Wikipedia

Roberta

Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Etunimestä kertoo artikkeli Roberta (nimi).

Roberta (engl. Roberta) on vuonna 1935 ensi-iltansa saanut William A. Seiterin ohjaama yhdysvaltalainen musikaalikomediaelokuva, jonka pääosissa ovat Irene Dunne, Fred Astaire ja Ginger Rogers.[4] Sivurooleissa ovat muun muassa Randolph Scott ja Helen Westley. Roberta on Rogersin ja Astairen kolmas yhteinen elokuvamusikaali.[2][1] Roberta kertoo jalkapalloilijasta, joka perii elegantin pariisilaisen muotitalon.

Roberta
Ohjaaja William A. Seiter
Käsikirjoittaja Jane Murfin
Sam Mintz
Allan Scott
Perustuu Jerome Kernin ja
Otto Harbachin musikaaliin
Alice Duer Millerin romaaniin
Tuottaja Pandro S. Berman
Säveltäjä Jerome Kern
Max Steiner
Kuvaaja Edward Cronjager
Leikkaaja William Hamilton
Tuotantosuunnittelija Van Nest Polglase
Koreografi Fred Astaire[1]
Hermes Pan[2]
Pääosat Irene Dunne
Fred Astaire
Ginger Rogers
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö RKO Radio Pictures[3]
Ensi-ilta Yhdysvallat 7. maaliskuuta 1935
New York City, New York
8. maaliskuuta 1935
Suomi 26. tammikuuta 1936
Kesto 106 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti (myös ranska ja venäjä)
Budjetti 610 000 USD
Tuotto 2 335 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Roberta perustuu Jerome Kernin ja Otto Harbachin Roberta-musikaaliin, jota esitettiin Broadwaylla vuodet 1933–1934.[2][4] Broadway-musikaali perustuu Alice Duer Millerin romaaniin Gowns by Roberta (1933).[2][4] Ilmestyessään Roberta oli suuri menestys.

Robertaan otettiin mukaan Broadway-musikaalista kappaleet "Yesterdays", "Let’s Begin", "Smoke Gets in Your Eyes" ja "I’ll Be Hard to Handle".[2] Elokuvaversiosta jätettiin pois musikaalin kappaleet "The Touch of Your Hand", "Something Had To Happen" ja "You’re Devastating", jotka kuitenkin lisättiin taustamusiikiksi.[2] Elokuvaversioon lisättiin kappaleet "I Won’t Dance" ja "Lovely to Look At", jotka molemmat sijoittuivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen vuonna 1935. "Lovely to Look At" oli ehdolla parhaan laulun Oscar-palkintoon vuonna 1936.[2][4]

Juoni

muokkaa
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Jalkapalloilija John Kent (Randolph Scott) lähtee Pariisiin ystävänsä Huckleberry "Huck" Hainesin (Fred Astaire) ja tämän Wabash Indianians (suom. Wabashin intiaanit) -tanssiorkesterin kanssa. Alexander Voyda (Luis Alberni) on varannut tanssiorkesterin, mutta peruuttaa heidän keikkansa; Voyda tajuaa, että muusikot eivät olekaan hänen odottamiaan intiaaneja, vaan tavallisia amerikkalaisia.

Kaivatessaan apua John kääntyy hänen Minnie-tätinsä (Helen Westley) puoleen. Minnie-täti omistaa elegantin Roberta-muotitalon. Siellä ollessaan John tapaa tätinsä avustajan, Stephanien (Irene Dunne), johon hän nopeasti rakastuu. Samaan aikaan Huck yllättäen törmää erääseen henkilöön, jonka hän tuntee erittäin hyvin. Robertan temperamenttinen asiakas "kreivitär Scharwenka" sattuu olemaan Huckin kotikaupungista kotoisin oleva hänen rakastettunsa Lizzie Gatz (Ginger Rogers). Lizzie saa Huckin tanssiorkesterille sopimuksen yökerhoon, missä Lizzie työskentelee viihdyttäjänä.

