Wikipedia

Rikoskonkurrenssi

Rikoskonkurrenssi on rikosten yhtymistä käsittelevien oppien kokonaisuus, joka jakautuu edelleen rikosten yksiköintiin, lainkonkurrenssiin sekä esi- ja jälkitekojen rankaisemattomuuteen.[1] Rikosten yhtymisenäkin tunnettu rikoskonkurrenssi on määritelty "...saman henkilön syyksi luettavien useamman kuin yhden rikoksen kokonaisuuden jäsentämi[seksi]."[2] Rikoskonkurrenssista on kuitenkin erotettava seuraamuskonkurrenssi, jolla tarkoitetaan rangaistusten yhteen laskemista ja yhdistämistä koskevaa problematiikkaa.[3] Saman henkilön syyksi luettavien yhtä useamman rikoksen kokonaisuuden jäsentelyä suoritetaan yllä mainittujen rikoskonkurrenssin alaisten oppien avulla.

Rikosten yksiköinti muokkaa

Rikosten yksiköinti pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, kuinka monta kertaa tietyn menettelyn voidaan katsoa täyttäneen saman rikosnimikkeen tunnusmerkistön.[4] Nyttemmin edesmennyt rikosoikeuden professori Pekka Koskinen on aikanaan kiteyttänyt yksiköinnin ongelman seuraavasti: "…monissa rikostunnusmerkistöissä vain kuvataan tietty suhtautumistyyppi, mutta jätetään ilmaisematta, kuinka paljon tällaista suhtautumista on mahdollista katsoa tunnusmerkistön yksinkertaiseksi toteuttamiseksi, yhdeksi rikokseksi.”[5] Yksiköintiratkaisu pyritään tekemään kulloisenkin tunnusmerkistön pituus- ja poikittaissuuntaista ulottuvuutta luotaamalla. Pituussuuntaisella ulottuvuudella tarkoitetaan lähinnä tunnusmerkistönmukaisen menettelyn ajallista ulottuvuutta; voidaanko ajallisesti toisiaan seuraavia tekoja yhtäältä pitää yhtenä rikoksena ja kuinka kauan aikaa tekojen välillä saa toisaalta kulua, että teot voidaan yhä tulkita oikeudellisesti toisiaan seuraaviksi? Poikittaissuuntaiseksi ulottuvuudeksi käsitetään useamman eri oikeudellisesti suojatun edun loukkaaminen samalla, vain yhden kriminalisoinnin tunnusmerkistön täyttävällä menettelyllä.[6][7] Tältä osin olennaisena on oikeuskäytännössä pidetty rikoksen henkilöön erottamattomasti kohdistuvaa luonnetta. Rikoksen kohdistuessa tarkkarajaisina pidettyihin, välittömästi henkilöön liittyviin oikeushyviin kuten muun muassa ihmishenkeen, seksuaaliseen itsemäärämisoikeuteen, terveyteen tai kunniaan ja vapauteen, yksiköidään menettely lähtökohtaisesti asianomistajien lukumäärän perusteella.[8][9][10] Henkilöön erottamattomasti kohdistuvista rikoksista on erotettava muut rikokset, joilla loukataan oikeudellisesti suojattuja mutta ”persoonattomia” etuja, kuten varallisuutta, kotirauhaa tai virkatointen häiriötöntä hoitoa. Persoonattomia oikeudellisesti suojattuja etuja loukattaessa asianomistajien määrä ei suoraan vaikuta yksiköintiin.[11][12]

Rikosten yksiköintiharkintaa ohjaa niin sanottu luonnollinen katsantokanta.[13][14] Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:17 lausunut seuraavasti: ”Voimassa olevaan lakiin ei sisälly säännöstä, joka koskisi yksittäisten tekojen katsomista yhdeksi tai useammaksi rikokseksi, vaan kysymys on jätetty viime kädessä oikeuskäytännössä ratkaistavaksi. Oikeuskäytännössä arvioinnin lähtökohdaksi on otettu lain esitöissä mainitun mukaisesti niin sanottu luonnollinen katsantokanta…” Luonnollinen katsantokanta muodostuu erilaisista arviointikriteereistä, joita vasten tunnusmerkistön sanamuotoa tulkitaan.[15] Yhden ja useamman saman rikoksen rajanvedossa merkityksellisenä on pidetty tekojen ajallista ulottuvuutta sekä toisaalta toiminnan luonnetta; onko toiminta ollut yhtenäistä vai onko kyse ollut selvästi erillisistä teoista? Mainittujen ohella myös säännösten sanamuodon, sääntelyn suojaamien arvojen, sääntelyn pyrkimysten, asianomistajien määrän ja tekojen motivaatioperustan on katsottu vaikuttavan luonnollisen katsantokannan muodostukseen.[16]

