Avaa päävalikko

Ritariperhonen (Papilio machaon) on apollo- ja ritariperhosten (Papilionidae) heimoon kuuluva päiväperhoslaji. Se on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista.

Ritariperhonen
Thomas Bresson - Machaon-1 (by).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Ritariperhoset Papilionidae
Alaheimo: Ritariperhoset Papilioninae
Tribus: Papilionini
Suku: Ritarit Papilio
Laji: machaon
Kaksiosainen nimi

Papilio machaon
Linnaeus, 1758

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ritariperhonen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ritariperhonen Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Ritariperhosen siipien kärkiväli on 7,6–9,3 cm. Yläpuolelta se on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivissä on myös sinistä ja punaiset täplät. Pitkät kapeat kannukset takaosassa ovat ritariperhoselle ja sen lähisukulaisille tunnusomaiset.

Kotelovaiheessa ritariperhonen näyttää käpristyneeltä lehdeltä.

LevinneisyysMuokkaa

Ritariperhosen levinneisyysalue on huomattavan laaja. Se kattaa suuren osan Eurooppaa ja Aasiaa. Lisäksi ritariperhosta tavataan Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja keskiosissa.

Elinympäristö ja ravintoMuokkaa

Ritariperhosta tavataan vuoristoisilla alueilla ja rannikkoseuduilla. Sen tyypillisimpiä elinympäristöjä ovat kosteikot, kukkaniityt, metsänreunat ja suot.

LisääntyminenMuokkaa

Naaras munii munansa erilaisten sarjakukkaisten tuoreimmille lehdille, etenkin suoputkelle ja karhunputkelle. Ritariperhosen munat ovat vaaleanvihreitä, sileitä ja läpimitaltaan noin 1 mm. Lajin toukka on täysikasvuisena vihreä ja siinä on mustaoransseja kuvioita.

Aikuinen ritariperhonen käyttää ravinnokseen mettä. Toukkavaiheessa ritariperhosen on syötävä runsaasti sarjakukkaiskasveja (Apiaceae) esim. karhunputkea kerätäkseen kylliksi energiaa nahanluonteja ja lopullista muodonmuutosta varten. Lyhyillä, vahvoilla leuoillaan se jauhaa ravintokasvin lehtiä useiden päivien ajan miltei tauotta. Nautittu kasviaines sisältää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen ja suojaavat sitä linnuilta ja muilta pedoilta.

Aiheesta muuallaMuokkaa