Johnia vaivaa kaksi asiaa. Yksi niistä on venäläinen syrjäytetty prinssi ja nykyinen ovimies Ladislaw (Victor Varconi), joka näyttää olevan myös kiinnostunut Stephaniesta. Toinen on hänen hienosteleva ja itsekeskeinen naisystävänsä Sophie (Claire Dodd), jonka John oli jättänyt Yhdysvaltoihin riidan päätteeksi. Kun Minnie-täti kuolee yllättäen ilman testamenttia, John perii muotitalon. John ei tiedä mitään naisten muodista, joten hän suostuttelee Stephanien jäämään hänen liikekumppaniksi.

Sophie saapuu Pariisiin, kun hän saa kuulla Johnin perinnöstä. Hän menee muotitaloon etsimään mekkoa, mutta hylkää kaikki Stephanien näyttämät ehdotukset. Huck suostuttelee Sophieta valitsemaan puvun, jonka John oli määrännyt poistettavaksi valikoimasta pitäen sitä liian vulgaarina. Kun John näkee Sophien puvussa, he riitelevät viimeisen kerran.

John paheksuu Stephanieta puvun myymistä Sophielle, minkä johdosta Stephanie ottaa lopputilin. Roberta-muotitalo oli laitettu osalliseksi viikon sisällä tapahtuvaan muotinäytökseen, ja Huck ottaa työkseen suunnitella malliston. Kuten arvata saattaa, Huckin luomukset valmistuvat huonoin tuloksin. Kun Stephanie näkee Huckin kammottavat luomukset, hänet suostutellaan palaamaan Robertaan ja pelastamaan muotitalon maineen.

Muotinäytös on menestys Huckin, Lizzien ja tanssiorkesterin avun ansiosta. Muotinäytöksessä John kuulee sattumalta, että Stephanie ja Ladislaw ovat lähdössä Pariisista. John olettaa, että he ovat avioituneet. Myöhemmin John onnittelee Stephanieta hänen tulemisestaan prinsessaksi. Stephanie kertoo Johnille, että Ladislaw on pelkästään hänen serkkunsa, ja että prinsessan titteli on ollut hänellä syntymästään asti. Tämän jälkeen Johnista ja Stephaniesta tulee rakastavaiset; Huck ja Lizzie ovat myös päätyneet yhteen ja päättävät avioitua.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa
 
Helen Westley elokuvan trailerissa
 Irene Dunne … prinsessa Stephanie  
 Fred Astaire … Huckleberry "Huck" Haines  
 Ginger Rogers … Lizzie Gatz / kreivitär "Tanka" Scharwenka  
 Randolph Scott … John Kent  
 Helen Westley … Minnie-täti / Roberta  
 Claire Dodd … Sophie Teale  
 Victor Varconi … prinssi Ladislaw  
 Luis Alberni … Alexander Voyda  
 Ferdinand Munier … lordi Henry Delves  
 Torben Meyer … Albert  
 Lucille Ball … malli[3]  

Musikaalinumerot

muokkaa
 
Victor Varconi elokuvan trailerissa
  • "Indiana"; yhtyeen hyräilemänä
  • "The Pipe Organ Number"; Fred Astaire (tanssi)
  • "Let’s Begin"; Fred Astaire (laulu ja tanssi), Candy Candido (laulu ja tanssi) ja Gene Sheldon (tanssi)
  • "Yesterdays"; Irene Dunne (laulu)
  • "I’ll Be Hard to Handle"; Fred Astaire (tanssi) ja Ginger Rogers (laulu ja tanssi)
  • "I Won’t Dance"; Ginger Rogers (laulu) ja Fred Astaire (laulu ja tanssi)
  • "Smoke Gets in Your Eyes"; Irene Dunne (laulu), Ginger Rogers (tanssi) ja Fred Astaire (tanssi)
  • "Russian Lullaby"; Irene Dunne (laulu)
  • "Fashion Pageant"; mallikulkue; Fred Astaire isäntänä
  • "Lovely to Look At"; Irene Dunne (laulu), Ginger Rogers (tanssi) ja Fred Astaire (tanssi)
  • "Finale Dance"; Ginger Rogers (tanssi) ja Fred Astaire (tanssi)

Tuotanto

muokkaa

Alkuperäinen Jerome Kernin ja Otto Harbachin Roberta-musikaali sai Broadwayn New Amsterdam Theatressa ensi-illan 18. marraskuuta 1933.[2][5] Musikaalissa Bob Hope näytteli Huckia, Tamara Drasin Stephanieta ja Lyda Roberti Lizzietä.[5] Roberta suljettiin 295:n esityksen jälkeen 21. heinäkuuta 1934.[5] Roberta jäi Jerome Kernin viimeiseksi Broadway-musikaaliksi.[2]

