Resonet in laudibus
Resonet in laudibus (Kaikki kansat riemuitkaa) on vanha latinankielinen joululaulu. Vanhimmat säilyneet tekstit ovat 1360-luvulta ja se pohjautuu vanhempiin esikuviin. Joidenkin tutkijoiden mukaan sitä ei ole käytetty keskiajalla yleisissä jumalanpalveluksissa, ainoastaan yksityisessä hartauselämässä, kuten joulunäytelmissä, jossa sitä laulettiin Joosefin ja Marian vuorolauluna ja kuoro yhtyi pitkään kertosäkeeseen.[1] Laulu julkaistiin Piae Cantiones -kokoelmassa 1582.[2]
Virren tai hymnin teksti käännettiin jo varhain niin suomeksi kuin ruotsiksi. Vanhin suomennos on Maskun Hemmingin virsikirjassa ja sen suomennos ”Lauluja nyt laskemaam,/ Jumalasta jutelkaam, /joulu-virsii veisatkaan; /Jeesu kaunis helmas makas Marian” on säilynyt jossain määrin kirjallisuudessa lainattuna tekstinä.[2] Laulun, virren varsinaiset säkeistöt ovat lyhyet, niissä on vain kolme säettä, sen sijaan kertosäe on pitkä, kahdeksan säkeen mittainen.[2]
”Resonet in laudibus” -alku muuttui saksankielisessä tekstissä myös muotoon ”Josef, lieber Josef mein, hilf mir wiegen mein Kinderlein”. Sitä on laulettu monin eri tavoin ja säestetty eri soittimin, joulunäytelmissä tai joulukulkuisessa, joissa kehtoa tai seimeä, jossa Jeesus-lapsi makasi, kannettiin kaduilla. Laulu kehottaa ”Resonet in laudibus cum jucundis plausibus" (kaikuessa, riemukkain kättentaputuksin juhlikoot Siionin uskovaiset), ja sen tahdissa ovat koulupojat tanssineet piirissä kirkkoon rakennetun seimen ympärillä jouluaattona ja jouluyönä taputtaen käsiään laulun kolmijakoiseen tahtiin.[1][3]
Sävelmän vanhin käsikirjoitus on vuodelta 1345 Saksasta, Seckausta. Painettuna se on säilynyt Moosburgin graduaalissa vuodelta 1543.[1] Sävelmä on tuttu Piae Cantiones -kokoelman välityksellä, mutta sitä lienee laulettu Suomessakin jo ennen Piae Cantioneksen ensimmäisen painoksen julkaisua 1582. Kertosäkeelle antaa oman sävynsä ilon ja riemun huudahdus "eijaa". Se on siirtynyt virsien kieleen latinasta, ilon ja riemun huudahdus ”eia” tai ”heia”. [2]
Laulu on virtenä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa, virsi 20, virren tekstin on uudistanut virsikirjakomitea.[2] Se on Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirjassa Cantemus, laulu 61. Virrestä on myös käännös Ruotsin kirkon virsikirjassa, virsi 430. Sen suomennos on Pekka Kivekkään tekemä 1998. Virsi poikkeaa Suomen ev. lut. kirkon virsikirjan virrestä siten, että säkeistöjen pitkä kertosäe lauletaan vain virren 1. ja 4. säkeistöissä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700., s. 35. Wessmans musikförlag AB Visby, 2019. ISBN 978-91-877-1068-1.
- ↑ a b c d e 20 Kaikki kansat riemuitkaa virsikirja.fi. Viitattu 9.1.2022.
- ↑ Heikkilä,Elina: Armost annoi ainoan Poikans syntyy mailmaan kotus.fi. Viitattu 9.1.2022.