Risti ja liekki
Risti ja liekki on vuonna 1957 valmistunut mustavalkoinen suomalainen elokuva, jonka on ohjannut Armand Lohikoski. Se pohjautuu virolaiseen kansantarinaan Haapsalun piispanlinnan valkeasta neidosta, josta Larin-Kyösti on kirjoittanut runon ”Valkea neitsyt” (kokoelma Uusia balladeja ja legendoja, 1934).[1] Runon pohjalta Hilve ja Veli Mustonen kirjoittivat kuunnelman Ristinlähde ja muokkasivat siitä elokuvan käsikirjoituksen.
| Risti ja liekki | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Armand Lohikoski |
| Käsikirjoittaja | Hilve ja Veli Mustonen |
| Perustuu | Hilve ja Veli Mustosen kuunnelmaan Ristinlähde |
| Tuottaja | Toivo Särkkä |
| Säveltäjä | Tauno Pylkkänen |
| Kuvaaja | Marius Raichi |
| Leikkaaja |
Armas Vallasvuo Elmer Lahti |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Tarmo Manni Anneli Sauli Tauno Palo Edvin Laine |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Ensi-ilta | 1. maaliskuuta 1957 |
| Kesto | 79 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni muokkaa
Elokuvan tapahtumien ajankohta on 1500-luvun alkupuoli, jolloin uskonpuhdistus valtaa alaa Suomessa. Kalparitari Gideoninpoika (Tauno Palo) kohtaa Mirjam Raakelintyttären (Anneli Sauli) ja rakastuu tähän. Myös munkki Rasmus (Tarmo Manni) haluaa Mirjamin itselleen. Rasmus paljastaa kuoropojaksi naamioituneen Mirjamin, joka tuomitaan kuolemaan muuraamalla elävältä kivimuurin sisälle.
Tuotanto muokkaa
Elokuva on tyypiltään harvinainen Lohikosken ohjausten joukossa, sillä hän pääsi tekemään lähinnä Pekka Puupää -tyyppisiä elokuvia[2].
Yleisömenestys oli vähäinen, mutta tuotantokustannukset olivat korkeat linnalavastusten sekä rekvisiitan ja puvustuksen vuoksi.[3]
Arviot muokkaa
Aikalaisarvioissa Fagerin lavastus, Raichin kuvaus ja Pylkkäsen musiikki saavat kiitosta, ja niiden ansiosta elokuva ei olekaan täydellinen pannukakku, totesi Heimo Kallio (Uusi Aura).[4]
2000-luvulla eräässä arvostelussa sanotaan elokuvan olevan ”taattua studiokauden romanttista huttua”, eikä Puupää-ohjaaja Lohikoski ole ihan omassa lajissaan (Tv-maailma, 30/2014).[5] Pertti Avolan (Helsingin Sanomat 28.7.2014) mielestä elokuvan toteutus on tahattoman hölmö.[6]
Palkinnot muokkaa
- Karl Fager, Jussi-palkinto lavastuksesta, samalla myös elämäntyöpalkinto[3]
Näyttelijät muokkaa
| Tauno Palo | … | kalparitari Olavi Gideoninpoika |
| Anneli Sauli | … | Mirjam Raakelintytär |
| Tarmo Manni | … | Rasmus |
| Edvin Laine | … | nuntius |
| Urho Somersalmi | … | vanha piispa |
| Heikki Heino | … | Henrikki Jaakonpoika |
| Oiva Sala | … | mestari Petrus, kuoron johtaja |
| Ture Junttu | … | inkvisiittori |
| Elina Pohjanpää | … | Henrikin nuorikko |
Lähteet muokkaa
- ↑ Linnainen, Pekka: ”Karjatüdruk Hilja” kohtasi Haapsalun neidon Estofennia. 27.3.2022. Viitattu 30.3.2022.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 14.12.2010, s. D 7.
- ↑ a b Risti ja liekki Elonet. Taustaa. Viitattu 28.7.2014.
- ↑ Risti ja liekki Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 28.7.2014.
- ↑ OL: Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma 30/2014, s. 11.
- ↑ Avola, Pertti: Tv & radio, Elokuvat. Helsingin Sanomat 28.7.2014 2014, s. 21.