Rikkivety

kemiallinen yhdiste

Rikkivety (H2S), IUPAC-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva kaasu. Toisin kuin lähisukulaisensa vesi, se palaa, muodostaen rikkidioksidia ja vettä. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa.

Rikkivety
Hydrogen-sulfide-2D.png
Hydrogen-sulfide-3D-vdW.svg
Tunnisteet
Muut nimet Vetysulfidi
Divetysulfidi
Sulfaani
CAS-numero 7783-06-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava H2S
Moolimassa 34,082 g/mol
Ulkomuoto Väritön kaasu
Sulamispiste -82,30 °C (190,85 K)
Kiehumispiste -60,28 °C (212,87 K)
Tiheys 1,363 kg/m3, kaasu
Liukoisuus veteen 0,25 g/100 ml (40 °C)

GHS-pictogram-pollu.svgGHS-pictogram-flamme.svg

Synty ja valmistusMuokkaa

Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan rautasulfidin ja laimean rikkihapon välisellä reaktiolla.

FeS(s)+H2SO4(aq) → H2S(g)+FeSO4(aq)

Rikkivetyä syntyy myös johdettaessa vetyä sulaan rikkiin tai happojen vaikuttaessa sulfideihin.[1] Sitä voi syntyä vaarallisia määriä, jos alkaliseen vetysulfidiliuokseen sekoittuu happoa:

NaHS(aq)+H+(aq) → H2S(g)+Na+(aq)

Luonnossa rikkivetyä syntyy myös monien rikkipitoisten orgaanisten yhdisteiden hajotessa.[1]

Kemialliset ominaisuudetMuokkaa

Rikkivety on herkästi syttyvä, jopa räjähtävä kaasu, joka liukenee melko runsaasti veteen[1]. Se on heikko kaksiarvoinen happo[1], jonka happotähteitä ovat vetysulfidi- ja sulfidi-ionit.

Rikkivety saadaan suprajohtavaksi noin –70 °C asteen lämpötilassa, mutta siihen vaaditaan yli 1,5 miljoonaa kertaa ilmakehän paine.[2]

KäyttöMuokkaa

Rikkivetyä käytetään reagenssina analyyttisessä kemiassa.[1]

EsiintyminenMuokkaa

Rikkivetyä esiintyy esimerkiksi kemiallisessa metsäteollisuudessa, vaikkapa sulfaattisellutehtaiden prosessi- ja jätevedenkäsittelytiloissa, joissa liikuttaessa on siksi useasti käytettävä rikkivetymittaria, jonka hälyttäessä pitää tilasta poistua tai, jos on mukana, ottaa hengityssuojain, vaikkapa paineilmahengityslaite, käyttöön. Samanlainen rikkivetyvaara esiintyy myös kunnallisia jätevesiä käsittelevissä pumppaamoissa ja puhdistamoissa.

TerveysvaikutuksetMuokkaa

Yleisin altistumistapa rikkivedylle on hengitysilman mukana, hengitysteiden kautta. Rikkivedylle altistuminen voi pahimmissa tapauksissa johtaa kuolemaan. Lievemmissä tapauksissa rikkivedylle altistuminen aiheuttaa yleisimmin pahoinvointia, huimausta, ja hengitysvaikeuksia.[3] Yleisesti on todettu yskää, kurkkukipua ja päänsärkyä.[4]

Rikkivedylle altistuneilla on joissakin tapauksissa todettu tärinää ja voimakkaita kouristuksia sekä tasapainon häiriintymistä. Myös houreita, hajuaistin halvaantumista, rintakipua, silmävaivoja ja mahdollista ruokahalun vähenemistä on esiintynyt. Jo yksi henkäys korkean rikkivetypitoisuuden omaavaa kaasua voi aiheuttaa tajunnanmenetyksen ja astmaatikoille jopa pieni määrä sisäänhengitettynä voi aiheuttaa keuhkoputken ahtaumaa. Rikkivedylle altistuminen lisää keskenmenon riskiä.[3]

Rikkivedyn myrkyllisyys on verrattavissa vetysyanidiin; se estää soluhengitykseen osallistuvien entsyymien toiminnan.

Rikkivedyllä on erittäin pienissä annoksissa todettu olevan positiivisia terveysvaikutuksia, jotka johtuvat rikkivedyn tärkeästä roolista soluviestinnässä[5]. Kun rikkivetyä vapauttava osa lisätään perinteisen tulehduskipulääkkeen, kuten naprokseenin tai asetyylisalisyylihapon molekyyliin, käyttäjälle ei ilmaannu näille lääkkeille tyypillisiä ruoansulatuskanavan haavaumia [6]. Tällöin lääkkeen kipua lievittävä vaikutus myös paranee huomattavasti, jolloin tarvittu annos pienenee [7].

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra–Su), s. 3513, art. Rikki. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  2. Uusi suprajohde - mullistavan lämmin ja hyvin epäkäytännöllinen | Tiedetuubi www.tiedetuubi.fi. Viitattu 19.8.2015.
  3. a b http://www.inchem.org/documents/cicads/cicads/cicad53.htm#9.0
  4. Rikkivedyn kansainvälinen kemikaalikortti
  5. Andreas Papapetropoulos, John L. Wallace, Rui Wang: From primordial gas to the medicine cabinet. British Journal of Pharmacology, 2020, nro 4, s. 715–719. PubMed:31726475. doi:10.1111/bph.14929. ISSN 1476-5381. Artikkelin verkkoversio. en
  6. John L. Wallace, Peter Nagy, Troy D. Feener, Thibault Allain, Tamás Ditrói, David J. Vaughan: A proof-of-concept, Phase 2 clinical trial of the gastrointestinal safety of a hydrogen sulfide-releasing anti-inflammatory drug. British Journal of Pharmacology, 2020-02, nro 4, s. 769–777. PubMed:30834513. doi:10.1111/bph.14641. ISSN 1476-5381. Artikkelin verkkoversio.
  7. J. L. Wallace, D. Vaughan: SAT0520 Marked reduction of osteoarthritis pain with a hydrogen sulfide-releasing naproxen derivative. Annals of the Rheumatic Diseases, 1.6.2017, nro Suppl 2, s. 972–972. doi:10.1136/annrheumdis-2017-eular.1040. ISSN 0003-4967. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.