Nadir Šah
Nadir Šah (pers. نادر شاه افشار), tunnettu myös nimillä Nāder Qoli Beg (pers. ادر قلی بیگ) ja Tahmāsp Qoli Khān (pers. هماسپ قلی خان) (22. lokakuuta 1688 – 19. kesäkuuta 1747) oli vuodesta 1736 kuolemaansa Persian šaahi ja afšarididynastian ensimmäinen hallitsija. Nadir kuului oman aikansa suurimpiin valloittajiin, mutta hänen luomansa valtakunta ei kestänyt mittakaavoissaan hänen kuolemansa jälkeen.
| Nadir Šah | |
|---|---|
 Nadir Šah persialaisessa maalauksessa vuodelta 1774. | |
| Persian šaahi | |
| Valtakausi | 8. maaliskuuta 1736 – 20. kesäkuuta 1747 |
| Kruunajaiset | 8. maaliskuuta 1736 |
| Edeltäjä | Abbas III |
| Seuraaja | Adil Šah |
| Syntynyt |
22. lokakuuta 1688 Dargaz, Safavidien Iran |
| Kuollut |
19. kesäkuuta 1747 Quchan, Iran |
| Puoliso | Razia Begum Safavi |
| Lapset |
Reza Qoli Mirza Morteza Mirza Imam Qoli Mirza Joseph von Semlin |
| Suku | Afšaridit |
| Isä | Emam Qoli |
| Uskonto | kaksitoistašiialaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Elämäkerta muokkaa
Tausta muokkaa
Nadir Khan kuului taustaltaan afšaridien kizilbaš-heimoon ja hän syntyi vuonna 1688 tai 1689.[1] Nuoruudessaan Nadir johti ryöstelijöiden joukkiota paikallisen heimopäällikön alaisuudessa.[2]
Persiaa hallinneet safavidit olivat jääneet paštutaustaisen Hutak-dynastian jalkoihin. Hutak-dynastian hallitsija Mir Mahmud oli voittanut safavidi-šaahi Sultan Husainin vuonna 1722 ja hän julisti itsensä šaahiksi Isfahanissa pakottaen safavidihallitsijan luopumaan kruunustaan. Osa Persian mahtimiehistä asettui kuitenkin pääkaupungista paenneen safavidiprinssin puolelle, jonka he nostivat nukkehallitsijaksi nimellä Tahmasp II Qazvinissa. Hallitsijan valitsemisen jälkeen valtakulisseissa käytiin valtakamppailu, jonka voittajaksi Nadir Šah päätyi. Hän oli muodollisesti nyt Tahmasp II:n käskyläinen, mutta todellisuudessa valta oli nyt hänen käsissään.[1]
Nadir alkoi yhdistää hajonnutta Persiaa hyökäten ensin abdaleja vastaan Heratissa ja Farahissa. Heidät voitettiin vuonna 1729, joskin he kapinoivat vielä useaan otteeseen. Voittonsa jälkeen Nadir eteni kohti Hutak-dynastian hallitsemaa Isfahania lyöden nämä useassa eri taistelussa. Vuonna 1729 hän löi Hutak-dynastian hallitsija Ašraf Khanin joukot pääkaupungin ulkopuolella ja Ašraf pakeni paštujen ydinalueelle Kandahariin. Pääkaupungin kukistuttua Nadir syrjäytti Tahmasp II:n ja asetti valtaistuimelle šaahin alle yksivuotiaan pojan.[1]
Persian hallitsijana muokkaa
Pääkaupungin kukistuttua Persialla oli edelleen kaksi suurta ulkoista vihollista. Osmanien valtakunta oli vallannut Persian kaoksen aikana alueita Länsi-Persiasta, kuten Kermanšahin ja Hamadanin. Lisäksi Venäjän keisarikunta oli lähettänyt joukkoja Persian luoteisiin maakuntiin estääkseen osmaneja valtaamasta aluetta. Vuonna 1730 Nadir löi osmanien joukot ja valtasi takaisin lähes kaikki Länsi-Persian aiemmin menetetyt alueet. Osmanit pakotettiin tunnustamaan ennen sotaa vallinnut raja. Venäjän keisarikunnan kanssa päästiin puolestaan neuvoteltuun ratkaisuun ilman sotaa ja he palauttivat Persialle maalta vallatut alueet.[1] Nadir rakennutti myös maalleen laivaston, jonka avulla he valtasivat arabien hallitseman Bahrainin ja Omanin.[2] Vuonna 1732 Nadir löi jälleen kapinoineet abdalit ja Herat vallattiin. Vuonna 1736 Nadir kutsui kokoon ylimystön ja uskonoppineiden neuvoston, joka julisti hänet Persian šaahiksi. Tahmasp ja hänen kahdeksanvuotias poikansa murhattiin.[3] Sittemmin Nadir tunnettiinkin paremmin nimellä Nadir Šah. Hotak-dynastian viimeinen tukikohta Kandahar kukistui vuoden piirityksen jälkeen maaliskuussa 1738, minkä jälkeen Nadir hallitsi jälleen yhtenäistä Persiaa.[1]
