Rikos ihmisyyttä vastaan

siviiliväestöön kohdistuva hyökkäys

Rikos ihmisyyttä vastaan on laajamittainen ja järjestelmällinen siviiliväestöön kohdistuva hyökkäys, johon liittyy Suomen lain määritelmän mukaan surmaamista, orjuuttamista, ihmiskauppaa, kidutusta, vahingoittamista, väestön tuhoamista, karkottamista tai pakkosiirtoa, kansainvälisen oikeuden vastaista vangitsemista, raiskaamista tai muuta seksuaalista väkivaltaa, pakottamista prostituutioon, raskauteen tai sterilisaatioon, rotuerottelua, tai jonkin ryhmän tai yhteisön vainoa poliittisen mielipiteen, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, uskonnon tai sukupuolen perusteella tai niihin rinnastettavasti.[1]

Rikos on lisäksi törkeä, jos se kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä, tai se tehdään erityisen raa’asti, julmasti, nöyryyttävästi, suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti.[1]

Rikos ihmisyyttä vastaan on kansainvälisen oikeuden vastainen vanhentumaton rikos. Käsitteen määritelmä ei ole vakiintunut, ja eri tuomioistuimet ovat käyttäneet käsitteestä hiukan erilaisia määritelmiä.[2]

Historia

muokkaa

Rikos ihmisyyttä vastaan mainitaan käsitteenä ensimmäistä kertaa Haagin sopimuksessa 1907.[3] Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä käyttivät käsitettä ensimmäistä kertaa syytöksenä Turkkia vastaan 1915 armenialaisia kohtaan Osmanien valtakunnassa toimeenpannun kansanmurhan vuoksi.[2]

Ensimmäiset syytteet rikoksista ihmisyyttä vastaan nostettiin toisen maailmansodan sotasyyllisiä vastaan 1945–1946 käydyissä Nürnbergin oikeudenkäynnissä ja Tokion kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa.[2]

Vuonna 1993 YK:n turvallisuusneuvosto perusti Jugoslavia-tuomioistuimen, joka käsitteli Jugoslavian hajoamissotien aikaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan ja samalla laajensi Nürnbergin oikeudenkäyntien määritelmää käsitteelle koskemaan vangitsemista, kidutusta ja raiskausta.[2]

Vuonna 1994 YK perusti Ruanda-tuomioistuimen käsittelemään Ruandan kansanmurhassa tapahtuneita rikoksia ihmisyyttä vastaan. Samalla käsitteen määritelmässä luovuttiin aseellisen konfliktin edellytyksestä, joka Ruandassa ei toteutunut.[2]

Vuonna 2002 voimaan tullut Rooman perussääntö, jolla perustettiin kansainvälinen rikostuomioistuin, laajensi ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten yksityiskohtaista luetteloa.[2]

Suomen rikoslaissa

muokkaa

Rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevat määräykset otettiin Suomen rikoslain 13. lukuun vuonna 1974. Kyseisessä luvussa olivat olleet alun perin määräykset majesteettirikoksista. Voimassa olevassa rikoslaissa kyseisestä rikosnimikkeestä säädetään lain 11. luvussa. Enimmäisrangaistus rikoksesta ihmisyyttä vastaan on elinkautinen.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Suomen laki 11 luku 3 § Rikos ihmisyyttä vastaan Finlex. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 10.11.2014.
  2. a b c d e f Crimes against humanity International Crimes Database project. Viitattu 10.11.2014.
  3. M. Cherif Bassiouni: Crimes Against Humanity Crimes of War. Viitattu 10.11.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa