Me tanssimme taas (engl. The Barkleys of Broadway) on Charles Waltersin ohjaama ja Arthur Freedin tuottama yhdysvaltalainen musikaalikomediaelokuva vuodelta 1949. Komediallisen elokuvamusikaalin pääosissa ovat Fred Astaire ja Ginger Rogers, jotka tekevät kymmenen vuoden jälkeen yhteisen elokuvamusikaalin.[2] Me tanssimme taas on Astairen ja Rogersin kymmenes ja viimeinen yhteinen musikaalielokuva.[2]

Me tanssimme taas
The Barkleys of Broadway
Ohjaaja Charles Walters
Käsikirjoittaja Betty Comden
Adolph Green
Sidney Sheldon
Tuottaja Arthur Freed
Säveltäjä Lennie Hayton[1]
Kappaleet
Harry Warren[1]
George Gershwin
Sanoitukset
Ira Gershwin[1]
Kuvaaja Harry Stradling
Leikkaaja Albert Akst
Pukusuunnittelija Irene Lentz
Pääosat Fred Astaire
Ginger Rogers
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Netflix
Vudu
Ensi-ilta Yhdysvallat 4. toukokuuta 1949
New York City, New York
Suomi 6. heinäkuuta 1951
Kesto 109 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti (myös ranska)
Budjetti 2 325 420 USD
Tuotto 5 421 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Käsikirjoituksen laativat Betty Comden, Adolph Green ja Sidney Sheldon.[3] Elokuvan kappaleet ovat Harry Warrenin ja Ira Gershwinin käsialaa.[3] Warren toimi kappaleiden säveltäjänä ja Gershwin sanoittajana.[3] Kappale "They Can’t Take That Away from Me" on George Gershwinin ja Ira Gershwinin laatima. Elokuvan koreografista vastasivat Robert Alton ja Hermes Pan.[2] Me tanssimme taas sai yhden Oscar-ehdokkuuden vuonna 1950.[3][1]

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Josh ja Dinah Barkley (Fred Astaire ja Ginger Rogers) ovat avio- ja musikaalikomediapari uriensa huipulla. Kun he saavat uusimman show’nsa päätökseen, Dinah tapaa vakavan ranskalaisen näytelmäkirjailijan, Jacques Pierre Barredout’n (Jacques François), joka ehdottaa Dinah’lle draamanäyttelijän uraa. Dinah yrittää pitää ehdotuksen salassa Joshilta, mutta kun Josh löytää Jacquesin antaman käsikirjoituksen Dinah’n piilosta, pariskunta eroaa.

Heidän hyvä ystävänsä Ezra Miller (Oscar Levant) yrittää saada Barkleyitä takaisin yhteen, mutta hän epäonnistuu. Kun Josh katsoo salaa Dinah’n näytelmäharjoituksia, hän näkee kuinka Dinah ponnistelee. Josh kutsuu häntä ja esittää olevansa ranskalainen; Josh antaa Dinah’lle neuvoja, jotka auttavat häntä ymmärtämään rooliaan. Neuvot tuottivat tulosta, kun Dinah näyttelee roolinsa erinomaisesti. Show’n jälkeen Dinah vahingossa saa tietää, että hänen myöhäisiltainen mentorinsa ei ollutkaan Barredout vaan Josh. Kuultuaan tämän Dinah kiiruhtaa Joshin asunnolle ja kaksikko palaa yhteen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät muokkaa

 Fred Astaire  Josh Barkley  
 Ginger Rogers  Dinah Barkley  
 Oscar Levant  Ezra Miller  
 Billie Burke  rouva Livingston Belney  
 Gale Robbins  Shirlene May  
 Jacques François  Jacques Pierre Barredout  
 Clinton Sundberg  Bert Felsher  
 Inez Cooper  Pamela Driscoll  
 George Zucco  tuomari  

Musikaalinumerot muokkaa

  • "Swing Trot" (sävellys Harry Warren ja sanoitus Ira Gershwin); Ginger Rogers (tanssi) ja Fred Astaire (tanssi)
  • "Sabre Dance" (sävellys Aram Hatšaturjan); Oscar Levant (soitto)
  • "You’d be Hard to Replace" (sävellys Harry Warren ja sanoitus Ira Gershwin); Ginger Rogers (tanssi) ja Fred Astaire (tanssi ja laulu)
  • "Bouncin’ the Blues" (sävellys Harry Warren); Ginger Rogers (tanssi) ja Fred Astaire (tanssi)
  • "My One and Only Highland Fling" (sävellys Harry Warren ja sanoitus Ira Gershwin); Ginger Rogers (tanssi ja laulu) ja Fred Astaire (tanssi ja laulu)
  • "Weekend in the Country" (sävellys Harry Warren ja sanoitus Ira Gershwin); Ginger Rogers (laulu), Fred Astaire (laulu) ja Oscar Levant (laulu)
  • "Shoes with Wings On" (sävellys Harry Warren ja sanoitus Ira Gershwin); Fred Astaire (tanssi ja laulu)
  • "Pianokonsertto nro 1" (sävellys Pjotr Tšaikovski); Oscar Levant (soitto)
  • "They Can’t Take That Away from Me" (sävellys George Gershwin ja sanoitus Ira Gershwin); Ginger Rogers (tanssi) ja Fred Astaire (tanssi ja laulu)
  • "Manhattan Down Beat" (sävellys Harry Warren ja sanoitus Ira Gershwin); Ginger Rogers (tanssi), Fred Astaire (tanssi ja laulu) ja kuoro (tanssi)