Nadir Šah jatkoi kuitenkin valloitusretkiään Persian ulkopuolelle. Kandaharista hän jatkoi Intian niemimaata hallinneita moguleja vastaan, joilta hän valtasi ensin Ghaznin, Kabulin ja Jalalabadin. Hänen armeijansa eteni edelleen Khaibarsolan läpi ja Nadir kohtasi mogulien pääarmeijan Karnalin taistelussa keväällä 1739. Voitettuaan mogulit tässä taistelussa mogulien valta ei päättynyt kokonaan, mutta heidän valtakuntaansa ennen kuuluneet Induksen länsipuoliset alueet menetettiin Persialle. Muhammad Šah jäi valtaan Delhissä. Nadirin tarkoituksena ei ollut vallata koko Intiaa, vaan lähinnä ryöstää sen rikkaudet. Persiaan kuljetettiin esimerkiksi kuuluisa Riikinkukkovaltaistuin ja sittemmin Britannian kruununjalokiveksi päätynyt Koh-i-Noor -timantti. Nadirin ryöstösaalis oli niin suuri, että se vaikutti merkittävästi jalometallien arvoon Keski-Aasiasta. Keskiaasialaisten kauppiaiden mukana suuria määriä intialaisia hopearupioita välittyi aina Venäjälle saakka.[1]
Intian jälkeen persialaisten seuraava kohde olivat Transoksanian uzbekit. Tasankojen ratsastavat jousiampujat olivat pitkään hallinneet Keski-Aasian taistelukenttiä, mutta sotateknologian kehitys alkoi kallistaa voimatasapainoa heitä vastaan. Jalkaväki oli varustettu yhä useammin musketeilla ja vaikka komposiittirakenteiset vastakaarijouset olivat kantamaltaan samaa luokkaa ja tarkkuudeltaan jopa parempia, ratsastaja oli huomattavasti muskettia kantavaa jalkaväensotilasta suurempi maali. Lisäksi taistelukentälle oli tullut kehittynyt kenttätykistö. Nadirin johtaessa armeijansa pohjoiseen Vuonna 1740 uzbekit eivät voineet estää häntä valtaamasta Buharaa ja Khivaa. Nadir Šahin valtakunta ylettyi nyt Kaukasukselta Irakiin ja edelleen Transoksaniaan ja Indusjoelle. Nadir alkoi kuitenkin ajan myötä muuttua vainoharhaiseksi ja julmaksi.[1] Nadir yritettiin murhata vuonna 1741 ja hän sokaisi murhayrityksestä epäilemänsä vanhimman poikansa. Lisäksi jatkuva sodankäynti koitui taloudellisesti raskaaksi valtakunnalle.[2] Nadirin ollessa sotaretkellä kapinoivaa veljenpoikaansa vastaan hänen upseerinsa murhasivat hänet Nadirin omassa teltassa 6. heinäkuuta 1747.[1]
Kuoleman jälkeen muokkaa
Nadir Šah jäi historiaan 1700-luvun alun yhtenä suurimpana valloittajana. Persia oli hänen valtakaudella suurimmillaan sitten sasanidien valtakauden. Valtakunta ei ollut kuitenkaan kestävä. Nadirin kuoltua Persia ajautui nopeasti poliittisen kaaokseen. Nadirin valtataistelujen yhteydessä sokaistu pojanpoika Šahrok Afšar hallitsi lähes puoli vuosisataa vuodesta 1749 vuoteen 1798, mutta hänen hallussaan oli vain Nadirin vanha pääkaupunki Mašhad ja sen ympäristö. Afšarideja seurasivat lopulta Qadžarit, joiden onnistui viimein yhdistää jälleen Persia. Hekään eivät kuitenkaan koskaan saavuttaneet Nadirin ajan Persian poliittista ja sotilaallista mahtia.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 139-145. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
- ↑ a b c Nādir Shāh Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Savory, R. M.: Abbas III Encyclopaedia Iranica. 13.7.2011. Viitattu 16.8.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nadir Šah Wikimedia Commonsissa
