Reniumtrioksidi

kemiallinen yhdiste

Reniumtrioksidi eli renium(VI)oksidi (ReO3) on epäorgaaninen yhdiste ja eräs reniumin oksideista.

Reniumtrioksidi
REO3.JPG
Rhenium-trioxide-unit-cell-3D-balls-D.png
Tunnisteet
CAS-numero 1314-28-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava ReO3
Moolimassa 234,21
Ulkomuoto Punainen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 400 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 6,9 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

OminaisuudetMuokkaa

Huoneenlämpötilassa reniumtrioksidi on kiteistä tummanpunaista ainetta, jolla on metallinen kiilto. Yhdiste ei liukene veteen, happoihin eikä laimeisiin emäsliuoksin. Kuumennettaessa reniumtrioksidia väkevien emäsliuosten kanssa yhdiste disproportioituu reniumdioksidiksi ja perrenaatti-ioniksi (ReO4-). Disproportioituminen tapahtuu myös kuumennettaessa voimakkaasti, jolloin tuotteita ovat reniumdioksidi ja reniumheptoksidi. Reniumtrioksidin kiderakenteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja rakenteessa jokainen reniumioni on sitoutunut kuuteen oksidi-ioniin muodostaen oktaedrimäisen rakenteen. Reniumtrioksidi on hyvä sähkönjohde ja sen resistiivisyys pienenee lämpötilan laskiessa. Yhdisteen sähkönjohtavuus johtuu siitä, että reniumin d-orbitaalilla sijaitseva elektroni on delokalisoitunut yhdisteessä.[2][3][4]

ValmistusMuokkaa

Reniumtrioksidia voidaan valmistaa reniumheptaoksidista pelkistämällä hiilimonoksidin avulla. Toinen tapa yhdisteen valmistamiseen on reniumheptaoksidin kuumennus reniummetallin kanssa.[2][3][5]

Re2O7 + CO → 2 ReO3 + CO2

LähteetMuokkaa

  1. a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.85. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2014). (englanniksi)
  2. a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1047. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  3. a b Catherine E. Housecroft, A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 668. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536. (englanniksi)
  4. Hans Georg Nadler: Rhenium and Rhenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.12.2014
  5. Tom A. Millensifer: Rhenium and Rhenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 10.12.2014