Esimerkkejä muokkaa

Esimerkki rikosten yksiköintiongelmasta olisi tilanne, jossa henkilö kadulla kävellessään rikkoo kahdeksan pysäköidyn auton ikkunalasit yksi kerrallaan. Tuleeko menettelyä tarkastella yhtenä vai useampana vahingontekona?[17] Muuttuuko tilanne jos autot omistaa yksi ja sama henkilö? Ottaen huomioon, että vahingonteko on persoonattomaan oikeushyvään eli varallisuuteen kohdistuva rikos, lienee yksiköinti vain yhdeksi vahingonteoksi mahdollista riippumatta siitä, onko rikoksella yksi vai useampi asianomistaja. Sen sijaan jos henkilö pahoinpitelee kahta eri ihmistä, on kyse kahdesta erillisestä pahoinpitelyrikoksesta.[18]

Lainkonkurrenssi muokkaa

Lainkonkurressilla tarkoitetaan tilannetta, jossa tietty menettely täyttää useamman kuin yhden rikoksen tunnusmerkistön. Opin avulla ratkaistaan sovelletaanko tällaiseen tilanteeseen yhden vai useamman eri rikosnimikkeen tunnusmerkistöjä.[19] Samaan menettelyyn yhtäaikaisesti soveltuvien säännösten välinen suhde on usein sellainen, että yhden soveltaminen tekee muiden soveltamisesta epätarkoituksenmukaista ja oikeudellisesti mahdotonta. Yleiset normiristiriidan ratkaisusäännöt riittävät monasti oikeuttamaan tietyn säännöksen soveltamisen ja toisen sivuuttamisen.[20] Toisinaan näin ei kuitenkaan ole ja menettelyn tarkastelemista yhtenä tai useampana eri rikoksena joudutaan aidosti pohtiman. Tällöin punninta kohdistuu säännösten suojaamien oikeudellisten etujen päällekkäisyyteen.[21] Mikäli yhden rangaistussäännöksen soveltaminen riittää kattamaan kaiken menettelyyn sisältyneen rikospahan, ei useamman säännöksen yhtäaikainen soveltaminen ole tarkoituksenmukaista, vaikka menettely sinänsä täyttäisikin useamman rikosnimikkeen tunnusmerkistöt.[20]

Esimerkkejä muokkaa

Yksinkertainen esimerkki toisen tunnusmerkistön syrjäyttävästä tunnusmerkistöstä on moottorikulkuneuvon käyttövarkaus (RL 28:9 a) suhteessa luvattomaan käyttöön (RL 28:7). Kumpikin tunnusmerkistö edellyttää toisen omaisuuden luvatonta käyttöä, mutta moottorikulkuneuvon käyttövarkaus tulee sovellettavaksi vain, jos omaisuus on moottorikäyttöinen kulkuneuvo. Luvattoman käytön rangaistussäännöstä puolestaan ei sovelleta menettelyyn, joka täyttää moottorikulkuneuvon käyttövarkauden tunnusmerkistön, vaikka myös luvattoman käytön tunnusmerkistön mukainen menettely on sinänsä käsillä.[20] Näin sen vuoksi, että moottorikulkuneuvon käyttövarkauden kriminalisointia säädettäessä on jo otettu huomioon myös luvattoman käytön tunnusmerkistön toteuttamisen käsittämä rikospaha.[22]

Kimurantimpana esimerkkinä voidaan pitää tilannetta, jossa arvioitava menettely täyttää sekä rattijuopumuksen että liikenneturvallisuuden vaarantamisen (RL 23:1 ja tieliikennelain 729/2018 [TLL] 17 §:n mukaisesti) tunnusmerkistöt. Rattijuopumussäännöksen kolmannessa momentissa on erikseen kriminalisoitu moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen muun huumaavan aineen nauttimisen jälkeen siten, että kuljettajan kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen kriminalisoi muun muassa tieliikennelain tahallisen tai huolimattoman rikkomisen tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. TLL 17 §:ssä kielletään ajoneuvon kuljettaminen henkilöltä, jolta ”…sairauden, vian, vamman, väsymyksen tai päihtymyksen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä puuttuu siihen tarvittavat edellytykset.” Molempia säännöksiä ei, mikäli menettely täyttää kumpaisenkin rikosnimikkeen tunnusmerkistöt vain mainituilta osin, tule soveltaa samaan menettelyyn.[23] Uppsalan yliopiston rikosoikeuden professori Magnus Ulvängin mukaan tällaisissa tilanteissa on kyse tietoisesta (yli)sääntelystä.[24]