Harry Warren ja Ira Gershwin kirjoittivat lisäksi kolme muuta kappaletta elokuvaan: "The Courtin’ of Elmer and Ella", "Natchez on the Mississippi" ja "Poetry in Motion", joita ei kuitenkaan koskaan käytetty.

Tuotanto muokkaa

Alun perin Judy Garland oli Dinah Barkleyn roolissa.[2][3][1] Garland kävi vielä harjoituksissa, mutta sitten vetäytyi projektista.[2][1] Oli tullut ilmi, että Garland ei pystynyt näytellä roolia fyysisesti eikä psyykkisesti.[2][3][1] Tuottaja Arthur Freed otti yhteyttä Ginger Rogersiin, että olisiko hän halukas palaamaan Astairen kanssa samaan elokuvaan. Rogers oli kiinnostunut ja Me tanssimme taas -elokuvasta tuli Astairen ja Rogersin kymmenes ja viimeinen elokuva yhdessä.[2] Elokuva on myös ainoa Astairen ja Rogersin värillinen musikaalielokuva.[2] Elokuvan ilmestyessä monet kriitikot kommentoivat Rogersin muuttunutta figuuria, että 1930-luvun keijukaistyttö on tehnyt tietä vankalle ja urheilulliselle naiselle.

Me tanssimme taas kuvattiin Technicolor-elokuvausmenetelmällä elokuun 8. päivästä lokakuun 30. päivään 1948 2 325 420 dollarin budjetilla.[1] Elokuvan työnimi oli You Made Me Love You.[1] RKO Radio Pictures oli aiemmin tuottanut Rogersin ja Astairen elokuvamusikaalit, mutta Me tanssimme taas -elokuvan tuotti Metro-Goldwyn-Mayer.[2][3][1]

Julkaisu ja vastaanotto muokkaa

Me tanssimme taas sai Yhdysvaltain ensi-iltansa New Yorkissa 4. toukokuuta vuonna 1949,[4][1] ja pian sen jälkeen elokuva meni laajaan teatterilevitykseen. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 6. heinäkuuta vuonna 1951.[5] Elokuvan levittäjänä oli Metro-Goldwyn-Mayer.[4][1]

Ilmestyessään Me tanssimme taas sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton, ja elokuva oli yleisömenestys. Elokuva tuotti Yhdysvaltain teatterilevityksessä 3,2 miljoonaa dollaria. Me tanssimme taas tuotti yhteensä vähän yli 5,4 miljoonan dollarin lipputulot maailmanlaajuisesti. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista 60 prosenttia on myönteisiä perustuen kymmeneen arvosteluun.[6]

Me tanssimme taas on julkaistu VHS:lle ja DVD:lle. Warner Bros. julkaisi elokuvan DVD:lle Yhdysvaltain markkinoille 16. elokuuta vuonna 2005.[6][3]

Palkintoehdokkuudet muokkaa

Palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
1950 Oscar-palkinto Paras kuvaus (värielokuva) Harry Stradling, Sr. Ehdokkuus
Writers Guild of America -palkinto Paras yhdysvaltalainen elokuvamusikaali Betty Comden
Adolph Green
Ehdokkuus
2005 Satellite-palkinto Paras klassikkoelokuvan DVD-julkaisu Ehdokkuus
2006 Ehdokkuus

Radiosovitus muokkaa

Lux Radio Theater lähetti 60-minuuttisen radiosovituksen elokuvasta 1. tammikuuta vuonna 1951, jolloin Ginger Rogers uusi roolinsa Dinah Barkleyna.[1] Fred Astairen roolissa oli George Murphy.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n THE BARKLEYS OF BROADWAY (1949) tcm.com. TCM.com. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i THE BARKLEYS OF BROADWAY (1949) reelclassics.com. Reelclassics.com. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h The Barkleys of Broadway (1949) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  4. a b The Barkleys of Broadway boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  5. Barkleys of Broadway, The (1949) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 4.5.2014. (suomeksi)
  6. a b The Barkleys of Broadway (1949) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa