Avaa päävalikko

Tunnusmerkistö on oikeudellinen käsite, joka tarkoittaa ominaisuuksia, jotka teon tulee täyttää, jotta oikeusseuraamukset tulisivat voimaan.[1] Oikeussääntöä sovellettaessa tunnusmerkistöä verrataan oikeustapauksen tosiasioihin ja tunnusmerkistön täyttyessä oikeussäännön mukaiset seuraamukset on asetettava. Jos tunnusmerkistö ei täyty, ei oikeussääntöä voi soveltaa tapaukseen.[2]

RikostunnusmerkistöMuokkaa

Rikostunnusmerkistö on rikosoikeudellinen käsite, joka tarkoittaa joko rikoksen muodostavia ominaisuuksia tai osia, jotka muodostavat jonkin rangaistussäännöksen käytön edellyttämän rikostyypin.[3] Teon on täytettävä tunnusmerkistö, jotta se olisi rangaistavaksi säädetty rikos.[4]

Rikoksen yleinen tunnusmerkistö tarkoittaa jokaiseen rikokseen kuuluvien aineosien kokonaisuutta. Sen osia ovat erityisen rikostunnusmerkistön mukaisuus, oikeudenvastaisuus ja syyllisyys. Jos jokin inhimillinen teko on tunnusmerkistön mukaan oikeudenvastainen ja syyllisyyttä osoittava, on kyseessä rikos. Rikoksen objektiiviseen tunnusmerkistöön kuuluu tunnusmerkistön mukaisuus ja oikeudenvastaisuus ja subjektiiviseen tunnusmerkistöön syyllisyys.[5]

Rikosoikeudellisesta oikeudenvastaisuudesta tulee erottaa vahingonkorvausoikeudellinen oikeudenvastaisuus, joka on yksi vahingonkorvausvastuun edellytyksistä. Se, että teko tai laiminlyönti on tässä mielessä oikeudenvastainen, ei välttämättä aiheuta rikosoikeudellista vastuuta.

LähteetMuokkaa

  1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palsta 840
  2. Encyclopædia iuridica fennica, osa VII palsta 792
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
  4. Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997
  5. Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palstat 597–598