Esi- ja jälkitekojen rankaisemattomuus muokkaa

Esi- ja jälkitekojen rankaisemattomuus merkitsee tietyn tunnusmerkistön täyttävän teon rangaistavuuden arviointia esi- tai jälkitekona jonkin toisen tunnusmerkistön sisällä.[25] Oppi aktualisoituu tilanteissa, joissa pääteon katsotaan kattavan tapahtumainkulkuun sisältyvät muut kriminalisoidut menettelyt.[26] Esi- ja jälkitekojen tulee kuitenkin sisältyä päätekoon, jotta ne jätetään opin mukaisesti itsenäisesti rankaisematta.[27][28][29] Rankaisemattomina esi- ja jälkitekoina voidaan pitää paitsi päätekoa välttämättä seuraavia tai edeltäviä tekoja myös päätekoa säännönmukaisesti seuraavia tai edeltäviä toimia.[30]

Esimerkkejä muokkaa

Rankaisemattomana jälkitekona voidaan mainita menettely, jossa henkilö kohdistaa varkauden tunnusmerkistön mukaisesti hankkimaansa omaisuuteen kätkemisrikoksen tunnusmerkistöä toteuttavaa menettelyä. Varkauden tunnusmerkistön tulee katsoa subsumoivan samaan omaisuuteen kohdistuneen kätkemisrikoksen, mikäli kätkemisrikoksen tunnusmerkistön mukaisesta menettelystä on vastannut omaisuuden alkuperäinen anastaja. Kätkemisrikoksen tunnusmerkistön täyttävä menettely lienee päätekoa, eli tässä tapauksessa varkautta, säännönmukaisesti seuraava toimi.[31] Vastaavasti rankaisemattomana esitekona voidaan pitää avaimien anastamista, mikäli tekijä pian tunkeutuu sanottuja avaimia käyttäen asuntoon ja anastaa sieltä toiselle kuuluvaa irtainta omaisuutta.[28][32]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2021.
  2. ↑ Majanen, Martti: Oikeustiede: rikosten yhtyminen Tieteen termipankki. 29.06.2015. Tieteen termipankki. Viitattu 13.02.2021.
  3. ↑ Tapani, Jussi: Rikosten yksiköinti – marginaalista ytimeen? Rikoksesta rangaistukseen. Teoksessa Juhlajulkaisu Pekka Viljanen 1952–26/8–2012, s. 221–239., s. 222. Turun yliopisto, 2012.
  4. ↑ Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2021.
  5. ↑ Koskinen, Pekka: Yksitekoisesta rikosten yhtymisestä erityisesti silmällä pitäen ideaali- ja reaalikonkurrenssin erottelua, Rikosoikeudellinen tutkimus, s. 3–4. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 105, 1973. Vammalan kirjapaino Oy, 1973.
  6. ↑ Koskinen, Pekka: Yksitekoisesta rikosten yhtymisestä erityisesti silmällä pitäen ideaali- ja reaalikonkurrenssin erottelua, Rikosoikeudellinen tutkimus, s. 4. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 105, 1973. Vammalan kirjapaino Oy, 1973.
  7. ↑ Nuutila, Ari-Matti: Rikoslain yleinen osa, s. 376. Lakimiesliiton kustannus, Gummerrus kirjapaino Oy, 1997.
  8. ↑ Nuutila, Ari-Matti: Rikoslain yleinen osa, s. 377. Lakimiesliiton kustannus, Gummerrus kirjapaino Oy, 1997.
  9. ↑ Koponen, Pekka: Yksi vai useita rikoksia – rikosten yhtymisestä Defensor Legis N:o 4/2015, s. 609–625. Asiantuntija-artikkeli. 2015. Edilex. Viitattu 13.02.2021.
  10. ↑ Sandberg, Robert: [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/opinnaytetyot/21572.pdf RIKOSTEN YKSIKÖINTI ERITYISESTI VAINOAMIS-, RATTIJUOPUMUS- SEKÄ PETOSRIKOKSISSA – YKSIKÖINNIN MERKITYS JA YKSIKÖINTIRATKAISUT OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ] Lakikirjasto>Opinnäytetyöt. 02.11.2020. Edilex. Viitattu 13.02.2021.
  11. ↑ Nuutila, Ari-Matti: Rikoslain yleinen osa, s. 378–380. Lakimiesliiton kustannus, Gummerus kirjapaino Oy, 1997.
  12. ↑ Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2020.
  13. ↑ Lakivaliokunta: Lakivaliokunnan mietintö n:o 15 hallituksen esityksen johdosta rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön uudistamisesta Lakivaliokunnan mietinnöt n:o 15, Esitys n:o 40. 01.02.1991. Eduskunta. Viitattu 13.02.2021.
