkoon virtaavat Ramganga, Sukhata, Deona, Sarda, Pilkhara ja Garra. Muuten matalaa tasankoa halkoo myös Siwalikvuorilta itään kulkeva matalien vuorten tai kukkuloiden sarja. Historiallisesti alueelal oli suuria metsiä, mutta nykyisin metsiä on jäljellä vain laikuittain.[1] Alue on hyvin tiheään asuttua. Sen kaupunkikeskuksia ovat esimerkiksi Moradabad, Bareilly, Shahjahanpur ja Pilibhit.[2]
Maataloudella on erittäin suuri merkitys paikalliselle taloudelle. Alueella viljellään etenkin eri viljakasveja.[1] Aikanaan alue tunnettiin hevosten kasvatuksesta, mutta toiminta taantui myöhemmin paikallisten rohillahallitsijoiden kukistuessa.[2]
Historia
muokkaa
Vanhoissa hindulaisissa lähteissä, kuten Mahabharata ja Ramayana, myöhempi Rohilkhand tunnettiin nimellä Madhyadesh. Muslimilähteissäsiihen viitattiin puolestaan nimellä Hindustan.[1] Rohilkhandin itäosista käytettiin nimeä Katahr paikallisten rajputien mukaan.[2]
Nimi Rohilkand alkoi tulla käyttöön suurin piirtein 1740-luvulta lähtien. Nimi juontuu rohilloista. Rohillat olivat afgaaneja eli paštuja, joita muuttii Intiaan. Rohilla on puolestaan intialaistettu nimitys afgaaneille yleensä, ja tarkemmin sillä viitattiin erityisesti afgaaneihin niin sanotun Rohin alueelta, joka käsitti seudun Swatista ja Badžawarista pohjoisessa Sibin ja Bhakarin alueelle Sindhissä, sekä itä-länsi suunnassa Hasan Abdalista Punjabissa Kabuliin ja Kandahariin.[2]
Suuri valtaosa alueelle muuttaneista afgaaneista oli ilmeisesti periäisin Pešawarin seudulta ja he kuuluivat Jusafzaiden heimoon. Alue oli periaatteessa osa Suurmogulien valtakuntaa, mutta keskusvallan ote oli 1700-luvun alussa heikko. Afgaaneja palveli runsaasti esimerkiksi Katahrin rajputi-zamindarien armeijoiden palkkasotilaina. Heistä yksi oli Daud Khan, joka hallitsi lopulta ensimmäistä rohillavaltiota vuosien 1710-1725 välillä. Hänen seuraajansa Ali Muhammad Khan (1725-1749) alkoi käyttää arvonimeä nawab ja hallitsi Aonlasta. Hänen kaudellaan tapahtui myös Persian hallitsija Nadir Šahin sotaretki Intiaan, jonka sivuseurauksena alueelle muutti entistä suurempi aalto afgaanisiirtolaisia Rohin alueelta. Ali Muhammad värväsi heitä armeijaansa, jota hän käytti laajentaen hallitsemiaan seutuja. Suurmogulien ote alkoi romahtaa kokonaan. Rohilkhand alkoi myöhemmin kehittyä eräänlaiseksi pienten ruhtinaskuntien liitoksi. Alueella oli tiheää kaupunkiasutusta ja vilkasta kauppaa. Seudun hallitsijat tukivat sunnalaisuutta muun Awadhin usein šiialaisia hallitsijoita vastaan. He tukivat myös Ahamad Šah Dorraniin Dorrani-valtakuntaa, joka pyrki sekaantumaan Intian sisäisiin kiistoihin. Heidän tukijoinaan myös Rohilkhandin rohilloilla oli suuri vaikutusvalta.[2]
Dorranien ote Intian alueen sisäisistä asioista alkoi kirvota valtakunnan heikkenemisen myötä 1770-luvulta alkaen. Uhka olivat myös marathat, jotka järjestivät sotaretktiä kiihtyvään tahtiin. Nämä tekijät johtivat Rohilkhandin liitokseen Awadhiin vuonna 1774. Rohilloilla oli vielä huomattava rooli alueella, mikä alkoi kuitenkin sekin heiketä brittien liittäessä alueen alueisiinsa Intiassa vuonna 1801.[2]