Rauta(II)sulfidi

kemiallinen yhdiste

Rauta(II)sulfidi, ferrosulfidi eli rikkirauta (FeS) on raudan ja rikin muodostama kemiallinen yhdiste. Se on tumman­harmaa tai musta metallikiiltoinen, kiinteä ja kiteinen aine[2], jonka tiheys on 4,7 g/cm3 ja sulamispiste noin 1 188°C[1].

Rauta(II)sulfidi
Tunnisteet
Muut nimet Ferrosulfidi, rikkirauta
CAS-numero 1317-37-9
PubChem CID 14828
SMILES [Fe+2].[S-2]
Ominaisuudet
Molekyylikaava FeS
Moolimassa 87,910 g/mol
Ulkomuoto musta kiinteä aine
Sulamispiste 1 188 °C (1 461 K)[1]
Kiehumispiste hajoaa
Tiheys 4,7 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen liukenematon[1]

Rauta(II)sulfidi ei liukene veteen, mutta se liukenee happoihin[1] ja reagoi niiden kanssa hieman rikkivetyä vapauttaen, esimerkiksi:

FeS(s) + H2SO4 (aq) → H2S (g) + FeSO4 (aq)

Rauta(II)sulfidia esiintyy luonnossa troiliittina pääasiassa meteoriiteissa.[3] Myös magneettikiisu muistuttaa sitä koostumukseltaan, mutta sen kiderakenteesta puuttuu rauta-atomeja.[4] Keinotekoisesti sitä valmistetaan kuumentamalla rauta- ja rikkijauheiden seosta[2], joka sisältää 4 paino-osaa rikkiä ja 7 paino-osaa rautaa. Kuumen­netta­essa nämä jauheet reagoivat keskenään runsaasti lämpöä vapauttaen muodostaen rauta(II)sulfidia:[5]

Fe (s) + S (s) → FeS (s)

Kauppa­tavarana rauta(II)sulfidi esiintyy yleensä valettuna tangoiksi tai mustina ohuina levyinä. Sitä käytetään keramiikassa. Kemiallisessa työskentelyssä sitä käytetään rikki­vedyn valmistukseen.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Haynes, William M. (toim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-68. 97. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2020). (englanniksi)
  2. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 289–290. Espoo: Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  3. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4293, art. Troiliitti. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
  4. Pertti Virtaranta, Martti Hakala ym.: Suomalainen tietosanakirja, 5. osa (Käs-M), s. 317, art. Magneettikiisu. Espoo: Weilin & Göös, 1991.
  5. Eero Laaksovirta: Keskikoulun kemia, s. 14–15. Helsinki: Otava, 1972.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.