  14. ↑ Hallitus: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön uudistamisesta Hallituksen esitykset 1990 vp. n:o 40. 1990. Eduskunta. Viitattu 13.02.2021.
  15. ↑ Sandberg, Robert: [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/opinnaytetyot/21572.pdf RIKOSTEN YKSIKÖINTI ERITYISESTI VAINOAMIS-, RATTIJUOPUMUS- SEKÄ PETOSRIKOKSISSA – YKSIKÖINNIN MERKITYS JA YKSIKÖINTIRATKAISUT OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ] Lakikirjasto>Opinnäytetyöt. 02.11.2020. Edilex. Viitattu 13.02.2021.
  16. ↑ KKO 2018:17 kohta 10, jossa viitataan edelleen ratkaisuihin KKO 1994:67, KKO 1997:117, KKO 2000:108, KKO 2004:33, KKO 2007:38 kohta 4, KKO 2007:102 kohta 3, KKO 2015:18 kohta 4 sekä KKO 2017:92 kohta 8. Ratkaisun KKO 2018:17 verkkosijainti: https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2018/20180017
  17. ↑ Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2021.
  18. ↑ Sandberg, Robert: [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/opinnaytetyot/21572.pdf RIKOSTEN YKSIKÖINTI ERITYISESTI VAINOAMIS-, RATTIJUOPUMUS- SEKÄ PETOSRIKOKSISSA – YKSIKÖINNIN MERKITYS JA YKSIKÖINTIRATKAISUT OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ] Lakikirjasto>Opinnäytetyöt. 02.11.2020. Edilex. Viitattu 13.02.2021.
  19. ↑ Tapani, Jussi: Rikosten yksiköinti – marginaalista ytimeen? Rikoksesta rangaistukseen. Teoksessa Juhlajulkaisu Pekka Viljanen 1952 – 26/8 – 2012, s. 221–239., s. 223. Turun yliopisto, 2012.
  20. ↑ a b c Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2021.
  21. ↑ Nuutila, Ari-Matti: Rikoslain yleinen osa, s. 371. Lakimiesliiton kustannus, Gummerrus kirjapaino Oy, 1997.
  22. ↑ Koskinen, Pekka: Yksitekoisesta rikosten yhtymisestä erityisesti silmällä pitäen ideaali- ja reaalikonkurrenssin erottelua, Rikosoikeudellinen tutkimus, s. 6–7. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 105, 1973. Vammalan kirjapaino Oy, 1973.
  23. ↑ Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2021.
  24. ↑ Ulväng, Magnus: Brottslighetskonkurrens – Om relationer mellan regler och fall, s. 118. Iustus Förlag AB, 2013.
  25. ↑ Tapani, Jussi: Rikosten yksiköinti – marginaalista ytimeen? Rikoksesta rangaistukseen. Teoksessa Juhlajulkaisu Pekka Viljanen 1952 – 26/8 – 2012, s. 221–239, s. 223. Turun yliopisto, 2012.
  26. ↑ Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2021.
  27. ↑ Ulväng, Magnus: Brottslighetskonkurrens – Om relationer mellan regler och fall, s. 536–537. Iustus Förlag AB, 2013.
  28. ↑ a b Frände, Dan: Allmän straffrätt, s. 322. Publikationer från Juridiska fakulteten vid Helsingfors universitet, 2004.
  29. ↑ Jareborg, Nils: Allmän kriminalrätt, s. 448. Iustus Förlag AB, 2001.
  30. ↑ Nuutila, Ari-Matti: Rikoslain yleinen osa, s. 374–375. Lakimiesliiton kustannus, Gummerrus kirjapaino Oy, 1997.
  31. ↑ Sandberg, Robert: Rikosten yksiköinti erityisesti vainoamis-, rattijuopumus- sekä petosrikoksissa – yksiköinnin merkitys ja yksiköintiratkaisut oikeuskäytännössä Opinnäytteet ja väitöskirjat / Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet / Oikeustieteellinen tiedekunta. Elokuu 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.02.2021.
  32. ↑ Tapani, Jussi; Tolvanen, Matti & Hyttinen, Tatu: Rikosoikeuden yleinen osa: vastuuoppi, s. 581. Alma Talent, 2019.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rikoskonkurrenssi&oldid=21918512”