RKO Radio Pictures osti musikaalin elokuvaoikeudet 65 000 dollarilla.[2] Robertan tuotanto alkoi 26. marraskuuta vuonna 1934 ja päättyi 21. tammikuuta vuonna 1935.[2][6] Elokuvan budjettina oli 610 000 dollaria,[7] ja sen tuotti RKO Radio Pictures -yhtiö.[2] RKO oli lainannut Randolph Scottia Paramount Picturesilta Robertaan, ja elokuva on Lucille Ballin ensiesiintyminen RKO:n elokuvassa.[2]

Julkaisu ja vastaanotto

muokkaa

Robertan Yhdysvaltain ensi-ilta oli New Yorkissa 7. maaliskuuta vuonna 1935, jonka jälkeen elokuva sai maanlaajuisen ensi-iltansa seuraavana päivänä 8. maaliskuuta.[8][9][2] Suomessa elokuva sai teatteriensi-iltansa 26. tammikuuta vuonna 1936.[3] Yhdysvalloissa elokuvan levittäjänä oli elokuvan tuotantoyhtiö RKO.[9]

Ilmestyessään Roberta oli suuri menestys tuottaen Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1 467 000 dollaria. Ulkomailla elokuva tuotti lisäksi 868 000 dollarin lipputulot. Yhteensä Roberta tuotti maailmanlaajuisesti 2 335 000 dollarin lipputulot,[7] ja toi RKO:lle 770 000 dollarin voitot.[2]

Roberta sai ilmestyessään kriitikoilta myönteisen vastaanoton. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista 80 prosenttia on myönteisiä perustuen viiteen arvosteluun.[8]

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet

muokkaa
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
1935 Film Daily -palkinto[4] Yksi 10:stä parhaasta elokuvasta[4] Voitto
1936 Oscar-palkinto Paras laulu Jerome Kern (sävellys)
Dorothy Fields (sanoitukset)
Jimmy McHugh (sanoitukset)		 Ehdokkuus

Vuonna 2006 Roberta oli ehdokkaana Satellite-palkintoon parhaasta klassikkoelokuvan DVD-julkaisusta.

Uudelleenfilmatisoinnit

muokkaa

Vuonna 1952 RKO myi Robertan elokuvaoikeudet Metro-Goldwyn-Mayerille, joka teki Robertasta uusintaversion nimellä Elä elämäsi hymyillen.[2][6][4] Elokuvan ohjasi Mervyn LeRoy, ja sen pääosissa ovat Kathryn Grayson, Red Skelton ja Howard Keel.[2][6]

Robertasta on tehty myös kaksi samannimistä televisioelokuvaa: vuonna 1958 ilmestynyt Roberta ja vuonna 1969 ilmestynyt Roberta.[2][6] Molemmissa televisioelokuvissa Bob Hope uusii Huckleberry "Huck" Hainesin roolin, jota hän oli näytellyt alkuperäisessä Roberta-musikaalissa.[2][6]

VHS- ja DVD-julkaisut

muokkaa

Muun muassa Metro-Goldwyn-Mayer ja Warner Bros. ovat julkaisseet Robertasta VHS- ja DVD-julkaisuja. Elokuva julkaistiin ensimmäisen kerran VHS:nä vuonna 1991 ja DVD:nä 24. lokakuuta vuonna 2006.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b ROBERTA (1935) reelclassics.com. Reelclassics.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s ROBERTA (1935) tcm.com. TCM.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Roberta (1935) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 3.5.2014. (suomeksi)
  4. ↑ a b c d e f g h Roberta (1935) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Roberta ibdb.com. IBDB.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Roberta afi.com. AFI.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b Richard Jewel, "RKO Film Grosses: 1931-1951", Historical Journal of Film Radio and Television, Volume 14; Nro. 1, 1994; s. 55
  8. ↑ a b Roberta (1935) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  9. ↑ a b Roberta boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roberta.
Fred Astairen ja Ginger Rogersin yhteiset elokuvamusikaalit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Roberta&oldid=22274328”